Kyrillos Lukaris
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Kyrillos I Lukaris)
Kyrillos Lukaris (Loukaris) (1572-1638, kreikaksi: Κύριλλος Λούκαρις tai Λούκαρης) oli silloiseen Venetsian tasavaltaan kuuluneelta Kreetalta kotoisin oleva kreikkalainen prelaatti ja teologi.
Hänestä tuli myöhemmin ensin Aleksandrian patriarkaatin päämies patriarkka Kyrillos III ja myöhemmin Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka nimellä Kyrillos I. Tässä tehtävässä hän toimi vuosien 1612 ja 1638 välisenä aikana kuusi eri ajanjaksoa.
Patriarkka Kyrillos I yritti muuttaa ortodoksista kirkkoa jonkin verran protestanttiseen ja kalvinistiseen suuntaan, mutta koki tässä suurta vastarintaa. Ajatukset tuomittiin lopullisesti vuonna 1672 Jerusalemin kirkolliskokouksessa, joka oli kutsuttu koolle Jerusalemin patriarkka Dositheoksen toimesta. Kyrillos teki yhteistyötä myös anglikaanien kanssa ja hänen kirjeenvaihtonsa noilta ajoilta Canterbyryn arkkipiispan kanssa on erittäin mielenkiintoinen.
Kyrillos oli ensimmäinen ns. suurempi nimi 1600-luvulla, Konstantinopolin kukistumisen (v. 1453) jälkeisellä ajalla.
TT Hannu Pöyhönen kirjoittaa patriarkka Kyrilloksesta ja hänen ajastaan Ortodoksi.netin artikkelissa "Vanhan testamentin kaanon jakautuneen kristikunnan aikana" seuraavaa:
- Reformaation myrskyjen jälkimainingit ylsivät kauas, aina seitsemännentoista vuosisadan Konstantinopoliin asti, idän kristikunnan keskukseen, joka kävi kamppailua elintilasta ja olemassa olostaan raskaan turkkilaisvallan alla. Vuonna 1620 ekumeeniseksi patriarkaksi valittu, Sveitsissä opiskellut ja kalvinistisista näkemyksistään yleisesti tunnettu Kyrillos Lukaris (1572–1638) laati näet siellä vuonna 1629 nimeään kantavan konfession, jossa hän poikkesi radikaalisti monista ortodoksisen kirkon perinteisistä näkemyksistä reformaation viitoittamaan suuntaan. Pyhien Kirjoitusten osalta tämä tuli näkyviin siinä, että hän tunnusti sitovaksi Laodikean kirkolliskokouksen lyhyemmän, 22 kirjan mukaisen kaanonin nimittäen sen ulkopuolelle jääviä teoksia “apokryfisiksi”. Kyrillos Lukariksen tunnustuksen vaikutus jäi idässä kuitenkin lyhytaikaiseksi. Konstantinopolissa se kumottiin kokonaisuudessaan – so. myös Vanhan testamentin kaanonia koskevalta osaltaan – jo hänen kuolinvuonnaan 1638 ja hieman myöhemmin, ikään kuin varmistukseksi, vielä kahdessa muussakin paikallissynodissa, Jassissa vuonna 1642 ja Jerusalemissa vuonna 1672. Myös Konstantinopolissa vuonna 1672 jälleen kokoontunut paikallissynodi palautti sekin deuterokanoniset kirjat kunniaan, mutta nyt jo akateemisemmin, ilman viittausta edesmenneeseen patriarkka Kyrillokseen. Näin uusi keskustelunavaus deuterokanonisista kirjoista päätyi idässä samaan lopputulokseen kuin aiemmin.