Lähdekoodi sivulle Viimeinen tuomio - ikoneita Itä-Karjalasta

<center>[[Kuva:Viimeinen tuomio nayttely01.jpg]]</center>
Etelä-Karjalan museossa avautui kaksi ikoninäyttelyä, joita yhdistää ikoneiden salainen historia. Toinen näistä on VIIMEINEN TUOMIO – IKONEITA ITÄ-KARJALASTA ja toinen LAPPEENRANNAN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN IKONEITA – TULLIN LAHJOITTAMAT TAKAVARIKOIDUT IKONIT.
[[Kuva:Viimeinen tuomio nayttely05.jpg|thumb|<center>Ikoninäyttely Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannan linnoituksella (Kristiinankatu 15) 19.3.-22.9.2013</center>]]
Viimeinen tuomio -näyttely on ollut esillä Turussa vuonna 2005. Siinä esitellään mielenkiintoisen matkan tehneitä Itä-Karjalasta sodan jaloista pelastettuja ikoneita. Tullin salakuljattajilta takavarikoimia ja Lappeenrannan seurakunnalle lahjoittamia ikoneita on näyttelyssä viisi ja ne löytyvät heti näyttelytilan alusta.

Kummankin näyttelyn ikoneita yhdistää niiden salainen tausta. Näyttelyä katsoessa voi vain arvailla mihin esineitä on käytetty. Pieneen puiseen säilytysastiaan laitettu matka-alttari on voinut kenties olla jonkun matkapapin käytössä Karjalassa. Toinen metallinen matkaikoni on laitettu hienoon puiseen kiotoon, jossa on paikka lampukalle. Ikoni on siis ollut seinällä, mutta matkalle lähdettäessä metallisen ikonin on saanut irti. Mielikuvitusta pitää käyttää myös takavarikoitujen ikonien tarinan keksimiseen, sillä seurakunnallakaan ei ole mitään tietoa niiden historiasta ennen tullia. Ikonit ovat vanhoja ja selvästi käytössä olleita, mutta mistä ne ovat tulleet.

== VIIMEINEN TUOMIO –IKONEITA ITÄ-KARJALASTA ==

=== ITÄKARJALAISTEN IKONEIDEN MIELENKIINTOISET VAIHEET ===
[[Kuva:Viimeinen tuomio nayttely02.jpg|thumb|<center>Neljän kuvan ikoni, joka on sahattu keskeltä kahtia Karjalasta kuljetusta varten. Kuvissa [[Jumalanäiti Ennusmerkki]], [[Savvati Solovetskilainen|Savvati]] ja [[Sosima Solovetskilainen]], [[Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen]] sekä Savvatin ja Sosiman elämänkertaikoni</center>]]
Taidehistorioitsija Lars Pettersson määrättiin keräämään kirkollista esineistöä Itä-Karjalasta pois sodan jaloista ja samalla hänen tehtävänsä oli dokumentoida alueen rakennuksia.

Aluksi esineet, joita oli noin 900, kerättiin Äänislinnaksi kutsuttuun Petroskoihin, mutta sotatilanne vuosina 1943-1944 sai aikaan sen, että esineistä noin 500 päätettiin siirtää Suomeen. Turun linnaan siirrettiin niistä yli puolet, eli 260. Loput hajasijoitettiin pommituksilta turvaan eri puolille Suomea: Rautalammille, Pälkäneelle ja Kuusamoon. Tästä materiaalista ehdittiin jopa suunnitella näyttely Helsingin Taidehalliin ja painattaa näyttelyluettelo, mutta toisin kävi. Muuttunut poliittinen tilanne teki asiasta mahdottoman. Myös Turun linnaan oli suunniteltu näyttelyä ikoneista. Syksyisen aselevon jälkeen Lars Petterssonin keräämä aineisto luovutettiin valvontakomission kautta Neuvostoliittoon.
[[Kuva:Viimeinen tuomio nayttely03.jpg|thumb|<center>[[Kiota]] ja kolme ikonia 1800-luvulta. Kuvissa muun muassa [[Kazanin Jumalanäiti]], [[Kristuksen kärsimyksestä ja ylösnousemisesta (opetuspuhe)|Ylösnousemus]] ja pyhä [[Nikolaos Ihmeidentekijä]]</center>]]
Näin ainakin luultiin tapahtuneen. Mutta muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin 1970-luvulla koki nuori amanuenssi Pentti Koivunen yllätyksen Turun linnan varastoissa. Varastoista löytyi ikoneita, joista vanhimmat olivat 1600-luvulta. Edellinen amanuenssi uskoutui Koivuselle ja kertoi ikoneiden kuuluvan Petterssonin kokoelmaan, joten kaikkia ei siis palautettukaan Neuvostoliittoon. Sodan jälkeen ikonit siis jäivät Turun linnaan, mutta niitä ei luetteloitu museon kokoelmiin.

