Gregorios Ihmeidentekijä
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Gregorios Thaumaturgos)
Pyhä Gregorios Ihmeidentekijä, Neokesarean piispa, (tunnetaan myös nimillä Gregorios Neokesarealainen / Γρηγόριος Νεοκαισαρείας ja Gregorios Thaumaturgos / Γρηγόριος ο Θαυματουργός) syntyi nykyisessä Vähä-Aasiassa sijaitsevassa Pontoksen Neokesareassa (kreikaksi: Νεοκαισάρεια, nykyisessä Turkin Niksarissa) pakanalliseen ylimysperheeseen 200-luvun alkupuolella. Hän sai kasteessa nimen Theodoros (Θεόδωρος). Theodoros sai hyvän koulutuksen isänsä toivomaksi lakimieheksi ja nuoruudessaan hän haki ja pyrki totuuteen, mutta antiikin ajattelijat eivät voineet kuitenkaan sammuttaa nuoren tiedonjanoa. Totuus selvisi hänelle evankeliumin kautta vasta, kun nuoresta miehestä tuli kristitty.
Origeneen opissa
Jatkaakseen opintojaan pyhä Gregorios opiskeli Aleksandriasta tulleen Origeneen perustamassa koulussa Kesareassa veljensä Athenodoroksen kanssa ja Origenes osoitti heille ihmisjärjen rajallisuuden ja antiikin filosofien heikkouden.
Origenes oli kuuluisa opettaja, joka oli vahva mieleltään ja jolla oli syvällinen tietämys opettamistaan asioista. Theodoroksesta tuli Origeneen lahjakas oppilas. Myöhemmin pyhä kirjoitti mentoristaan: ”Tämä mies sai Jumalalta ylevän lahjan olla Jumalan Sanan tulkki ihmisille, jotta he voisivat ymmärtää Jumalan Sanaa siten kuin Jumala itse sitä käytti ja hän selitti Sanaa ihmisille, jotta he voisivat ymmärtää sitä.” Theodoros opiskeli kahdeksan vuotta Origeneen opetuksessa ja sai vastaanottaa häneltä myös kasteen, jossa hän vaihtoi nimensä Gregoriokseksi.
Myöhemmin lähti opiskelemaan filosofiaa Aleksandriaan, joka siihen aikaan tunnettiin niin pakanallisena kuin myös kristillisenä opiskelukeskuksena. Nuori, tiedonjanoinen Gregorios meni siellä Aleksandrian katekeettiseen kouluun.
Puhdas askeetti
Pyhän Gregorioksen askeettinen elämä, hänen pidättävyytensä, puhtautensa ja ahneuden puutteensa herättivät kateutta niiden opiskelijatovereittensa keskuudessa, jotka olivat omahyväisiä ja syntiä rakastavia pakanoita ja nämä ryhtyivät panettelemaan pyhää Gregoriosta. Kerran hänen keskustellessaan filosofien ja opettajien kanssa kaupungin torilla, kuuluisa portto tuli opiskelijatovereiden maksamana hänen luokseen ja vaati maksua synnillisistä palveluksistaan, joita hän muka oli tehnyt Gregoriokselle. Aluksi pyhä Gregorios nuhteli naista ja epäili hänen luulleen Gregoriosta joksikin muuksi henkilöksi. Mutta tuhlailevainen nainen ei hiljentynyt tästä ja silloin pyhä pyysi ystäväänsä antamaan hänelle rahaa. Samalla hetkellä kun nainen otti vastaan epäoikeudenmukaisen maksun, hän välittömästi kaatui maahan demonien vallassa ja petos tuli ilmi. Pyhä Gregorios luki hänen puolestaan rukouksen ja paholainen jätti naisen. Tästä alkoivat pyhän Gregorioksen ihmetyöt.
Palattuaan Neokesareaan, pyhä pakeni maallisia asioita, joihin vaikutusvaltaiset asukkaat yrittivät häntä väen väkisin työntää. Hän meni erämaahan paastoamaan ja rukoilemaan saavuttaen siellä korkean hengellisen tason ja saaden selvänäköisyyden ja profetoimisen lahjan. Pyhä Gregorios rakasti askeettista erämaaelämää ja halusi pysyä yksinäisyydessä elämänsä loppuun saakka, mutta Herra tahtoi toisin.
