Psalmi 37 (38)

Daavidin psalmi. Lauletaan muistutusuhria uhrattaessa.

(Vanhempi käännös)

Herra, älä rankaise minua vihassasi,
älä kiivaudessasi minua kurita!
Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun,
sinun kätesi on painanut minut maahan.
Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa,
koska sinä olet minuun vihastunut.
Pahojen tekojeni tähden
eivät jäseneni saa rauhaa.
Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.

Minun haavani märkivät ja löyhkäävät

-- se on mielettömyyteni syytä.

Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi.

Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.

Lanteeni ovat tulessa,

ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.

Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.

Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan,
huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
Sydämeni värisee, voimani hupenevat,
silmieni valo sammuu.
Ystäväni ja naapurini karttavat minua
onnettomuuteni tähden,
omaiseni pysyvät loitolla.
Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja.
Vihamieheni suunnittelevat pahaa ja syytävät uhkauksiaan.
He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.

Minä olen kuin kuuro -- en kuule mitään,

olen kuin mykkä -- en suutani avaa.

Minä en enää mitään ymmärrä,

en voi sanoa sanaakaan vastaan.

Herra, sinun apuasi minä odotan.

Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.

Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita, älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!

Minä olen luhistumisen partaalla,
tuskani ei hetkeksikään hellitä.
Minä tunnustan rikkomukseni,
olen murheellinen syntieni tähden.
Mutta vihamieheni ovat voimissaan,
monet vihaavat minua ilman syytä.
He palkitsevat hyvän pahalla,
syyttävät minua,
vaikka olen tahtonut heille hyvää.
Herra, älä hylkää minua!
Jumalani, älä ole niin kaukana!
Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!

(Septuagintan mukainen käännös) Psalmi 37 (38)

Daavidin psalmi. Sapatin muistamiseksi.

Herra, älä rankaise minua vihassasi,
älä kiivaudessasi kurita minua!
Sinun nuolesi tunkeutuivat minuun,
sinä annoit kätesi painaa päälläni.
Lihassani ei ole tervettä paikkaa vihasi vuoksi,
luillani ei ole rauhaa syntieni tähden.
Laittomuuteni kävivät yli pääni,
niin kuin raskas taakka ne painoivat päälläni.

Minun haavani haisevat ja märkivät

– se on mielettömyyteni syytä.

Minä olen kurja, olen painunut kokonaan kumaraan,

koko päivän minä kuljen surusta synkkänä.

Pelkkää pilkkaa ovat lantioni lihakset,

lihassani ei ole tervettä paikkaa.

Minua on pahoinpidelty ja nöyryytetty aivan liikaa,

minä parun sydämeni tuskasta.

Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan,
huokaukseni ei sinulta kätkeydy.
Sydämeni värisee, voimani minulta hupenee,
ja silmieni valo – sitäkään ei minulla ole.
Ystäväni ja naapurini seisahtuvat, kun tulevat minua vastaan,
myös omaiseni jäävät kauemmas.
Ne, jotka sieluani tavoittelevat,
käyttävät väkivaltaa ja puhuvat turhuuksia,
ne, jotka tuottavat minulle onnettomuuksia,
suunnittelevat petoksia kaiken päivää.

Mutta minä olen kuin kuuro, en kuule mitään,

niin kuin mykkä, joka ei suutaan avaa.

Minä olen kuin ihminen, joka ei kuule,

jonka suu ei voi sanoa sanaakaan vastaan.

Sillä sinuun, Herra, olen pannut toivoni,

sinä Herra, minun Jumalani, sinä kuuntelet.

Minä sanon: ”Älkööt viholliseni iloitko minusta!”,

mutta jalkojeni horjuessa he kerskuvat minua vastaan.

Minä olen valmis ruoskaniskuihin
ja kärsimykseni kohtaa minut aina,
sillä minä ilmoitan laittomuuteni
ja murehdin syntini vuoksi.
Mutta vihamieheni elävät, he ovat tulleet minua voimakkaammiksi,
yhä vain on tullut lisää niitä, jotka minua syyttä vihaavat.
He palkitsevat hyvän pahalla,
syyttävät väärin minua,
vaikka vain tavoittelin hyvyyttä.
He heittävät pois minut, rakastetun, kuin inhottavan raadon.
Älä hylkää minua, Herra!
Jumalani, älä ole niin kaukana!
Riennä minua auttamaan, Herra, minun pelastukseni!

Katso myös

• Heksapsalmi