Lähdekoodi sivulle Akropolin Parthenon on ollut joskus kristillinen kirkko

[[Kuva:Parthenon_2000_hap.jpg|thumb|400 px|<center>Parthenon<br><small>(kuva &copy; Ortodoksi.net)</small></center>]]
''Akropolin Parthenon'', jota usein pidetään länsimaisen kulttuurin kirkkaimpana symbolina, toimi kristillisenä kirkkona lähes tuhannen vuoden ajan, noin vuosina 500–1450. Temppeli rakennettiin alun perin vuonna 432 eKr. jumalatar ''Athena Parthenoksen'' kunniaksi, mutta sen historiaan mahtuu useita suuria muutoksia.

<h2>Temppelistä Jumalansynnyttäjän kirkoksi</h2>

Kun kristinusko vakiintui ''Itä-Rooman valtakunnassa'' 400–500-luvuilla, Athenen temppeli muutettiin kristilliseksi kirkoksi. Se vihittiin Jumalansynnyttäjälle nimellä ''Panagia Athiniotissa'' (Παναγία η Αθηνιώτισσα), Ateenan Jumalansynnyttäjä.<br>
<br>
Parthenonista ja koko Akropoliin kukkulasta tuli merkittävä pyhiinvaelluskohde Bysantin aikana. Pyhiinvaeltajia saapui eri puolilta Kreikkaa ja laajemminkin ortodoksisesta maailmasta rukoilemaan Jumalansynnyttäjän suojelusta.

<h2>Muutos ilman tuhoa</h2>

Parthenonin muuttaminen kirkoksi tapahtui poikkeuksellisen hillitysti. Rakennuksen ulkoasuun ei tehty suuria muutoksia: päätykolmiot jätettiin ennalleen eikä antiikin veistoksia peitetty. Tämä viittaa siihen, etteivät kristityt suhtautuneet Akropoliin monumenttiin vihamielisesti, vaan kunnioittivat sen historiallista merkitystä.<br>
<br>
Rakennuksen sisäosat sen sijaan olivat vaurioituneet jo aiemmin tulipalon tai maanjäristyksen seurauksena, mahdollisesti jo 200-luvulla. 400–500-luvuilla Parthenon muutettiin kolmilaivaiseksi ''basilikaksi''. Se omistettiin aluksi ''Pyhälle Viisaudelle'' (Hagia Sofia) ja myöhemmin ''Jumalansynnyttäjä Panagia Athiniotissalle''. Keisari '''Justinianuksen''' aikana kirkko määriteltiin Ateenan katedraalikirkoksi.

<h2>Kirkollinen elämä ja hautapaikka</h2>

600-luvun lopulta lähtien kirkon ympäristöön alettiin haudata piispoja, papistoa ja muita kristittyjä. 1800-luvun kaivauksissa alueelta löydettiin runsaasti kristilliseen hautausmaahan liittyviä muistomerkkejä. Lisäksi esiin tuli marmorinen piirtokirjoitus sekä keisarien '''Justinianus I''':n ja '''Justinianus II''':n pronssirahoja ja '''Tiberius II''':n kultarahoja, jotka liittyivät Ateenan kirkkoon.

<h2>Parthenon kirkollisena tilana</h2>

Vähitellen kirkko koristeltiin [[Ikoni|ikonein]], mosaiikein ja bysanttilaisin seinämaalauksin. Itäinen sisäänkäynti suljettiin ja entisestä esipihasta muodostettiin [[solea]], joka korotettiin askelman verran. [[Alttari]] rakennettiin pentelisestä marmorista ja se lepäsi pienien porfyyripylväiden varassa. Sen yläpuolelle ripustettiin kultainen kyyhkynen [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] merkiksi.<br>
<br>
Alttaritilan pohjoispuolelle tehtiin tila pyhien lahjojen valmistamista varten ja eteläpuolelle sakaristo, jossa säilytettiin kirkollisia esineitä ja kirjoja. Kaarevan istuimen keskelle sijoitettiin piispan marmorinen istuin. Rakennuksen länsipää muutettiin kirkkosaliksi liittyväksi eteistilaksi, ja seinät peittyivät maalauksiin. Kirkossa oli myös [[amboni]] ja kellotorni.<br>
<br>
Alttarin yläpuolella, syvennyksessä, oli kullattu [[Jumalansynnyttäjä]]n kuva, jota koristivat lukuisat pienet kultaiset koristeet. Joitakin bysanttilaisten ikonien jäänteitä on yhä nähtävissä rakennuksen seinissä. Kirkossa paloi jatkuvasti lamppu, jonka juuret ulottuvat antiikin aikaan: jo '''Pausanias''' mainitsee lampun, joka paloi Athenen patsaan edessä.

<h2>Kirkosta moskeijaksi ja raunioiksi</h2>

[[Neljäs ristiretki|Neljännen ristiretken]] jälkeen vuonna 1204 Parthenon ryöstettiin ja muutettiin latinalaiskatoliseksi kirkoksi nimellä ''Santa Maria di Atene''. Frankkilaiskaudella se omistettiin ''Notre Damelle'' ja sen lounaiskulmaan rakennettiin korkea kellotorni.<br>
<br>
Kun osmannit valloittivat Ateenan vuonna 1458, kirkko muutettiin moskeijaksi ja kellotorni minareetiksi. Rakennus säilytti kuitenkin pääosin rakenteellisen yhtenäisyytensä aina 1600-luvulle saakka.<br>
<br>
Vuonna 1687 Venetsian ja Osmanien sodan aikana Parthenoniin osui tykinkuula. Rakennuksessa säilytettiin ruutia, ja räjähdys aiheutti valtavat tuhot sekä rakennukselle että sen veistoksille.

<h2>Jumalansynnyttäjän suojelus</h2>

Vuosisatojen ajan kristityt uskoivat, että Jumalansynnyttäjä suojeli Ateenan asukkaita ja pyhiinvaeltajia samalla tavoin kuin antiikin aikana ajateltiin jumalatar Athenen varjelevan kaupunkia. Tämä ajatus säilyi osana paikallista kristillistä perinnettä pitkälle Parthenonin kirkollisen käytön jälkeenkin.<br>
<br>
---<br>
<br>
(''Tämä artikkeli on Ortodoksi.netin tekemä käännös ja lyhennelmä '''Philip Chrysopouloksen''' kirjoittamasta englanninkielisestä artikkelista. Valokuva Akropoliin Parthenonista on Ortodoksi.netin kuvakokoelmista)