Lähdekoodi sivulle Amazing grace (Ihmeellinen armo)

Kirkko viettää [[pyhä]]n [[Augustinus|Augustinuksen]] (354 - 430), pohjoisafrikkalaisen [[piispa]]n, muistopäivää 15. kesäkuuta. Hän on yksi Kirkon merkittävimmistä ja vaikutusvaltaisimmista opettajista.

On syytä muistaa, että vaikka Augustinus oli teologi ja poikkeuksellisen tuottelias kirjoittaja, niin hän teki pääasiallisen elämäntyönsä piispana Hippon satamakaupungissa Pohjois-Afrikassa. Hän yritti väsymättä kertoa seurakuntalaisilleen Jumalan armosta ja sen mullistavista tavoista murtautua elämäämme.

Augustinuksen muistopäivänä voimme pohtia armoa, onhan Augustinusta nimitetty ylistävästi ''”armon tohtoriksi”'' (latinaksi ''doctor gratiae''). Syy tähän on, että Augustinus väsymättä ylisti armoa. Hänen ehkä tunnetuin teoksensa Tunnustukset ovat pitkälti omaelämänkerrallinen kertomus Jumalan ihmeellisestä armosta. Teoksessaan hän kertoo nuoruuden harharetkistään ja villistä elämästään. Käännekohta oli kääntymys, joka vei hänet äitinsä ja lapsuutensa uskoon – kristinuskoon.

Ylistäessään armoa – sen ihmeellisyyttä ja luonnetta lahjana – Augustinuksella ei useinkaan ollut paljon hyvää sanottavaa ihmisluonnosta. Häntä pidetäänkin synkkänä pessimistinä. Voimme kuitenkin pohtia: Oliko hän lopulta pikemminkin realisti? Väitettyyn synkkyyteen on ehkä myös toinenkin syy – valo paljastaa pimeyden syvyyden. Augustinukselle armon valossa lähes kaikki mennyt elämä näyttäytyi pimeytenä ja eksytyksenä. [[Paavali (apostoli)|Apostoli Paavalin]] tavoin hän koki kaiken menneen ''”roskaksi”'' verrattuna [[Jeesus|Kristukseen]] (''vrt. Fil. 3:8''). Hänen teologiansa nousee siis usein omakohtaisesta kokemuksesta avuttomasta ihmisestä, joka alati tarvitsee Vapahtajaa. Ihminenhän ei voi, kuten fiktiivinen hahmo paroni von Münchhausen, nostaa itsensä hiuksista ylös langenneisuudestaan.

Voimme suhtautua varauksella tiettyihin piirteisiin Augustinuksen opetuksessa, mutta kunnioittakaamme kuitenkin hänen huutoaan armon perään. ''”Herra armahda”'', toistamme itsemmekin alati. Augustinuksen on väitetty teologiassaan kuvaillen lähes dostojevskimaisen näkemyksen ehdottomasta rakkaudesta ja armosta saadusta pelastuksesta. Ehkä saamme jonkinlaisen käsityksen armosta ja rakkaudesta Augustinuksella kuuntelemalla Fjodor Dostojevskin (''1821 - 1881'') ''Rikos ja rangaistus'' -romaanin augustinusmaisia sanoja: ''”Meitä voi sääliä vain hän, joka säälii kaikkia ja ymmärtää kaikkia ja kaikkea, hän on ainoa, hän on myös Tuomari. Hän tuomitsee kaikki ja antaa anteeksi niin hyville kuin pahoille, niin viisaille kuin nöyrille. Ja saatuaan kaiken päätökseen Hän puhuu myös meille: Tulkaa, hän sanoo, myös te! Tulkaa te juopot, tulkaa te heikot, tulkaa te häpeämättömät! Ja tulemme kaikki, vailla häpeää, ja astumme Hänen eteensä. Hän sanoo: Te olette sikoja! Eläinten kaltaisia ja tapaisia, mutta tulkaa tekin! Silloin viisaat ja ymmärtäväiset korottavat äänensä: Herra! Miksi otat nuokin luoksesi? Hän vastaa: Siksi, te viisaat, otan nämä luokseni, siksi, te ymmärtäväiset, otan nämä luokseni, että yksikään heistä ei pitänyt itseään sen arvoisena... Hän ojentaa meille kätensä, ja me lankeamme maahan... ja itkemme... ja ymmärrämme kaiken! Silloin me ymmärrämme kaiken! Ja kaikki ymmärtävät... Herra, tulkoon sinun valtakuntasi!”''

'''[[Lars Ahlbäck]]'''

Kirjoittaja on teologian maisteri ja päätoimittaja

[[Luokka:Kirkkohistoria]]