Lähdekoodi sivulle Vuorisaarna ja autuuden lauseet (1. osa)

[[Kuva:Kristus_pantokrator01.jpg|250px|thumb|<center>Kristus Pantokrator.<br> Mosaiikki, [[Hagia Sofia]], Konstantinopoli.''<br><small>''Foto &copy; Pyykkönen''</small></center>]]
Tämä on [[Nurmeksen ortodoksinen seurakunta|Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan]] kirkkoherran, isä [[Andrei Verikov]]in kirjoittaman sarjan '''"Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet"''' ensimmäinen osa. Muut osat löytyvät aikanaan ohessa olevasta listasta. Uusia osia ilmestyy noin viikon välein.{{Autuuden lauseet}}
----
'''Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet'''

Kun tutkimme [[Matteuksen evankeliumi|evankeliumia Matteuksen]] mukaan, löydämme heti ensimmäisenä Kristuksen opetuksena mielenkiintoisen kokonaisuuden, jota kutsutaan [[Vuorisaarna]]ksi (Matt. 5-7). Nimitys johtuu siitä, että Kristus nousi vuorelle, istuutui ja ryhtyi opettamaan. Vanhan liiton aikana [[Mooses Jumalan näkijä|Mooses]] nousi vuorelle vastaanottamaan lakia, jonka hän toi ihmisille. Uuden liiton aikana taas Kristus nousi vuorelle ja opetti siellä ihmisiä.
Todennäköisesti kysymys ei ole sellaisesta suuresta vuoresta, niin kuin me helposti sen ajatuksissamme miellämme. Kysymys oli ennemmin rinteestä, jonka päältä Jeesuksen oli helppo saarnata suuremmallekin kansanjoukolle. 

Vuorisaarnassa ei välttämättä ollut kysymys tapahtumasta, jossa Kristus tuolla yhdellä kertaa opetti nuo kaikki asiat siellä olleille ihmisille. Kreikan kielessä on olemassa ''aoristi-muoto'', jota käytetään jo menneestä tapahtumasta, jolla on selkeästi alku ja loppu.  ''Imperfektimuodossa'' tuo menneisyyden tapahtuma on taas jatkuvaa. Kristuksen vuorisaarnassa kyse ei ollut aoristista, eli tapahtumasta, jolla oli alku ja loppu, vaan imperfektistä. Kristuksen opetuksen sisältöön kuuluivat nämä asiat siis muulloinkin, kuin jonkin tietyn hetken. Tämä tulkinta ei tietenkään sulje pois vuorisaarnaa tapahtumana, vaan meidän on ymmärrettävä sen opetus ajallisesti laajemmin. Evankeliumista löytyy paljon sellaisia kohtia, joissa mainitaan ainoastaan Kristuksen opettaneen ihmisiä. Varmasti hänen opetuksensa on pitänyt sisällään juuri näitä asioita. Matteus on halunnut heti kirjoituksensa alussa tuoda esiin Kristuksen keskeisimmät opetukset.

Kun nyt ajattelemme niin, että Vuorisaarna on ollut yksi tärkeimmistä Kristuksen opetuksista, niin on hyvä huomata sekin, että Vuorisaarnan ensimmäisenä opetuksena olivat nimenomaan ''”Autuuden lauseet”''. Nämä ovat meille tutut jokaisesta sunnuntain liturgiasta. Niitä lauletaan samaan aikaan, kun evankeliumikirja kannetaan saatossa ihmisten keskelle. Kristus tuli ihmisten keskelle ja aloitti julistustyönsä juuri ''Autuuden lauseilla''.

Lyhyesti voisi todeta, että autuuden lauseiden tarkoituksena on lohduttaa ihmistä. Jumalan tahdon mukainen elämä ja Kristuksen seuraaminen kysyvät paljon. Lisäksi monet päivittäiset huolet ja murheet kuluttavat ihmistä. Vaarana onkin vaipua epätoivoon ja luopua kilvoittelusta ja Kristuksen seuraamisesta.