Erikoinen piispaksi vihkiminen
Kappadokian Amasean piispa Faidimos, joka oli oppinut asketismia pyhältä Gregoriokselta, päätti tehdä hänestä Neokesarean piispan. Gregorios aavisti asian jo ennen kuin piispa Faidimoksen sanansaattaja ehti saapua hänen luokseen ja hän kätkeytyi tältä. Silloin piispa Faidimos vihki Gregorioksen poissaolevana Neokesarean piispaksi ilman kätten päälle panemista ja rukoili Herraa pyhittämään tämän epätavallisen vihkimyksen ja ilmoitti Gregoriokselle, että hän on nyt piispa. Pyhä Gregorios koki tämän poikkeuksellisen tapahtuman osoituksena Jumalan tahdosta ja hän ei enää uskaltanut protestoida sitä vastaan. Tämän episodin pyhän Gregorioksen elämästä on kirjannut ylös pyhä Gregorios Nyssalainen (muistopv. 10.1.). Hän kertoo, että pyhä Gregorios Neokesarealainen sai lopullisesti piispanarvonsa vasta sen jälkeen kun piispa Faidimos Amasealainen oli suorittanut kaikki kanoniset seremoniat hänelle. Pyhän Gregorios Nyssalaisen isoäiti, pyhä Makrina, oli tuntenut pyhän Gregorios Ihmeidentekijän hänen elinaikanaan henkilökohtaisesti.
Harhaoppien vastustaja
Tuohon aikaan alkoivat levitä Sabelliuksen (sabellianismi) ja Paavali Samosatalaisen (adoptionismi) harhaopit, mitkä opettivat väärin Pyhästä Kolminaisuudesta. Pyhä Gregorios rukoili palavasti ja ahkerasti Jumalaa ja Hänen kaikkeinpuhtainta Äitiään, Jumalansynnyttäjää, paljastamaan hänelle todellinen usko. Kaikkeinpyhin Jumalansynnyttäjä, [Neitsyt Maria]], ilmestyi hänelle säteillen valoa kuin aurinko ja hänen kanssaan oli apostoli Johannes Teologi pukeutuneena arkkipiispalliseen asuun.
Kolminaisuuden selittäjä
Jumalanäidin käskystä apostoli Johannes opetti pyhälle Gregoriokselle, kuinka oikein ja asianmukaisesti tunnustetaan kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden mysteerio, Jumalan ykseys ja Hänen kolmen persoonansa ero. Pyhä Gregorios kirjoitti muistiin kaiken, minkä pyhä apostoli hänelle paljasti. Pyhän Gregorios Neokesarealaisen muistiin kirjaama uskon symbolin mysteeri on suuri jumalallinen julistus kirkon historiassa. Koko ortodoksisen kirkon opetus Pyhästä Kolminaisuudesta perustuu siihen. Myöhemmin sitä käyttivät pyhät kirkkoisät Basileios Suuri, Gregorios Teologi ja Gregorios Nyssalainen. Pyhän Gregorios Neokesarealaisen teos tutkittiin myöhemmin ja vuonna 325 se vahvistettiin ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa ja näin osoitettiin hänen pysyvä merkitys koko ortodoksisuudelle.
Ihmeidentekijä
Tultuaan piispaksi pyhä Gregorios lähti Neokesareaan. Matkalla Amaseasta hän karkotti demonit pakanatemppelistä ja kastoi sen papin kristityksi. Muutoksen aikana saatiin todistaa toista hänen ihmeistään, kun suuri kivi siirtyi paikaltaan. Häntä alettiin pian kutsua nimellä Thaumaturgos (kreikaksi: θαυματουργος - θαυμα / thaûma / ”ihme” ja ἔργον / érgon / ”työ, teko”) eli Ihmeidentekijä.
Pyhän opetuspuheet olivat suoria, eläviä ja hedelmällisiä. Hän opetti ja teki ihmeitä Kristuksen nimissä: paransi sairaita, auttoi köyhiä, taltutti riitoja ja selvitteli ihmisten valituksia. Kerran kaksi veljestä eivät pystyneet selvittämään perintöriitaansa isänsä kuoleman jälkeen. Sillä oli suuri järvi, jonka kumpikin veljeksistä väitti kuuluvan itselleen. Molemmat kokosivat ystäviään, jotta voisivat iskeä joukolla toisten kimppuun. Pyhä Gregorios pyysi heitä pidättäytymään taistelusta päiväksi, jona aikana hän rukoili koko yön riitaa herättäneen järven rannalla. Kun päivä valkeni, kaikki näkivät järven kuivuneen ja menneen maan sisään. Pyhän intensiivisen rukoilun seurauksena jäljellä oli vain joki, joka virtasi pitkin määriteltyä rajalinjaa. Toisen kerran, kun rakennettiin kirkkoa, hän käski mäen siirtyä ja tehdä tilaa kirkon rakennuspaikalle.
