Amen
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Aamen)
Sana “aamen” (totisesti, olkoon niin) on juhlallinen vakuutuksen julistus, joita löytyy Raamatusta niin Vanhasta kuin Uudestakin testamentista. Sana on otettu käyttöön ortodoksisissa jumalanpalveluksissa, joissa se päättää rukoukset ja veisut. Suomeksi sana käännetään useimmiten muodossa ’totisesti’, mutta myös muotoja ’olkoon niin’ tai ’tapahtukoon niin’ on myös käytetty.
Raamatullinen käyttö
Raamatusta voidaan panna merkille kolme sanan erityistä käyttöä:
- Aloitussanana (aamen, niin olkoon), viitaten toisen puhujan sanoihin. Esimerkiksi (1.Kun.1:36): ”Benaja, Jojadan poika, vastasi kuninkaalle: "Aamen, niin tapahtukoon!” tai (Ilm.22:20): ”Hän, joka todistaa tämän, sanoo: "Tämä on tosi, minä tulen pian." Aamen. Tule, Herra Jeesus!”
- Irrallisena ja erillään olevana sanana, ollen silloin ikään kuin täydentävänä lauseena. Esimerkiksi (Neh.5:13): "Näin Jumala ravistakoon pois kodistaan ja konnultaan jokaisen, joka rikkoo tämän sopimuksen. Näin hänet ravistetaan tyhjiin." Kansa vastasi: "Tapahtukoon niin!" tai (Ilm.5:13-14): “Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti. Ne neljä olentoa sanoivat: "Aamen", ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja osoittivat kunnioitustaan.” tai (1.Kor.14:16): ”Jos kiität Jumalaa vain hengelläsi, miten paikalla oleva ulkopuolinen voi sanoa kiitokseesi aamenen, kun hän ei ymmärrä mitä sanot?”
- Loppusanana (aamen), ilman siis mitään puhujan muuttumista, saman puhujan lausumana, ikään kuin hyväksyntänä psalmille ja toistuvana doksilogeina Uuden testamentin epistoloille.
Aamen-sanan käyttö evankeliumeissa muodostaa erikoisen luokan: sana on alkuaan lausuttu, mutta usein ne puuttuvat kaikista jälkeenjääneistä viittauksista. Jeesus käytti sanaa vahvistamaan Hänen omia sanojaan, ei toisten henkilöiden lausumia ja tämä käytäntö on otettu käyttöön myös Kirkon piirissä. Sanan liturginen käyttö apostolien aikaan on todistettu 1. korinttilaskirjeessä (jota on siteerattu yllä) ja pyhä Justinos Filosofi (kuoli vuonna 166, muistopv 1.6.) kuvaa seurakuntaa vastaamassa ”aamenta” siunaukseen, joka tapahtuu eukaristian jälkeen. Sen käyttöönotto kasteessa käytettävään muotoon, jossa se lausutaan jokaisen Kolminaisuuden persoonan nimen jälkeen, tapahtui luultavasti myöhemmin.
Raamatussa aamen-sana on säilynyt lukuisissa yhteyksissä. Huomattavimmat ilmentymät sisältyvät seuraaviin:
- Lainrikkojien kiroamisen yhteydessä 5. Mooseksen kirjassa (5.Moos.27).
- Tupla aamen (men, aamenesiintyy psalmissa 89.
- Käytäntö lopettaa rukous sanomalla ”aamen” alkaa Herran rukouksesta Matteuksen evankeliumissa (Matt.6:13), johon myöhäisissä käsikirjoituksissa on rukouksen loppuun lisätty sanat: "Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."
- Aamen sisältyy lukuisiin doksologeihin roomalaiskirjeessä (Room. 1:25, 9:5, 11:36, 15:33 ja useita kertoja luvussa 16).
- Sana ”aamen” lopettaa kaikki apostoli Paavalin yleiset kirjeet.
- Ilmestyskirjassa (Ilm.3:14) Jeesus kutsuu itseään nimellä Aamen: ”Näin sanoo Aamen, uskollinen ja luotettava todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”
- Joissakin Raamatun käännöksissä sana ”aamen” päättää koko Uuden testamentin (Ilm.22:21).