Lähdekoodi sivulle Ehtoollinen (osa 12)

{{Liturgia selitettynä}}[[Kuva:Ehtoollinen02.jpg|thumb|300 px|<center>KS Joensuun piispa Arseni ja Kimmo Kallinen jakavat ehtoollista.<br><small>(''kuva &copy; Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Tämä on aiemman [[Nurmeksen ortodoksinen seurakunta|Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan]] kirkkoherran, isä [[Andrei Verikov]]in kirjoittaman sarjan '''"Liturgia selitettynä"''' kahdestoista osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.
----
'''Ehtoollinen:'''

Kuten aiemmin on jo todettu, niin koko liturgia ja sen rukoukset saattavat meitä askel askeleelta lähemmäksi Ehtoolliseen osallistumista. Kirkon varhaisina aikoina oli itsestäänselvyys, että kaikki liturgiassa olevat osallistuivat myös Ehtoolliseen. Itse asiassa jokainen uskovainen oli kelvollinen ja  myös velvollinen osallistumaan siitä. Me voisimme käyttää hieman arkista vertausta tähän liittyen: eihän kukaan mene ravintolaan katsomaan kun muut syövät, vaan kyllähän jokainen myös itse haluaa syödä. 

Suomen kielen sana ''”ehtoollinen”'' on vapaasti käännettynä ''illallinen''. Se ei tee kuitenkaan oikeutta sen syvällisemmälle merkitykselle. Kreikan kielessä käytetään sana ''”koinonia”'', joka tarkoittaa ''yhteyttä'', aivan kuten englannin kielessä käytetään sanaa ''”communion”''. Ehtoollinen on yhtyettä Kristukseen ja kaikkiin niihin, jotka Hänestä osallistuvat samalla tavoin.  Me osallistumme Ehtoolliseen, aivan kuten opetuslapset sinä iltana, kun Ehtoollinen asetettiin. Ehtoollisessa me yhdistymme myös toinen toisiimme, kaikkiin, jotka tuosta hetkestä eteenpäin ovat osallistuneet tästä kiitosuhrista. Pystymmekö edes käsittämään asiaa, joka voisi näin ainutlaatuisella tavalla nivoa 2000 vuoden aikana eläneet kristityt toisiinsa? Ja taas toisaalta, meidän on turha puhua historiasta ja vuosista, sillä liturgia on lopulta ajatonta. Kaikki ihmiset ovat eläviä Kristuksessa ja nimenomaan silloin, kun he yhdistyvät Kristukseen.

Ehtoolliseen osallistuminen edellyttää sitä, että ihminen 100% tunnustaa Kirkon opetuksen ja on käytännössä seurakunnan jäsen. Osallistuminen Ehtoollisesta sinetöi ja myös uudistaa yhteyden Kirkkoon. Se onkin käytännössä kaikkien [[sakramentti]]en huipentuma oli kyse sitten [[kaste]]esta tai [[Katumus|katumuksesta]]. Kaiken edellä mainitun valossa ymmärrämme varmasti sen, että Ehtoollista ei voi jakaa muille kuin ortodokseille. Kuka tahansa voi tulla ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksiin, mutta Ehtoollisessa kulkee se raja, joka kysyy täysivaltaista Kirkon jäsenyyttä. Mikäli ortodoksiseen kirkkoon kuulumaton osallistuu ortodoksisessa kirkossa ehtoollisesta, niin hän tuolloin käytännössä liittyy kirkkoon. Olisi epäreilua kaikkia kohtaan, jos joku tällä tavoin huomaamattaan liittyy ortodoksiseen kirkkoon. Tietysti käytännössä  kirkkoon liittyminen ei saa tapahtua tällaisen oikotien kautta, vaan se edellyttää myös mirhallavoitelua.

Herran Pyhä Ehtoollinen on kuitenkin siinä mielessä erityinen asia, että Ehtoollinen ei ole pelkkä "muistoateria", vaan se on kaiken maallisen yläpuolella. Se on aina todellista osallisuutta Kristuksesta. Ehtoollinen on täydellinen uhri, jonka Kristus on asettanut. Erään liturgian rukouksen sanojen mukaisesti Hän on 
:: ''"--tuoja että tuotava, sekä vastaanottaja että muille jaettava."'' 
Tuo osallisuus on jotain, mikä saattaa ihmisen kosketuksiin iankaikkisuuden kanssa. Se tuo taivaan maan päälle ja yhtä lailla se nostaa siitä osallistuvat jo maasta taivaaseen.

On hyvä muistaa, että Pyhät Ehtoollislahjat ovat Kristuksen Ruumis ja Veri, niiden pyhittämisestä alkaen pysyvästi. Tässä suhteessa ortodoksinen ehtoolliskäsitys eroaa protestanttisesta, jossa on korostettu niiden pyhää luonnetta ainoastaan siihen osallistuttaessa.

Ehtoollisen osallistuminen tapahtuu pääsääntöisesti [[ikonostaasi]]n edustalla olevalta [[solea]]lta, joka monissa kirkoissa on paria askelmaa kirkkosalia ylempänä. Tiedämme jo Raamatusta, että Jumalan kohtaaminen on tapahtunut vuorella ja samalla tavoin mekin nousemme pari askelmaa ylöspäin osallistuaksemme Kristuksesta.

Ehtoolliseen osallistuvat tulevat jonossa ehtoollismaljan äärelle pitäen samalla käsiään ristissä rinnan päällä. Tämä ele on jo siinä mielessä tärkeä, että kukaan ei ryhdy vaistonvaraisesti tekemään ristinmerkkiä ehtoollismaljan ääressä. Tällöinhän vaarana olisi tönäistä ehtoollismaljaa.

Juuri ennen Ehtoollista siitä osallistuva sanoo oman etunimensä ja ottaa tämän jälkeen vastaan Ehtoollisen. Tämän jälkeen suudellaan ehtoollismaljaa ja siirrytään sivulle. Monissa seurakunnissa jaetaan jälkiviiniä, jolla on montakin eri merkitystä. Tässä kohden ei ole syytä pohtia näitä merkityksiä, vaan ainoastaan todeta, että jälkiviini ei ole Ehtoollisen korvike niille, jotka syystä tai toisesta eivät osallistu itse Ehtoolliseen. Jälkiviinin käyttämiselle ei löydy myöskään sellaisia teologisia perusteita, että se olisi välttämätön liturgian kannalta. Liturgia ei kuitenkaan pääty Ehtoolliseen, vaan jatkuu vielä monessakin suhteessa.

'''Isä [[Andrei Verikov]]'''

[[Luokka:Jumalanpalvelukset]]
[[Luokka:Kirkkohistoria]]