Lähdekoodi sivulle Bysantin kirkko ja paavin valtapolitiikan pitkä varjo

[[Kuva:Bysantin kirkko paavin01.jpg|thumb|Bysantin kirkko ja paavin valtapolitiikan pitkä varjo.]]''Bysantin kirkko ja paavin valtapolitiikan pitkä varjo. Bysanttilaista terapeuttista teologiaa ja latinalaista uskonnollisuutta. Joensuu 2009. 287 sivua. ISBN 978-952-92-6651-7''

[[Käytännöllinen teologia|Käytännöllisen teologian]] lehtori, [[rovasti]] [[Jarmo Hakkarainen]] on jo noin 30 vuoden ajan teoksissaan valottanut ansiokkaasti Suomessa varsin huonosti tunnettua [[Bysantti|Bysantin]] kirkon teologiaa. Uusin teos on jatkoa hänen Bysantti-sarjaansa. Tällä kertaa hän paneutuu kipeään aihepiiriin – Bysantin ja lännen teologisiin eroavaisuuksiin, jotka olivat merkittävä taustatekijä muun muassa neljännen ristiretken (1204) toteuttamisessa. Lännen ristiretkiarmeija valtasi [[Konstantinopoli]]n ja keisarikunta joutui maanpakoon [[Nikea]]an 60 vuodeksi.

Idän ja lännen eroavaisuuksien esiin tuominen ei ole kovinkaan suosittu aihe nykyisenä ekumenian aikakautena. Nykyään pyritään korostamaan kirkkoja yhdistäviä tekijöitä. Tunnustuksien eroavaisuudet auttavat kuitenkin ymmärtämään tehtyjä ratkaisuja. Ortodoksinen ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä korostava teologia on liian arvokas hukattavaksi ekumenian alttarille.

Teoksen mielenkiintoisinta antia onkin juuri tuo bysanttilaisen ja läntisen teologisen ajattelun eroavaisuuksien arviointi. Poliittinen kehitys johti siihen, että latinalaisessa lännessä monista piispoista tuli feodaaliruhtinaita 800-luvulta lähtien, ja lännen kirkon Jumala-kuva muuttui sen mukaiseksi. Paavin ylivaltaa ortodoksinen itä piti perusteettomana, joten sitä ei voitu hyväksyä.
 
Idässä teologinen ajattelua sen sijaan kehittyi 1300-luvulla entistäkin henkisemmäksi. Bysantin Jumala ei ollut kaiken yläpuolella ollut tuomari, vaan jokaisen kristityn tavoitettavissa jumalallisten energioitten kautta, kuten [[Gregorios Palamas]] (k. 1359) opetti.

Kirjan toisena teemana on niin ikään vähän tunnettu terapeuttinen teologia, johon isä Jarmo on perehtynyt yhdessä veljensä isä Pentti Hakkaraisen kanssa. Veljekset ovat aikaansa edellä. Vaikka aihepiiri on jo jonkin verran tunnettu, ortodoksisen teologian hoitava luonne odottaa vielä läpimurtoaan maailmanlaajuisessa ortodoksiassa. Parantavan teologian lähtökohtana on Gregorios Palamaksen kokemusperäistä korostavat opetukset.

Bysanttilaisessa ortodoksisessa terapiassa tarkoitus oli yhdistää ihminen [[askeesi]]ssa ja [[katumus|katumuksessa]] Jumalan rakkauteen. Latinalaisessa lännessä puolestaan Jumalasta tuli teologisesti yksilöllisen ymmärtämisen objekti, joka sisältää käsitteellisen ja persoonattoman Kaikkivaltiaan. Frankkilaisessa perinteessä evankeliumi ja teologia muuttui rationaaliseksi opin rakenteeksi ja elämä muuttui uskonnolliseksi asiaksi.

Tunnustuksena työstään kirkon palveluksessa isä Jarmolle myönnettiin koruristin kanto-oikeus marraskuussa 2009.

Isä Jarmo Hakkaraisen teosta voi tiedustella sähköpostitse kirjoittajalta itseltään osoitteella: jarmo.hakkarainen (at) joensuu.fi

'''Juha Riikonen'''

[[Luokka:Kirjaesittelyt]]
[[Luokka:Kirjallisuus]]