Lähdekoodi sivulle Jumalanpalvelus Suurena Torstaina (lauluvihko)

[[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_suuri_torstai_kansi.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen kansi</center>]][[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_suuri_torstai_nimilehti.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen nimilehti</center>]] [[Kuva:Ap_hermanin_ilmaisjulkaisu_suuri_torstai_takakansi.jpg|thumb|200 px|<center>Kirjasen takakansi</center>]]
::Arkkipiispa Herman (kust.): '''Jumalanpalvelus Suuri Torstai'''
::ISBN -
::Kustantaja ja julkaisija: omakustanne, arkkipiispan ilmaiseksi jakama julkaisu
::Julkaisuvuosi: 1942
::Sivumäärä: 32 sivua
::Koko: 220 mm x 145 mm
::Sidos: nidottu / pehmytkantinen

Tämän päivän jumalanpalveluksissa muistellaan Vapahtajan kärsimyksiä edeltäneitä tapahtumia: Viimeistä pääsiäisateriaa, jalkojen pesemistä, Herran ehtoollisen *) asettamista ja Juudaan petosta. Epistolaluvussa kuvataan sakramentin asettaminen, tarkoitus ja sen vastaanottamiseen valmistautuminen**). Evankeliumiluvussa kerrotaan niistä tapahtumista, jotka edelsivät viimeistä pääsiäisateriaa, tapahtuivat sen aikana ja jälkeen ja on se pantu kokoon Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista. Yhdenmukaisesti kärsimyshistorian tapahtumien kanssa kirkkoveisut liikuttavasti kuvaavat näistä johtuvia tunteita ja ajatuksia. P. Kirkko veisuissaan syvällä myötätunnolla ottaa osaa ihmissydämelle niin ymmärrettävään Vapahtajan hengen murheeseen, mutta samalla tietäen, kuka tämä kärsijä on ja minkä vuoksi Hän menee kuolemaan, Kirkko osoittaa harrasta rakkauttaan kiittäessään ja ylistäessään vapaaehtoisiin kärsimyksiin kulkevaa.<br>
<br>
Ylistäen Vapahtajan rajatonta rakkautta jota Hän osoitti ottaessaan kantaakseen kaikkien ihmisten syntitaakan ja Hänen määrätöntä nöyryyttään palvelijainsa jalkojen pesijänä, Kirkko tuntee harrasta kunnioitusta Luojan tarjoamaa ikuisen elämän kaikkia kohtaan ja ylistää Vapahtajan Getsemane-rukousta, joka antaa ihmisille pyhän kehotuksen etsiä rukouksessa lohdutusta ja vahvistusta elämän murheissa ja kuoleman lähestyessä.<br>
---<br>
<br>
<small>*) Vanhan itämaisen perimätiedon mukaan oli kalkkina ensimmäisellä Herran ehtoollisella puunkuoresta tehty astia. Apostolit ja heidän seuraajansa säilyttivät, tätä kaikkia huolellisesti; myöhemmin se siirrettiin Jerusalemista Konstantinopoliin ja sittemmin joutui lahjana Konstantinopolin keisarilta erääseen Athos-vuoren luostariin. Luostarin munkit kantoivat joskus kalkin luostarin vierasmajaan Salonikiin uskovaisten kumarrettavaksi. XV:Jlä vuosisadalla vierasmaja muodostettiin itsenäiseksi luostariksi ja kalkki jäi sinne. Melkein eheänä säilynyt kalkki oli vahingoittumisen ehkäisemiseksi upotettu samanmuotoiseen hopeakalkkiin. XIX:lla vuosisadalla sulttaania vastaan kapinaan noussut Salonikin janitsharien päällikkö Alisod-Bei hyökkäsi myöskin tähän luostariin ja ryösti kaikki sen kalleudet muun muassa kalkin. Luostarm munkit lunastivat ryöstäjältä tämän pyhän esineen, mutta oli se jo rikottu useaksi kappaleeksi Valmistettiin kolme kaikkia, joihin kaksinkertaisen pohjan väliin pantiin kappaleita alkuperäisestä ehtoollismaljasta. V 1852 lahjoitettiin suurin näistä keisarinna Aleksandra Peodorovnalle, joka luovutti sen Pietarin palatsin tuomiokirkkoon.<br>
</small><br>
<small>**) Samana päivänä, Herran ehtoollisen asettamispäivänä Kirkko erikoisesti kehottaa uskovaisia osallistumaan tähän sakramenttiin Kerubimein veisun sijaan liturgiassa lauletaan rukous ”Sinun salaiseen ehtoolliseesi”, joka muistuttaa katuvalle kääntyneen ryövärin tunnustuksen. Samoin Jumalan Äidille omistetun ylistyslaulun sijaan lauletaan kanonilaulu, jossa uskovaisia kutsutaan vastaanottamaan Herran ehtoollisessa Kristuksen tarjoamaa ”kuolemattomuuden ateriaa”.


[[Kuva:Ap_hermanin_allekirjoitus.jpg|thumb|500 px|center|<center>Arkkipiispa Herman
</center>]]

<small>(Tämä teksti on 1942 arkkipiispa Hermanin itsensä omakustanteena julkaisemasta ilmaiseksi jaetusta lauluvihkosesta yhteislaulua varten Suuren Torstain jumalanpalvelukseen)</small>

	
[[Luokka:Kirjallisuus]]
[[Luokka:Kirjaesittelyt]]