Lähdekoodi sivulle Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 3

== Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 3 ==

OSA III

Joroisten luterilaisen seurakunnan kirkkoherra '''Kalervo Rantalainen''' on kirjoittanut 1984 kirjan Lintulan luostarin evakkovuosista. Tämä oheinen pitkä artikkeli on myös hänen kirjoittamansa ja se on Aamun Koitosta vuodelta 1985 ja kertoo osin samoja asioita nyt vain Lintulan luostarin henkilöiden kohdalta. Historiaan mahtuu monenlaisia ihmiskohtaloita. Tässä on niistä muutama. Artikkeli on jaettu useampaan osaan, joista tässä on kolmas. 
* Ensimmäinen löytyy tästä: [[Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 1]] 
* ja toinen tästä: [[Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 2]].
<hr>
=== Lucia Ines Palin ===
[[Kuva:Lintula_07_vanha_ak.jpg|thumb|300 px|<center><small>Vanhaa Lintulan luostaria Kivennavalla Aamun Koiton kuvassa.</small></center>]] [[Kuva:Lintula_08_vanha_ak.jpg|thumb|300 px|<center><small>Vanhaa Lintulan luostaria Kivennavalla Aamun Koiton kuvassa.</small></center>]] [[Kuva:Lintula_09_vanha_ak.jpg|thumb|300 px|<center><small>Vanhaa Lintulan luostaria Kivennavalla Aamun Koiton kuvassa.</small></center>]] [[Kuva:Lintula_10_vanha_ak.jpg|thumb|300 px|<center><small>Vanhaa Lintulan luostaria Kivennavalla Aamun Koiton kuvassa.</small></center>]]
Sukujuuriensa ja synnyinseutunsa puolesta '''Lucia Palin''' ei lainkaan kuulu Lintulan luostarin karjalaisiin sisariin. Eräät muut seikat puolustavat hänen sijoittamistaan heidän joukkoonsa. Käsitykseni mukaan hän aivan kirjaimellisesti ottaen on ensimmäinen todella suomenkielinen tyttö, joka pyrki alokkaaksi Lintulan luostariin. <br>
<br>
Lucia on syntynyt Helsingissä 27.7.1913 ja oli vain vuoden vanha, kun isä katosi ja 12-vuotiaana hän menetti äitinsäkin. Ammattikoulun käytyään hän olisi saanut työpaikan jossakin kaupungin hotelliravintolassa, mutta alkoholin anniskeluoikeuksien vuoksi tyttö ei ottanut tarjottua työtä vastaan. Uutta oli yritettävä. Sekin järjestyi ihmeellisellä tavalla. <br>
<br>
Oli aurinkoinen päivä. Kesäisen lämmin. Lucia, silloin 17-vuotias, oli ripustamassa pyykkiä narulle kuivumaan asuntonsa pihamaalla Puistolassa. Ketään muita ei ollut paikalla. Kuitenkin hän kuuli selvästi kehotuksen: ''"Mene Sortavalaan!"'' Tyttö oli varma siitä, että se oli Jumalan ääni. Nopeasti hän riensi sisään ja ilmoitti kälylleen: ''"Lähden yöjunalla Sortavalaan."'' <br>
<br>
Vuonna 1929 oli Suomen Kirkon Sisälähetysseura alkanut rakennuttaa Sortavalaan uutta vajaamielisten hoitolaa Vaalijalaa, joka valmistui parin vuoden kuluttua. Laitokseen otettiin kuitenkin jo vuoden 1930 tienoilla lisää työntekijöitä. Lucia pääsi apuhoitajaksi. Elämä näytti valoisalta. Sitten tuli, taas eteen vaikeita päiviä, jotka panivat hänet vakaviin itsetutkiskeluihin ja perimmäisten kysymysten ääreen. Niin sitten kävi, että hän siirtyi ortodoksiseen kirkkoon v. 1933. <br>
<br>
Arkkipiispa [[Herman Aav arkkipiispa|'''Herman''']] järjesti nyt noin 20-vuotiaalle neitoselle tehtävän toimia [[PSHV|p. Sergein ja Hermanin Veljeskunnan]] kiertävänä matkapuhujana Laatokan Karjalassa sisälähetystyön merkeissä. Alituinen matkalla olo ja monasti työn mukanaan tuomat vaikeudet alkoivat käydä Lucian voimille. Tällöin hänen mielessään välähti ajatus mennä luostariin ja palata nunnana takaisin entiseen toimeensa. <br>
<br>
Kuin jälleen Jumalan johdatuksena Lucialle tarjoutui erinomainen tilaisuus tutustua Lintulaan rouva '''Zoe Valmon''' ja isä '''Jefremin''' opastuksella. Uudenvuoden aattoiltana v. 1935 hän kävi synnintunnustuksella luostarin kirkossa ja seuraavana aamuna p. ehtoollisella. ''"Nunnien kuorolaulu vaikutti minuun niin, että itkin koko ajan."'' <br>