Kun kristittyjä alettiin vainota keisari Deciuksen (249-251) hallitusaikana, pyhä Gregorios johti laumansa kaukaiselle vuorelle. Eräs pakana, joka tiesi kristittyjen piilopaikan, ilmoitti sen vainoajille. Sotilaat ympäröivät vuoren. Pyhä meni ulos aukealle paikalle, nosti kätensä kohti taivasta ja käski diakoninsa tehdä samoin. Sotilaat etsivät joka paikasta vuorelta ja he menivät usein rukoilijoiden ohikin, mutta eivät nähneet heitä. Lopulta he antoivat periksi ja menivät pois. Kaupungissa he kertoivat, ettei siellä ollut mitään, vain kaksi puuta oli vierekkäin. Tieto hämmästytti ilmiantajaa ja hän meni vuorelle, näki rukoilijat, katui tekoaan ja kääntyi lopulta kristityksi.
Pyhä Gregorios palasi Neokesareaan vainojen päätyttyä. Hänen siunauksellaan alettiin kerätä marttyyrien jäännöksiä ja Kirkko alkoi juhlia niiden marttyyrien kunniaa, jotka olivat menehtyneet Kristuksen vuoksi vainoissa, samoina päivinä, kun pakanat olivat aikaisemmin juhlineet juominkejaan. Näin näistä pakanallisista juhlista muotoutui vähitellen kristillisiä juhlia.
Kristinuskon edistäjä
Pyhällä elämällään, tehokkailla opetuspuheillaan, ihmetöillään ja laumansa kunnioittavalla opastamisella pyhä Gregorios lisäsi kristityiksi kääntyneiden määrää tasaisesti. Kun hän astui ensimmäisen kerran Neokesarean piispan istuimelle, siellä oli vain seitsemäntoista kristittyä, mutta kun hän kuoli, kaupunkiin jäi vain seitsemäntoista pakanaa.
Jälkeen jääneitä kirjoituksia
Pyhältä Gregoriolselta on jäänyt jälkeen useita kirjoituksia: ylistyspuhe Origeneelle (Oratio Panegyrica), Saarnaajan kirjan sanatarkka käännös, opetuksia Pyhästä Kolminaisuudesta (Ekthesis tes pisteos / Exposition of the Faith) sekä kirjeitä. Kirjoituksia käännettiin jo varhain latinaksi, syyriaksi ja armeniaksi. Pyhä Gregorios Ihmeidentekijä osallistui Antiokian kirkolliskokoukseen vuonna 268 ja kuoli pian tämän jälkeen. Hänen reliikkejään löytyy muun muassa Kalabriasta, Italiasta ja Lissabonista.
Pyhä Gregorios Nyssalainen on kirjoittanut teoksen ”Gregorioksen elämä ja ylistys” (engl. Life and Panegyric of Gregory), Basileios Suuri teoksen De Spirtu Sancto ja Rufinus teoksen Historia Miraculorum, joissa käsitellään Gregorios Ihmeidentekijän elämää,.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Gregorios Ihmeidentekijää, Neokesarean piispaa, aina vuosittain marraskuun 17. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 8.säv.
- Elämälläsi sinä osoittauduit nimesi arvoiseksi, | nimittäin valppaan rukouksen ja ihmeidentekemisen kautta. | Rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme, valaisemaan meidän sielumme, || ettemme nukkuisi synnissä, joka johtaa kuolemaan, oi Gregorios, meidän isämme.
Kontakki, 2.säv.
- Sinä vastaanotit voiman tehdä monia ihmeitä, | oi viisas Gregorios, | sinä kauhistutit demoneja pelottavilla merkeillä | ja paransit ihmisten sairauksia. | Sinä ansaitsit nimesi teoillasi || sillä sinua kutsutaan ihmeidentekijäksi.