Lähdekoodi sivulle Bysantin teologia on kokemuksen teologiaa (opetuspuhe)

Ukrainalaissyntyinen professori [[Georges Florovski]] (k. 1979) taisteli viime vuosisadalla kaavamaista ortodoksista traditionalismia vastaan.  Hänen mukaansa ortodoksinen teologia ole pelkkää teoreettista pohdiskelua ja vain dogmaatikkojen aikaansaannosta. Ortodoksinen teologia perustuu elämään ja tekoihin. On siis kyse empiirisestä teologiasta.

Georges Florovskissa yhdistyi lahjakas tutkija ja ortodoksinen pappi.  Hän ohjasi opiskelijoita Ranskassa 1930-luvulla ja toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloissa [[Bysantti|Bysantin]] teologian henkeen. 

Hänen käyttämänsä käsite ''ortodoksisen mielen läntinen vankeus'' luonnehtii sattuvasti ortodoksisen teologian tilaa Bysantin kukistumisen jälkeisinä vuosisatoina. 

== Bysantin teologia on kokemuksen teologiaa ==

Ortodoksinen teologia lankesi noina vuosisatoina läntisen skolastiikan, reformaation, vastareformaation ja valistuskauden lumoihin. Siinä, missä länsi harjoitti rationaalista teologiaa, itä tyytyi toistelemaan lähes kritiikittömästi lännen teologisia löytöjä. 

Esimerkiksi venäläinen teologia syntyi oppiaineena ja tieteenä nimenomaan läntisen teologisen perinteen pohjalta.

Kun Bysantti tuhoutui, vain länsi jatkoi teologian tutkimista. Länsi teologisoi, mutta itä pysyi vaiti – tai, mikä vieläkin pahempaa, toisti läntisiä totuuksia ajattelematta ja myöhässä. 

Florovskin mukaan läntiset ainekset saivat jalansijaa Venäjän kulttuurissa, jonka seurauksena oli pelkkä riippuvuussuhde, ei mikään todellinen kulttuurinen kohtaaminen lännen kanssa. Kohtaaminen voi tapahtua vain vapaudessa ja tasa-arvoisessa rakkaudessa. 

Isä Georges Florovski oli ajatuksineen suuri yksinäinen vallankumouksen jälkeisessä teologiassa. Hänen mukaansa paluu Pyhien Isien opetuksiin ymmärretään helposti väärin. Se ei tarkoita paluuta vanhojen patrististen dokumenttien kirjaimeen. Se ei myöskään tarkoita sokeaa tai orjamaista kirkkoisien tekstien toistamista. 

Olennaista on löytää Pyhien Isien  teologinen henki ja hengenlaatu. Ensimmäinen askel patristisen mielen löytämisessä on Pyhien isien teologisen näkökulman omaksuminen.

Kirkon isien perinne tukee ihmisiä voimallisesti hengellisen elämän taistelussa individualismia ja teologian kevytmielistä harjoittamista vastaan. Se opastaa heitä kokemaan Kirkon terapeuttisen teologian merkityksen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. 	 

Bysanttilainen teologia vaatii ihmisiltä osallistumista apostolisen ja katolisen uskon salaisuudesta. Professori Georges Florovski korosti, että ortodoksikristittyjen ei tule pelkästään tuntea Pyhiä Isiä ja löytää heidän ajatuksiaan, vaan heidän tulee omaksua myös Isien mieli. Bysantin teologia on kokemuksen teologiaa.

== Ihmiselämän päämäärä on hengellinen parantuminen ==

Ortodoksinen teologia ei ole pelkkää perinnettä, vaan myös tehtävä, velvollisuus ja kutsumus. Kirkon isien ja opettajien kokemusta on varjeltava. Se on myös löydettävä uudestaan ja omaksuttava osaksi elämäämme. Ortodoksisen teologian tulee vastata ei-ortodoksien kysymyksiin oman katolisen ja katkeamattoman kokemuksensa perusteella. Meidän tulee ortodoksiteologeina tarjota heille todistuksen ortodoksian totuudesta.

