Assyrialainen kirkko
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Assyyrialainen kirkko)
Pyhä apostolinen katolinen (idän) assyrialainen kirkko (syyriaksi: ܥܕܬܐ ܩܕܝܫܬܐ ܘܫܠܝܚܝܬܐ ܩܬܘܠܝܩܝ ܕܡܕܢܚܐ ܕܐܬܘܪ̈ܝܐ ,suomeksi käytetään myös muotoja: Idän apostolinen kirkko ja Itäsyyrialainen kirkko) erosi ortodoksisesta kirkosta vuoden 431 Efeson kolmannen yleisen (ekumeenisen) kirkolliskokouksen jälkeen, koska sitä syytettiin silloin nestoriolaisuudesta. Tästä eron syystä on nykyisin monenlaisia näkemyksiä ja eräät katsovat, ettei Assyrialaisella kirkolla ole nykyisin mitään tekemistä nestoriolaisuuden kanssa.
Orientaalinen vai nestoriolainen?
Idän assyrialaista kirkon katsotaan toisinaan kuuluvan orientaaliortodoksisten kirkkojen ryhmään, vaikka sillä ei ole ehtoollisyhteyttä orientaaliortodoksisten kirkkojen kanssa, mutta sillä on nestoriolainen tai nestoriolaisten kaltainen kristologia (oppi Kristuksesta), mikä poikkeaa Khalkedonin ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksistä. Tästä johtuen kirkkoa nimitetään usein virheellisesti Assyrian nestoriolaiseksi kirkoksi tai joskus myös Assyrian ortodoksiseksi kirkoksi. Molemmat nimitykset ovat vääriä. Intiassa kirkko tunnetaan vielä yhdellä uudella nimellä Kaldean syyrialainen kirkko ja lännessä käytetään joskus nimitystä Nestoriolainen kirkko, vaikka kirkolla ei siis ole mitään tekemistä nestoriolaisuuden tai kaldealaisuuden kanssa.
Irakin ja Iranin alkuperäinen kirkko
Assyrialainen kirkko oli alkuperäinen kristitty kirkko silloisessa Parthiassa, nykyisen Iranin ja Irakin alueella. Perimätiedon mukaan kirkon perusti apostoli Tuomas.
Kirkon historia pitää sisällään monenlaisia vaiheita. Kirkko on välillä (1400-luvulla) ollut jakaantunut, toisen puolen ollessa Vatikaanin vaikutuspiirissä. Kaksi patriarkkaa kilpaili ”oikean patriarkan” asemasta. 1600-luvulla kirkot yhdistyivät, kun toinen osapuoli erkani Vatikaanin vaikutuspiiristä. Toinen kirkko säilyi kuitenkin paavin vallan alaisena ja siitä syntyi Kaldean katolinen kirkko.
1900-luvun mullistuksissa
1900-luvulla Assyrian kirkko joutui mukaan ottomaanien hirmutöihin ja heitä massamurhattiin suurin joukoin vuosina 1918-20. Turkkilaisten lisäksi arabit ja kurdit vainosivat assyrialaisia. Heitä karkotettiin suurin joukoin, mutta esimerkiksi Irakiin jäi silti melko suuri ryhmä assyrialaisia kristittyjä ja he olivat Irakin suurin ei-islamilainen yhteisö.
Osa kaldealaisista kristityistä nousi hirmuhallitsija Saddam Husseinin aikana hänen johtamaansa Bath-puolueeseen ja nousi sitä kautta merkittävään asemaan Irakissa. Yksi korkeimmalle nousseista kristityistä oli entinen ulkoministeri Tariq Aziz.
Lukuisat assyrialaiset elävät diasporassa. 1930-luvulla assyrialaisten patriarkka päätti perustaa assyrialaisille kotimaan nykyisen Irakin alueelle, mutta joutui pakenemaan ja lähtemään Kyprokselle. Irakista karkotettiin tuhansittain assyrialaisia ja patriarkkakin muutti Yhdysvaltoihin, minne hän perusti sitten Idän assyrialaisen kirkon pääpaikan Chicagoon. Irakiin jäi noin miljoona assyrialaista kristittyä, joista osa karkotettiin Saddam Husseinin aikana.
Assyrialaiset ympäri maailmaa
Assyrialaisia on nykyisen Irakin (800 000), Syyrian (500 000), Iranin (10 000) ja Turkin (5 000) alueella. Irakissa assyrialaiset asuvat maan pohjoisosassa, Iranissa maan luoteisosassa, Syyriassa maan koillisosassa ja Turkissa maan itäosassa. Diasporassa heitä elää Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa (n. 300 000).
Hallinto maanpaossa
Assyrian kirkon päämies on nykyään (2011) Hänen Pyhyytensä katolikos-patriarkka Mar Dinkha IV (syyriaksi ܡܪܝ ܕܢܚܐ ܪܒܝܥܝܐ, syntymänimeltään Khanania Soro). Suurin osa assyrialaisen kirkon papistosta ja hallinnosta elää maanpaossa.
1960- ja 1970-luvulla kirkkoa koettelivat taas riidat ja monenlaiset vaikeudet, mm. jakaantuminen kahtia ja patriarkan naimisiin meno sekä hänen murhansa. 1976 Lontoossa kokoontui konklaavi, joka valitsi uudeksi patriarkaksi nykyisen patriarkan. Vähemmistöön jäänyt ryhmäkin valitsi oman patriarkkansa ja kirkkoa nimitetään Muinaisen idän kirkoksi ja sen pääpaikka on Irakissa Bagdadissa.
Yhteistyötä katolisten kanssa
Uusi patriarkka on solminut 1900-luvulla yhteistyösopimuksia monen kirkon kanssa, mm. roomalaiskatolisen kirkon ja Kaldean kirkon kanssa ja neuvotteluja käydään myös Antiokian syyrialaisortodoksisen kirkon kanssa, että he julistaisivat anateeman pätemättömäksi eli purkaisivat kirkkojensa väliset oppituomiot.