Lähdekoodi sivulle AK1919: Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta

Ei se ekumeniakaan aina ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista Suomessakaan. Oheinen kirjoitus löyty vuoden 1919 Aamun Koitosta nr. 5, sivulta 45 [7].
<hr>
[[Kuva:Ak_05-1959.jpg|thumb|250 px|left|<center><small>Aamun Koiton nr. 5/1959 kansilehti</small></center>]]
=== Vastalause uskonnollisen suvaitsemattomuuden siivottomia purkauksia vastaan ===

On ollut aikoja ihmiskunnan historiassa, jolloin kirkkojen häpeäksi ja kristikunnan onnettomuudeksi veriset uskonnolliset sodat riehuivat maan päällä, jakaen kristittyjä eri vihollisleireihin.<br> 
<br>
Historia tuntee aikakausia, joina kristityt vainosivat ja murhasivat toisiansa uskonnollisten vakaumuksien, mielipiteiden ja maailmankatsomuksien tähden; inkvisitionroviot rätisivät, kidutuskoneet olivat käynnissä ja kristittyjen vankilat olivat täynnä kristittyjä.<br> 
<br>
Ne olivat pimeitä aikoja. Niistä historia on lausunut ankaran tuomion.<br> 
<br>
Ajan kanssa, sivistyksen kasvaessa ihmiset tulivat ymmärtämään, oppivat käsittämään, että kristinusko on ennen kaikkea rakkauden usko, että se on kutsuttu palvelemaan ei ihmisvihaa ja eripuraisuutta, vaan rauhaa ja rakkautta. Yhteisen vihollisen, ateismin ilmestyessä eri uskontokunnat rupesivat lähenemään toisiansa, alkoivat etsiä pohjaa yhteistoiminnalle ja yhteisymmärrykselle. Kuului ääniä, että kaikkien uskovaisten, kuuluisivatpa he mihin kirkkokuntaan tahansa, on työtä tehtävä voidakseen tasoittaa vihan ja eripuraisuuden synnyttämän juovan, joka erottaa Kristuksen lauman moneen osaan; sanotaan että aika on tullut heittää pois ja jättää järjetön, inhottava taistelu niiden välillä, joita rakkauden Jumala kutsuu yhteyteen, että uskonnollisen polemiikin sijaan on saatava aikaan rakkauden ja keskinäisen kunnioituksen saarna ja lempeän suvaitsevaisuuden puhe.<br> 
<br>
Olemme tulleet kai aikaan, jona pitäisi ymmärtää, että opinkappaleiden eroavaisuudesta huolimatta kaikki kristityt ovat Vapahtajassa yhtä ja kulkevat tosin eri tietä, mutta samaa päämäärää kohden.<br> 
<br>
Uskonnollinen suvaitsevaisuus enenee, ystävällisyyden henki alkaa pukahtaa eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken. Erittäin ilahduttava ilmiö on huomattavissa Pohjois-Karjalassa. Täällä kreikanuskoisen kirkon vakavimmat jäsenet ja luterilaiset kunnioittaen toistensa uskontoa ja uskonnollisia tunteita elävät rauhassa ja yksimielisyydessä. Täällä kreikanuskoisissa kirkoissa usein näkyy rukoilevia luterilaisia ja kreikkalaisille on luterilainen rukoushuone pyhä paikka. Tunnen arvokkaita luterilaisen kirkkokunnan rovasteja, jotka syvällä kunnioituksella suhtautuvat ortodoksisen kirkon oppiin ja tapoihin Tunnen taas kreikanuskoisia pappeja, jotka rakkaudella ja veljellisesti puristavat luterilaisen papin kättä.<br> 
<br>
Tämmöiset suhteet perustuvat evankeliumin. Ne ovat kristinuskon hedelmiä. Ne ovat käytännöllistä kristillisyyttä.<br>
<br>
Mutta keskellä tällaista valoisaa kristillisyyttä näemme kristillisyyttä aivan toisenlaisessa värityksessä. Nykyäänkin XX vuosisadalla on ihmisiä, jotka sairaanloisessa ylpeydessään, henkisessä mataluudessaan ja sokeudessaan saarnaavat vihaa ja rajatonta suvaitsemattomuutta eri uskoisin kohtaan. He Neron tavalla julistavat kuolemantuomion toiselle uskonnolle.<br> 
<br>
Kun bolshevismi tallaa lokaan kristinuskoa, kun ateismi julistaa pannaan kaikki uskonnot, niin se on jossain määrin ymmärrettävää. Mutta kun ihmiset Raamattu edessä vaativat ad majorem Dei gloriam ortodoksisten kirkkojen ja alttarien hävittämistä ympäri maata, niin se on jotakin tavatonta ja käsittämätöntä, uskomatonta ja surkeata.<br> 
<br>
Sellaisen uskonnollis-siveellisen degeneratsionin oireita osoittaa „Hämeen Sanomat", jotka 10:ssä numerossaan kutsuu kristinuskon nimessä joko hävittämään tahi teattereiksi muuttamaan kaikki ortodoksiset kirkot Suomessa, – ne kirkot ja temppelit, joissa rukoilee ja ylistää Herraa 50,000 ortodoksista suomalaista! Ja vielä enemmänkin: semmoista silmitöntä vihaa uhkuvaa uskontoaan se tahtoo saarnata Karjalan nuorisollekin.<br> 
<br>
Mutta toivomme kuitenkin, ettei sellainen lähetystoimi lehdelle onnistu. Ei kai Karjalan nuoriso tule tarvitsemaan sellaista kristinuskoa, joka on aivan vieras evankelisen rakkauden hengelle.<br> 
<br>
Herrat uuden keskiaikaisen kristinuskon saarnaajat ja apostolit! Teillä on yltäkyllin mustetta ja paperia. Te kyllä voitte kirjoittaa uskonnostamme vaikka mitä, te saatte nimittää meitä pakanoiksi, te voitte, jos niin tahdotte, puhua maailmalle, että kirkkomme käyttää ihmisuhria ja rituaalisia murhia, te voitte viskellä valoisan apostolisen oppimme päälle likaisia peitteitä – tämän kaiken te kyllä voitte; yhtä te ette kuitenkaan voi: toteuttaa, sitä, mitä tahdotte ja mistä kirjoitatte.<br>
<br>
Monien vuosisatojen kuluessa apostolisen uskon valo on tuikkinut Karjalan metsien ja salojen keskellä. Monien vuosisatojen kuluessa karjalaiset ovat sen uskon kanssa eläneet ja kärsineet. Uskokaa, etteivät teidän kirjoituksenne eivätkä uhkauksenne, ei itse kuolemakaan voi pahoittaa meitä luopumaan siitä uskosta ja uskonnosta, jonka olemme kalliiksi perinnöksi esi-isiltämme saaneet.<br>
<br>
'''M. Michailov'''<br>
<br>
(''Teksti on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 5/1919, joka ilmestyi maaliskuun 5.päivänä 1919, sivulla 45 [7].'')

[[Luokka:Aamun Koitto]]