Isä Georges Florovskin vaikutus näkyy monin tavoin nykypäivän ortodoksisessa teologiassa. Erityisesti kreikkalaiset teologit ovat vastanneet hänen esittämäänsä haasteeseen eheyttää patristisin perustein ortodoksista teologiaa ja tehdä eläväksi kristillisen hellenismin todellinen merkitys.

Uuden polven kreikkalaiset teologit hylkäsivät 1960-luvulla länsimaisvaikutteisen akateemisen teologian tieteellisen ajattelun rationaaliset esikuvat. He olivat professori Georges Florovskin hengessä vakuuttuneita, että ortodoksisen teologian paikka on keskellä Kirkon yhteistä liturgista ja sakramentaalista elämää. He löysivät vuosisatoja kadoksissa olleen Bysantin teologian terapeuttisuuden. 

Bysanttilaiset isät olivat syvästi vakuuttuneita Kristuksen läsnäolosta Kirkon jumalanpalveluksessa, opetuksessa ja askeesissa. Jumalan rakastaminen merkitsi heille lähimmäisen rakastamista syntyperään tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Pyhät Isät kantoivat vastuuta puutteenalaisista, sairaista, kärsivistä ja unohdetuista. 

Yleinen filantropia ja yksityinen armeliaisuus edustivat aikanaan Bysantin keisarillisen yhteiskunnan parhaimpia puolia. Kirkko ja luostariyhteisöt eivät kantaneet huolta pelkästään ihmissielun pelastuksesta, vaan kiinnittivät huomiota myös lähimmäisen ajallisen elämän hyvinvointiin. Kirkko ja luostarit lievittivät ihmisten jokapäiväistä nälkää, tuskaa ja sairauksia.

Edellä mainittu ilmaisee, että ortodoksisessa perinteessä teologialla ja rukouksella ja sosiaalisella palvelutehtävällä on erottamaton yhteys. Kaikki todellinen ortodoksinen teologia on liturgiasta ja filantrooppista. 

Ortodoksisessa teologiassa tarvitaan aina henkilökohtaista omistautumista kristilliselle uskolle. Me emme saa harjoittaa teologiaa pelkästään aivoilla, vaan myös sydämellä.

Portugalilaisen Nobel-kirjailija ''Jose Saramagon'' (k. 2010) ''Kertomus sokeudesta'' iskee terävästi päin nyky-yhteiskunnan rakenteita. Oudon sokeusepidemian yllättävä puhkeaminen ja nopea leviäminen herättää ensin pelkoa ja sitten lopulta lamauttaa sivistyneen yhteiskunnan. Saramagon sanoma on pelkistettynä: me ihmiset olemme usein henkisesti ja hengellisesti sokeita toisten avun tarpeille. 

On helppo sulkea silmänsä kurjuudelta. Kaikesta huolimatta Saramago luo uskoa yksittäisen ihmisen mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa, joissa suurin osa ihmisistä on näkeviä mutta kuitenkin sokeita.

Ortodoksisen teologian sosiaalinen opetus ei rajoitu pelkästään yhteiskunnallisten ongelmien arviointiin, vaan menee paljon syvemmälle. Siinä on läsnä myös ihmisten lukuisten sosiaalisten ongelmien eheyttäminen ja parantaminen. 

Ortodoksisessa perinteessä Teologia ja hengellinen elämä merkitsevät samaa. Ortodoksisella teologialla ja elämällä on selkeän terapeuttinen luonne. Siksi Pyhien Isien Traditio on luonteeltaan askeettista ja terapeuttista. Sen avainkäsitteitä ovat empatia, filantropia, hyväsydämisyys ja ihmisyys.

Isä '''[[Jarmo Hakkarainen]]'''

(''Vuoden 2014 opettajan esitelmä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen avajaisissa 3.9.2014'')

[[Luokka:Opetuspuheet]]