<br>
Sydän syvää kaipausta tuntien Lucia lähti Lintulasta. Hyvästelyn hetkellä oli [[igumenia]] '''Arsenia''' sanonut, että luostarin ovet ovat sinulle auki, kun tänne tulet uudelleen. Ja nunna '''Johanna''' oli siunannut hänet kolmesti ristinmerkillä, jolloin tyttö painautui hänen rintaansa vasten. ''"Oli kuin oma äiti olisi syleillyt lastaan."'' Luostarissa käydessään hän oli tavannut monia muitakin sisaria, kuten '''Aleksandran, Galinan, Annan, Julian, Nadjan'''. <br>
<br>
Vierailunsa jälkeen Lucia alkoi valmistautua muuttamaan Lintulaan. Hän kuvitteli, että [[nunna]]ksi aikovan tulee avata luostarin ovi ulkonaisestikin köyhänä. Sen vuoksi hän möi pois kaikki tavaransa. Huhtikuun 15. pnä 1936 Lucia saapui luostariin valoisin toivein vain pieni matkalaukku kädessään, mutta aikaa myöten hän koki myös pettymyksen toisensa jälkeen. Epäkohtia tietysti oli, kuten kaikissa ihmisyhteisöissä on, eikä Lucia suorasukaisena luonteena voinut niitä vaieten sivuuttaa. Erinäisiä vaikeuksia oli aiheuttanut sekin, että hän täysin suomenkielisenä tyttönä oli tullut "venäläiseen" luostariin. Mutta kolmessa kuukaudessa hän oppi tyydyttävästi puhumaan venäjää ja vajaassa vuodessa siinä määrin kirkkoslaavia, että saattoi laulaa kirkkokuorossa. <br>
<br>
Sivullisen mielestä tuntuu hiukan kohtuuttomalta, että Lucia Palinin kaltainen taidesielu, nuori ja hento helsinkiläistyttö joutui työsisarten tavoin raskaisiin maanviljelystöihin, jotka ylittivät hänen fyysiset voimavaransa. Itse hän kertoo, että hän olisi saanut arkkipiispa Hermanilta suosituksen vapautua sellaisista kuuliaisuustehtävistä ja syventyä sen sijaan ortodoksisen kirkon kirjallisuuteen, taiteellisiin harrastuksiin jne, mutta hän tahtoi kulkea nunnan tien rohkeasti loppuun asti. <br>
<br>
Elämä luostarissa osoittautui Lucialle kuitenkin tosi vaikeaksi. Noviisin vihkimyksen hän sentään otti vastaan, mutta siihen "eteneminen" pysähtyi. Oltuaan seitsemän vuotta luostarissa hänet määrättiin sotavuonna 1943 Kuhmalahdelta vanhaan Lintulaan suorittamaan siellä joitakin hänelle uskottuja tehtäviä. Sairaus yllätti hänet taas yhden kerran ja nyt hän päätti vakaasti jättää luostarielämän. Vielä kolme kuukautta, kun lopullinen ero tapahtui. Hän huutokauppasi omaisuutensa, polkupyörän, samovaarin ym. Luostarista sisar Lucia lähti yhtä köyhänä kuin oli ollut sinne tullessaan. <br>
<br>
Työpaikan saanti ei ollut helppoa, mutta sekin järjestyi. Lucia pääsi Ikaalisten pakolaisleirin emännöitsijäksi. Täällä hän tutustui yli kaksikymmentä vuotta itseään vanhempaan venäläiseen upseeriin ja avioitui hänen kanssaan. Avioliitto säröili alun alkaen ja johti vihdoin eroamiseen. Lucia jäi neljän lapsen kanssa yksinhuoltajaksi. Tosi värikäs elämäntarina, josta edellä ainoastaan muutama välähdys. <br>
<br>
Lucia on asunut [1985] vuosikausia Ikaalisissa pikku asunnossaan, mutta muutti viime vuonna Jyllin säätiön vanhainkotiin. Siellä hän nyt viettää elämänsä iltaa, jossa vähitellen alkaa yhä enemmän näkyä seesteisen ehtoohetken kajoa. <br>
<br>
(<i>jatkuu …</i>) -> (<i>piakkoin ilmestyy seuraava osa:</i> [[Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 4]]<br>
Katso myös edelliset osat: 
* [[Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 1]] ja 
* [[Karjalaisia sisaria vanhassa Lintulassa, osa 2]] <br>
<br>
<b>Kalervo Rantalainen</b>
<br>
(''Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Koko pitkä artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 17/1985, joka ilmestyi elokuun 22. päivänä 1985, sivuilla 279-289 [s.3-11]'')

[[Luokka:Aamun Koitto]]