Lähdekoodi sivulle Vanhauskoisten nöyrä tie (kirja)

[[Kuva:Vanhauskoisten_noyra_tie_kansi.jpg|thumb|400 px|<center>Kirjan kansi</center>]]
:: Urpo Martikainen: '''Vanhauskoisten nöyrä yie'''
:: ISBN 978-952-93-8220-0
:: Julkaisija  ja kustantaja: omakustanne
:: Julkaisuajankohta: 2016
:: Sivumäärä: 192 sivua
:: Koko: 250 mm x 175 mm
:: Sidos: sidottu / kovakantinen

'''Kirjan takakannen teksti:'''<br>
<br>
Tsaari Aleksei Romanovin (1645 - 1676) hallituskaudella Venäjän kirkon patriarkka Nikonin liturgiset uudistukset johtivat konfliktiin vanhan uskon kannattajien, staroverien kanssa. Valtiokirkon torjuva asenne aikaansai painostustoimet ja uskonnollisten vainojen aikakauden. Sen tähden vanhauskoiset kristityt pakenivat Venäjän ja Karjalan erämaihin.<br>
<br>
Näin syntyivät Ilomantsin erakkolat, Megrinluostari, Pahkalampi ja Liusvaaran kelja sekä Juuan Vuokon kylään perustettu Pyötikkö. Jopa toisiin maanosiin asti oli paettava, kun virallinen kirkko näki vanhauskoiset vihollisinaan. Sitten on syntynyt seurakuntia ja kirkkoja Kiinassa, itäisen Venäjän alueella, Pohjois-Amerikassa sekä Alaskassa ja Kanadassa, missä vanhauskoiset kristityt yhä puolustavat uskonnon vapauden ja uskonsa säilyttämisen oikeutusta.<br>
<br>
Teos pyrkii osoittamaan, kuinka yhdessä Raamatun totuuden kanssa uskovilla on ollut ja on yhä tulevaisuus ja toivo. Kulttuurihistoriasta kiinnostuneena kristittynä kirjan tekijällä on toiseuden näkökulma, mistä tarkastella vanhan uskon historiaa ja kehitysvaiheita. Yhä enemmän maallistuvan ja aineellisia arvoja tavoittavan aikamme ihmiselle uskovien yhteys tarjoaa rauhaisan turvapaikan. Vanhauskoisten nöyrä tie jatkuu yhä, sillä sen turvaajana on itse Jeesus Kristus. Uskon alkaja ja täyttäjä.

[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]