Lähdekoodi sivulle Ihminen on luotu mahdollisuus (opetuspuhe)

[[Kuva:Gregorios_nyssalainen01.jpg|thumb|<center>Pyhä Gregorios Nyssalainen<br><small>(Kuva &copy; Pyykkönen)</small></center>]] [[Kuva:Johannes_krysostomos02.jpg|thumb|<center>''Pyhä Johannes Krysostomos, Kreikka.''<br><small>(''kuva &copy; Pyykkönen'')</small></center>]]
Kirkon ensimmäisten vuosisatojen ihmisten kirkollisuus rakentui rukoukseen, ylistykseen, anteeksiantamukseen ja Jumalan pyhyyden esillä pitämiseen. Pyhä [[Eukaristia]] ilmaisi kirkkoyhteisön jatkuvaa muuttumista Kristuksen Ruumiiksi, [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] temppeliksi ja Jumalan kansaksi. Jumalallisessa [[liturgia]]ssa langenneen olemassaolon ainekset kuten esimerkiksi ylpeys, yksilöllisyys, turhamaisuus, ylimielisyys, viha, kateus, epätoivo, tuska ja kuolema eheytyivät Kristuksessa rakkaudeksi, vapaudeksi ja elämäksi Hänessä.

Kristuksen toisen tulemisen muistaminen on aina läsnä Kirkon uskollisen jäsenen elämässä, jossa kohtaavat toisensa ihmiselämän ennakoimattomuus ja kuolema sekä Kristuksen eläväksi tekevä voitto kuolemasta ja saatanan vallasta. Pyhän [[Gregorios Nyssalainen|Gregorios Nyssalaisen]] (k. 394) mukaan ihminen on “luotu mahdollisuus”. Ihmisellä on mahdollisuus valmistautua Kristuksen toiseen tulemiseen eli valita tie, joka johtaa iankaikkiseen elämään, tai se, joka johtaa helvettiin.

[[Ortodoksinen kirkko]] on jumalanpalvelusyhteisö, jonka jäseniä yhdistää toisiinsa Jumalan rakkaus ja huolenpito. Kirkon pyhät isät muistuttavat meitä usein ''filantropian'' eli ihmisrakkauden merkityksestä. Kirkon yhteisöllinen ihmisrakkauden ihanne kasvaa Jumalan suurenmoisesta ihmisrakkaudesta. Jumala on ihmistä rakastava Jumala. Jumala ottaa Kristuksessa orjan muodon. Hän elää ihmisten keskellä. Hän kärsii ja kuolee heidän puolestaan.

Eukaristian eli pyhän ehtoollisen [[mysteerio]] on köyhien ja unohdettujen salaisuus. Liturginen elämä, jossa ei toteudu Kirkon yhteisöllinen oikeudenmukaisuus, on ''ritualismia'', joka johtaa ihmisiä harhaan. Kirkon yhteistä rukousta ja toimintaa ei ole lupa erottaa kristillisestä oikeudenmukaisuudesta ja yhteisöllisestä vastuuntunnosta.

Pyhä Isämme [[Johannes Krysostomos]] (k. 407) kuvasi opetuspuheissaan kriittisesti Antiokian maailmankaupungin ylellistä ja hengellisesti hedelmätöntä elämää. Hän murehti aikalaistensa omahyväisyyttä ja yhteiskunnallista mahtailua. Kirkkoisän mukaan maailman turmelus säilyy hillittömänä, koska kukaan ei valvo lapsiaan, kukaan ei puhu heille siveydestä, rikkauksien ja maailman kunnian halveksimisesta.

Krysostomos kiinnitti erityishuomion uskoviin, jotka kieltäytyvät antamasta edes vähäistä apua nälkäiselle ja köyhälle Kristukselle. Hän kysyi, miksi ihmiset hankkivat kultaa, hopeaesineitä ja hienon talon? Kun ihmislapsi on vasta syntynyt, hänen isänsä ei juurikaan ajattele, kuinka ohjaisi lapsen elämää viisaasti, vaan miten hän pukisi ja koristaisi lapsen hienoon pukuun ja kultaisiin koristeisiin. Pyhän Johanneksen mukaan lapsi tarvitsee tiukan hengellisen ohjaajan, ei kultaa ja koristuksia. Jos Jumalan hyvät käskyt istutetaan lapsen sieluun, kukaan ei voi tuhota niitä.

Pyhä Johannes opettaa: 
:: ''“Haluatko osoittaa kunnioitustasi Kristukselle? Sinä et kunnioita häntä kirkossa silkkisissä vaatteissasi, sillä sinä unohdat, että Kristus on kylmissään alastomana kirkkorakennuksen ulkopuolella. Mitä hyötyä on siitä, että alttaripöydällä on kultaisia astioita, mutta Kristus on menehtymäisillään nälkään.”''

Meitä kutsutaan Kirkossa toteuttamaan Jumalan siunaamaa lähetystyötä. Meitä kutsutaan osallistumaan Kristuksessa Jumalan voittoon maailmasta. Eukaristinen malja ja yhteinen eukaristinen leipä muistuttavat kaikkia yhdistävistä läheisistä siteistä ja vaativat meitä astumaan ulos itsekkyydestämme.

Isä [[Jarmo Hakkarainen]]

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Etiikka]]