Lähdekoodi sivulle Kuudes rukous (NV)

<center>'''Pyhä Nikolaj, Žičan ja Ohridin piispa:'''<br> 
'''''Rukoukset järvellä'''''
[[Kuva:Talkoolainen mar.jpg|thumb|center|500 px|<small>(''Kuva © veli Martinus'')</small>]]</center>

== Kuudes rukous ==

6 (VI)

<i>Polvillenne, heimot ja kansat, Jumalan majesteettiuden edessä! Ketterästi te vajoatte polvillenne teidän rosvojohtajienne edessä, mutta epäröitte vajota niille Kaikkivaltiaan jalkojen edessä!

:Te sanotte: ”Rankaiseeko Herra todella meitä, jotka olemme niin pieniä? Jos Hän olisi tehnyt meidät suuremmiksi ja voimakkaammiksi, silloin Hän rankaisisi meitä. Mutta näin ollen, katsokaa,   verrattuna ympärillämme pauhaavaan maailmankaikkeuteen me emme ole juuri korkeampia kuin piikkipensas tien varrella. Uhkaatko siis silti meitä rangaistuksella Häneltä, joka on vertaamattomasti meitä suurempi?”

Hullut! Kun teidän rosvojohtajanne kutsuvat teitä pahuuteen, joka saa jopa maailmankaikkeuden vapisemaan, silloin te ette sano olevanne liian pieniä. Te puolustelette itseänne pienuuden tai heikkouden tekosyyllä ainoastaan silloin kun tulee tehdä kunniakkaita tekoja.

:Vaikka olisittekin pieniä omissa silmissänne, teidät on merkitty kohtalon kirjaan suuren nimen alle. Teidän esi-isällänne oli ylienkelin suuruus ja ulkonäöltään hän kimalteli enkelimäisyyttä.'''(2''' Sen vuoksi joko ylienkelin palkinto tai ylienkelin rangaistus on tarkoitettu teitä varten.

Kun esi-isäsi sydäntä äänettömästi hipaisi halu tuntea luomakunta ilman Luojaa, hänen ylienkelimäinen ulkomuotonsa pimeni kuin maa, ja hänen suuruutensa mureni joutavuuksiksi  teihin, hänen siemeniinsä. Sillä hän halusi tuntea joutavuuksia ja murentui joutavuuksiksi, jotta hän voisi astua sisään joutavuuksiin, maistaa niitä ja kokea ne.

:Kaikkien joutavuuksien, kaikkien mitättömien mitättömyyksien täytyy tulla yhteen ja kääntää kasvonsa maasta Luojaa kohden, jotta ylienkelimäinen esi-isänne luotaisiin jälleen, ja hänen kasvonsa loistaisivat jälleen kerran aurinkoon käännetyn peilin säteilevyyttä.

Oi minun Herrani ja minun Luojani, luo uudelleen ihminen kuten Sinä ensin loit hänet. Tämänkaltainen ihminen, jollainen hän nyt on, ei ole Sinun työtäsi. Tämänkaltainen ihminen on luonut itsensä. Hänen nimensä on sairaus. Oliko muka koskaan sairautta Sinun käsissäsi? Hänen nimensä on pelko. Kuinka olisi pelko voinut tulla Pelottomalta? Hänen nimensä on pahansuopuus. Kuinka olisi pahansuopuus voinut tulla Hyväntahtoiselta?

:Täytä minut Itselläsi, oi minun terveyteni. Täytä minut ikuisella anivarhaisella valollasi, ja niin haihtuvat minusta sairaus, pelko ja pahansuopuus kuten suo haihtuu auringon läsnäollessa ja muuttuu hedelmälliseksi pelloksi!
----
<small>2) Esi-isällä viitataan tässä kaikkien ihmisten esi-isään, Aadamiin. (Suom. huom.)

<center>
-> [[Seitsemäs rukous (NV)|seuraava rukous]]<br>
'''[[Rukoukset järvellä|Takaisin alkusivulle]]'''<br>
<- [[Viides rukous (NV)|edellinen rukous]]
 </center>

[[Luokka:Rukoukset]]