Lähdekoodi sivulle Kreikkalaista ortodoksiaa Amerikassa (opetuspuhe)

'''Runsaat 200 vuotta kreikkalaista ortodoksiaa Amerikassa'''

== Uusi Smyrna ==

Ensimmäiset kreikkalaiset ortodoksit saapuivat Uudelle Mantereelle vuonna 1768. He asettuivat asumaan nykyisen Floridan osavaltion koillisosaan. Tätä viidensadan kreikkalaisen siirtolaisen siirtokuntaa kutsuttiin nimellä ''Uusi Smyrna''.

Siirtokunnan asukkaiden alkuvaiheita leimasi toivo ja tuska, epätoivoinen taistelu, odotukset ja pettymykset. Uuden Smyrnan elämässä heijastui antiikin Kreikan tragedian muoto: monet menehtyivät nälkään, sairauksiin ja alkuasukkaiden vihamielisyyteen. Kärsimys opetti ja kasvatti heihin voimakkaan kansallisen yhteenkuuluvaisuuden ja identiteetin. Ensimmäinen siirtolaisryhmän mukana saapui Uudelle Mantereelle ilmeisesti myös ensimmäinen [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksinen]] [[pappi]].

Ensimmäinen kreikkalaisten Yhdysvaltoihin rakentama ortodoksinen kirkko valmistui vuonna 1862 Galvestonin kaupunkiin Teksasiin. Ensimmäinen suuri kreikkalainen seurakuntayhteisö muodostui New Orleansin satamakaupunkiin Lousianaan vuonna 1864.

Ensimmäinen kreikkalainen kirkko New Yorkiin valmistui 1891, Chicagoon kirkko saatiin 1892, Bostoniin 1894 ja San Franciscoon 1903. 1800- ja 1900-luvun vaihde oli vilkasta rakennuskautta, sillä vuosina 1891-1922 kreikkalaiset perustivat Yhdysvaltoihin 139 uutta seurakuntaa. Vuosina 1862-1922 kreikkalaiset ortodoksit rakensivat Yhdysvaltoihin kaikkiaan 141 kirkkoa. Vuonna 1913 kreikkalaisia oli Yhdysvalloissa noin 250.000 ja vuonna 1922 jo lähes puoli miljoonaan.

== Kreikkalainen arkkihiippakunta perustetaan ==

Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalainen arkkihiippakunta perustettiin 1922. Konstantinopolin patriarkka '''Meletios IV''' allekirjoitti tätä koskevan asiakirjan 1. maaliskuuta 1922. Siihen asti kreikkalaiset ortodoksit olivat ensin Venäjän [[Pyhä synodi|pyhän synodin]] ja vallankumouksen jälkeen (''1917'') [[Moskovan patriarkaatti|Moskovan patriarkaatin]] alaisia. Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalaiset arkkipiispakunnan ensimmäisenä johtajana toimi [[piispa]] '''Aleksander''' (''1922-1930''). Hän järjesti laajan avustusohjelman köyhien kreikkalaissiirtolaisten olojen kohentamiseksi. Tämän kauden pahimpana yhteiskunnallisena vitsauksena oli lama ja työttömyys, joka kosketti erityisen kipeästi maahan muuttaneita siirtolaisia.

Vuonna 1930 [[ekumeeninen patriarkka]] '''Fotios II''' nimitti Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalaisen arkkihiippakunnan johtajaksi Korfun metropoliitta '''[[Atenagoras (patriarkka)|Atenagoraksen]]''', josta toisen maailmansodan jälkeen tuli Konstantinopolin patriarkka. Uusi arkkipiispa Atenagoras oli suuri hengellinen johtaja, jonka toimikautena (''1931-1948'') kreikkalainen arkkihiippakunta voimistui sekä hengellisesti että aineellisesti. 1930-luvun alussa kreikkalaisia oli Yhdysvalloissa jo noin 750.000. Vuonna 1934 kreikkalaisessa arkkihiippakunnassa oli 250 pappia. Arkkihiippakunta jaettiin viiteen hiippakuntaan keskuspaikkoinaan New York, Boston, Chicago, San Francisco ja North Carolina.

Vuonna 1937 perustettiin [[Pyhän Ristin teologinen koulu]] (''Holy Cross'') Pomfretiin, Connecticutin osavaltioon. Vuonna 1946 tämä teologinen oppilaitos muutti nykyiseen sijaintipaikkaansa Brooklineen, Bostonin lähelle Massachusettsin osavaltioon. Pyhän Ristin teologisen koulun opettajina ovat toimineet monet merkittävät ortodoksiteologit, muun muassa professori [[Georges Florovski]] (''k. 1979''), joka 1950-luvulla opetti [[dogmatiikka]]a ja kirkkohistoriaa, niinikään dogmatiikan professori [[Johannes Romanides]] (''k. 2001''), ja ortodoksisen bioetiikan uranuurtaja Yhdysvalloissa, professori [[Stanley Harakas]]. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1995.

Pyhän Ristin teologinen koulu on läheisessä yhteydessä Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalaiseen arkkihiippakuntaan ja sitä kautta Ekumeeniseen Patriarkaattiin. Vanhimpana Yhdysvalloissa vaikuttavana ortodoksisena teologisen oppilaitoksena se on merkittävä patristisen perinteen ja bysanttilaisen kulttuuriperinnön vaalija. Pyhän Ristin teologinen koulu julkaisee teologista vuosikirjaa ''The Greek Orthodox Theological Review'' ja lisäksi kirjallisuutta ortodoksisen teologian eri alueilta. Pyhän Ristin teologisessa koulussa on vuosien varrella suorittanut kolme suomalaista opiskelijaa loppututkinnon.