Autuuden lauseet antavat lupauksen paremmasta, ja siitä, että ulkoisesti heikko ja kärsivä ihminen onkin lopulta voimakas, joka voi iloita ja riemuita siitä palkasta, joka odottaa häntä Jumalan valtakunnassa. Mutta yhtä aikaa voimme sanoa, että kyse ei ole vain paremman tulevaisuuden lohdutuksesta, vaan tuosta autuudesta ihminen pääsee osalliseksi jo nyt tässäkin ajassa. Autuuden lauseet eivät ole jossittelua, vaan ne ovat todellisuutta jo nyt. Esimerkiksi jokainen liturgia alkaa alkusiunauksella: 
:: ''”Siunattu on Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen valtakunta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen”''.

Jumalan valtakunta tulee todeksi jo tässä ajassa. Kristitty ihminen ei pakene maailmaa kirkon seinien sisään, vaan hän osallistuu Jumalan valtakunnasta jo tässä ajassa ja Jumalan valtakunnan todellisuus tulee esille jo NYT. Samalla tavoin autuuden lauseetkin tulevat todeksi jo tässä ajassa, vaikka samanaikaisesti voidaan sanoa niiden saavan lopullisen täyttymyksen iankaikkisuudessa. Sanoma on siis hyvin voimallinen. Kaikki se maailman silmissä vähäpätöinen ja surkuteltava onkin Jumalan silmissä merkittävää ja suurta. Tähän liittyen pitää hyvin osuvasti paikkansa Kristuksen toteamus:
:: ''”Ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäisiksi.”''

Sana AUTUAS (''μακαριοι / makarioi'') on nykypäivänä vähemmän käytetty ja meidän on vaikea käsittää sen todellista raamatullista merkitystä. Se tarkoittaa ihmistä, joka on onnellinen sekä iloinen ja hän on saanut osakseen erityisen siunauksen. Ihmisestä tulee autuas, kun hän saa olla yhteydessä Jumalaan. Voidaan ajatella, että Jumalan valtakunnassa kaikki ovat autuaita ja ihminen voi päästä tästä autuudesta osalliseksi jo tässäkin ajassa, kun hän elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Sana autuas ei ole mitenkään ennenkuulumaton Raamatussa. Esimerkiksi useissa psalmeissa käytetään sanaa ”autuas”.

* ''”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien tavoin”'' (Ps. 1:1LXX)<br>
  ''”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin”'' (1992)
* ''”Autuaita ovat kaikki, jotka häneen turvaavat”'' (Ps. 2:12 LXX (sama vuoden 1933/38 käänn)<br>
  ''”Hyvä on sen osa, joka turvaa häneen!”'' (1992)
* ''”Autuaita ne, joiden rikkomukset on annettu anteeksi, ne, joiden synnit--”'' (Ps. 31:1-2 LXX)<br>
  ''”Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on--”'' . Ps. 32:1  1992)
* ''”Autuas se ihminen, joka panee toivonsa sinuun”'' (Ps. 83:13 LXX)<br>
  ''”Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot”'' (Ps. 84:12   1992)
* ''”Autuas se mies, joka Herraa pelkää!”'' (Ps. 111:1 LXX) (sama vuoden 1933/38 käännöksessä)<br>
  ''”Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa”'' (Ps. 112:1  1992)

Edellä olevista poiminnoista voi ainakin sanan autuas kohdalla tehdä sen huomion, että vuoden 1933/38 käännös ja [[Septuaginta]]-käännös ovat lähempänä toisiaan kuin vuoden 1992 käännös. Monessa kohden sana autuas on käännetty ''”hyvä on”''.

Autuuden lauseiden kohdalla voisimme puhua yksinkertaisesti iloisesta ihmisestä, vaikka ilon luonne on tässä tapauksessa hyvin toisenlainen. Tavallinen maallinen iloa on sitä, kun joku hankkinut itselleen uuden auton. Tuo ilo häviää kuitenkin heti, kun hän löytää autostaan naarmun. Joku toinen ihminen on iloinen auringonpaisteesta, mutta siitäkin saatu ilo häviää  ukkoskuuron myötä. Jumalallinen ilo on jotakin muuta, mitä ulkoiset asiat eivät voi hävittää. Kristus itse puhuu opetuslapsilleen siitä, kuinka he siirtyvät murheesta ja tuskasta iloon, jota ei kukaan voi riistää heiltä pois. (kts. Joh. 16:22)

Isä '''[[Andrei Verikov]]'''

== Katso myös ==
* [[Vuorisaarna]]

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Etiikka]]