Niketas Stithatolainen

Pyhä Niketas Stithatolainen (Νικήτας Στηθᾶτος / Niketas Stithatos) eli 1000-luvulla. Hän oli pyhän Simeon Uusteologin oppilas ja Konstantinopolin Studionin luostarin askeettinen pappismunkki, bysanttilainen mystikko, kreikkalainen teologi ja suorasanainen latinalaisen lännen kriitikko. Hän osallistui vahvasti kirjoituksillaan omalle ajalleen sattuneeseen suureen skismaan vuonna 1054, minkä tapahtuman seurauksena idän ja lännen kirkot vähitellen erkanivat.

Perehtyneisyytensä hengellisen elämän salaisuuksiin Niketas sai pyhältä Simeonilta sekä tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Pyhän Simeonin keljapalvelijana ja opetuslapsena Niketas myös myöhemmin kirjoitti muistiin pyhän Simeon Uusteologin elämäkerran. Tässä asemassaan hän joutui myös vahvasti puolustamaan oppi-isäänsä, kun Simeonin oppien kimppuun hyökättiin koskien jatkuvaa rukousta ja sen asemaa hesykasmissa. Simeonin elämäkertaan Niketas myös sisällytti omia näkemyksiään samoista asioista, joista hän myöhemmin kirjoittaa Filokaliassakin.

Filokaliaan on otettu kolme hänen kirjoitustaan:

• ensimmäinen käsittelee käytännön kilvoituselämää
• toinen mielen puhdistamista ja
• kolmas kuvaa hengellisen elämän täydellisyyden, sen korkeimman muodon rakkauden saavuttamista.

Suuren skisman aikoihin Niketas palveli Konstantinopolin patriarkka Mikael I Kiroulariosta (n. 1000 – 1059) teologina, joka osallistui vahvasti kaikkeen poleemiseen kirjoitteluun lännen kanssa erikoisesti happamattomasta leivästä ja pappien avioliitosta. Suuren skisman aikoihin hän joutui hallitsijan ja paavin käskystä polttamaan kirjoituksensa, mutta hän uudisti riidan sitten myöhemmin.

Niketaksen ajatuksia Filokaliasta:

”Jumalan tahdon mukainen elämä alkaa siitä, että luovumme täydellisesti maailmasta; kiellämme sielumme halut ja muutamme maallisen ajattelutapamme. Näin alamme vähitellen elää ja ajatella Jumalan tahdon mukaan ja muutumme lihallisista hengellisiksi. Kun olemme kuolleet lihalle ja maailmalle, tulemme sielultamme ja hengeltämme eläviksi Kristuksessa.” (Käytännön kilvoituselämästä, III, s.132)

”Rakkautemme Jumalaan alkaa siitä, että kaikki näkyväinen ja inhimillinen muuttuu meille yhdentekeväksi.” (Mielen puhdistumisesta, III, s. 170)

”Täydellinen puhtaus ja suuri rakkaus Jumalaan synnyttävät Jumalan kaltaisuuden.” (Rakkaudesta ja elämänvaelluksen täydellisyydestä, III, s. 227)

HAP