Ikonit tulivat myöhemmin jälleen ajankohtaisiksi, sillä presidentti Urho Kekkosen julkaistuista päiväkirjoista voitiin lukea 22.1.1974:

”Luonani Turun linnan museovirkailija, amanuenssi Koivunen (Koivunen,

Kari-Pentti, s. 1945), joka kertoi, että Turun linnassa on ollut kymmenkunta sodan aikana Itä-Karjalasta evakuoitua ikonia. Kukaan ei tiedä, mitä niille tehdään. Ne ovat salaisia ja nyt K:n autotallissa. Keskustelin Vilkunan kanssa ja kehoitin Koivusta esittämään, että op.miö luovuttaisi ne N:liittoon. Sanoin K:lle, ettei tämä minulle kuulu, mutta suosittelen, kun (alleviivattu) ei kukaan päätä. K. kertoi, että ilmeisesti tietää 5 à 6 henkilöä. Yksi oli suositellut ikonien polttamista.”

Onneksi näin ei tehty, sillä uudempien tulkintojen mukaan Suomi on sotakorvauksissaan jo maksanut tällaisestakin materiaalista. Historiansa vuoksi nämä esineet on valittu näyttelyyn VIIMEINEN TUOMIO – IKONEITA ITÄ-KARJALASTA. Näyttely oli esillä Turun linnassa syksyllä 2005 ja nyt vuonna 2013 Etelä-Karjalan museossa Lappeenrannassa.

Näyttelyn tuottivat yhteistyössä Suomen kansallismuseo ja Turun maakuntamuseo.

== LAPPEENRANNAN ORTODOKSISEN SEURAKUNNAN IKONEITA – TULLIN LAHJOITTAMAT TAKAVARIKOIDUT IKONIT ==

=== TULLISELVITTÄMÄTTÖMÄT IKONIT ===

Tullihallitus on luovuttanut vuonna 2004 Lappeenrannan ortodoksiselle seurakunnalle 16 vanhaa ikonia, jotka on yritetty salakuljettaa Venäjältä Suomeen. Ikonit ovat jääneet selvittämättöminä Itäisen tullipiirin haltuun ja ne on annettu seurakunnalle kirkolliseen käyttöön.

Ikonit on konservoitu Valamon konservointilaitoksessa ja sijoitettu uusiin ikonikiotoihin. Tullin luovuttamat ikonit ovat käytössä Lappeenrannan ja Imatran ortodoksisissa kirkoissa sekä seurakuntasaleissa. Näistä seurakunnan käytössä olevista kuudestatoista ikonista viisi on nyt esillä Etelä-Karjalan museossa Viimeinen tuomio – Ikoneita Itä-Karjalasta –näyttelyn rinnalla.

== MUSEOPEDAGOGIAA JA TUOTTEITA IKONINÄYTTELYIHIN LIITTYEN ==
[[Kuva:Viimeinen tuomio nayttely04.jpg|thumb|<center>Viimeinen tuomio -näyttelystä on myytävänä museolla julkaisu, jossa asiantuntijana on ollut muun muassa Joensuun piispa [[Arseni Joensuun piispa|Arseni]].</center>]]
Ikoninäyttelyihin on tarjolla myös tehtäviä lapsille museon lastennurkkauksessa. Lapset saavat värittää itse näyttelystä tutut värityskuvat. Lastennurkkauksessa on malliksi myös leikki-ikonit värityskuvien aiheista. Ikoninäyttelyihin liittyen järjestetään koululaisten työpajoja valtakunnallisella museoviikolla toukokuun puolivälissä sekä koulujen viimeisellä viikolla toukokuun lopussa. Museo tarjoaa neljä työpajaa kouluryhmille. Työpajassa tutustutaan ikonimaalauksessa käytettävään, perinteiseen tempera-maalaukseen ja maalataan ikonin mukaan tehty värityskuva vesivärein. Jokainen maalari saa tekemänsä kuvan mukaan ja sen voi jälkeenpäin liimata puulevylle. Maalaamisen lomassa tutustutaan Profeetta Aaronin ja Pyhän Panteleimonin tarinoihin. Työpajan kesto on 45 minuuttia, mitä ennen ryhmä tutustuu näyttelyyn. Työpaja sopii koululaisille ja aikuisille. Työpajassa voi olla kerralla enintään 20 osallistujaa.

Etelä-Karjalan museokaupassa on näyttelyiden ajan tarjolla aihepiiriin liittyviä tuotteita, kuten matkaikoneja, koristemunia sekä tuohuksia tuohusjalkoineen. Näin pääsiäisen alla kaupan on myös punaisia tuohuksia sekä pääsiäisaiheisia ikonikortteja.

'''[[Käyttäjä:Petja|Petja Pyykkönen]]'''

[[Luokka:Tapahtumat]]