== Ajatonta traditiota uudella vuosituhannella ==

Arkkipiispa Atenagoraan jälkeen kreikkalaisen arkkihiippakunnan primaksena toimi arkkipiispa '''Mikael''' (''1949-1958''). Hän kiinnitti erityistä huomiota liturgiseen elämään. Hänen aikanaan alettiin kreikan ohella käyttää englantia jumalanpalveluskielenä. Mikaelin kuoleman jälkeen Ekumeeninen Patriarkaatti nimitti uudeksi arkkipiispaksi Maltan nuoren ja energisen piispan '''Jakovoksen'''. Hän toimi arkkihiippakunnan johtajana lähes neljäkymmentä vuotta (''1959-1996''). Arkkipiispa Jakovosta arvostettiin yhteiskuntaa erinomaisesti tuntevana ja valveutuneena kirkonmiehenä. Hän tuli kuuluisaksi 1960-luvun puolivälissä marssimalla yhdessä '''Martin Luther Kingin''' kanssa Alabamassa mustan väestön ihmisoikeuksien puolesta.

Arkkipiispa Jakovos (''k. 2004'') puhui jatkuvasti eri puolilla maailmaa tapahtuvaa ihmisoikeuksien ja uskonnollisen vapauden riistoa vastaan. Hänen aikanaan kreikkalainen arkkihiippakunta vakiinnutti asemansa kansallisten ortodoksisten kirkkojen johtajana Yhdysvalloissa. Pohjois- ja Etelä Amerikan kreikkalaisessa arkkihiippakunnassa on yhdeksän hiippakuntaa, 800 pappia ja yli 500 seurakuntaa, joissa on jäseniä yhteensä noin kaksi miljoonaa. Arkkipiispakunnan keskus on New Yorkissa. Muita metropoliittojen johtamia hiippakuntia ovat  New Jersey, Chicago, Atlanta, Detroit, San Francisco, Pittsburgh, Boston ja Denver. Arkkihiippakunnassa on yhdeksän virassa olevan [[Metropoliitta|metropoliitan]] lisäksi neljä [[apulaispiispa]]a. Arkkihiippakunnassa on kaikkiaan 21 luostariyhteisöä.

Kirkon sisällä on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti arkkihiippakunnan suhteesta Ekumeeniseen patriarkaattiin. Varsinkin arkkihiippakunnan varakkaat maallikot ovat arvostelleet patriarkaatin tiukkaa otetta arkkihiippakunnasta. Arkkihiippakunnan keskuksessa toimii useita osastoja. Arkkihiippakunta käy jatkuvaa dialogia ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Sen vuoksi sen keskuksessa toimivat muun muassa yleisten asiain osasto, joka ylläpitää suhteita poliittisiin päättäjiin ja vaikuttajiin, ja uutis- ja informaatiotoimisto sekä radio- ja televisiopalvelun toimisto.

Kirkko ja yhteiskuntaosasto informoi pappeja ja seurakuntalaisia päivänpolttavissa kysymyksissä: perhe, avioliitto, avioero, median moraali, huumeongelma, homoseksualismi, abortti ja järjestää hiippakuntatasolla opetus- ja luentotilaisuuksia yhteistyössä kirkon johdon ja hiippakunnan edustajien kanssa. Nuorisotyöosaston toiminta on niinikään hyvin organisoitua ja monipuolista. Kreikkalainen arkkihiippakunta tuottaa monenlaista opetusmateriaalia, jolla ortodoksista perinnettä tehdään tunnetuksi massakulttuuriin, rahan jumalointiin ja uuspakanuuteen väsyneille amerikkalaisille.

Pohjois- ja Etelä-Amerikan nykyinen arkkipiispa '''Dimitrios''' (''Trakatellis'') asetettiin virkaansa Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa New Yorkissa syyskuun 18. päivänä 1999. Arkkipiispa Dimitrios väitteli filosofian tohtoriksi Harvardin yliopistossa vuonna 1972 ja teologian tohtoriksi Ateenassa vuonna 1977. Hän toimi raamattututkimuksen professorina Pyhän Ristin seminaarissa vuosina 1983-1993. Lisäksi hän on ollut vierailevana [[UT|Uuden testamentin]] professorina Harvardin teologisessa koulussa.

Pohjois- ja Etelä-Amerikan kreikkalaisen arkkihiippakunnan edustajat kokoontuivat heinäkuussa 2000 Philadelphiaan, Pennsylvanian osavaltioon 35. papiston ja maallikoiden kongressiin. Kongressin teemana oli ''Ajaton [[Traditio]]'' uudella vuosituhannella. Arkkipiispa Dimitrios kirjoitti hengelliselle laumalleen ennen kokoontumista: 
:: ''"Kokoontumisemme seminaarit ja keskusteluryhmät painottuvat siihen, miten me papiston jäseninä ja maallikkoina voisimme parhaiten omaksua Pyhän Traditiomme sisältöä, niin että usko, rakkaus ja ykseys eivät jäisi pelkästään käsitteellisiksi ihanteiksi, vaan olisivat jokapäiväisen elämämme realiteetteja. Aikanamme, jolloin mielivaltainen epäily, oman edun tavoittelu ja yksilöllisyys on kohotettu hyveiksi, on meillä Kirkossa erityinen tarve vahvistaa keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja rakentumista. Vaikka maailma, jossa elämme, muuttuu päivittäin, tulee meidän ortodoksikristittyinä taistella pysyäksemme uskollisina vastaanottamallemme ajattomalle ja muuttumattomalle Traditiolle. Tämä Traditio on Jeesus Kristus, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti (Hepr. 13:8)."

'''Isä [[Jarmo Hakkarainen]]'''

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Paikat]]