Lähdekoodi sivulle Pyhittäjä Maksimos Tunnustajan opetuksia (opetuspuhe)

== Pyhittäjä Maksimos Tunnustajan opetuksia Jumalan tuntemisesta ==
[[Kuva:maximos_tunnustaja_w.jpg|250px|thumb|<center>Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja<br><small>''Kuva: Wikipedia''</small></center>]]
Pyhän '''[[Gregorios Teologi]]n''' (k. 390) mukaan kristityn elämän perustehtävänä on oppia tuntemaan Jumalaa.  Ihminen pääsee Jumalan mielen mukaiseen luonnolliseen tilaansa hyveen viitoittamaa tietä.  Hän saavuttaa hyveissä [[Himottomuus|himottomuuden]] eli sisäisen puhtauden. Pyhittäjä '''[[Maksimos Tunnustaja]]''' (k. 662) opettaa: 
:: ''"Jumalaa ei kirkasta itsessään se joka vain suullaan ylistää Häntä, vaan se joka Jumalan tähden kestää vaivoja ja kärsimyksiä saavuttaakseen hyveen."''

Pyhittäjä Maksimos kutsuu sokeaksi sellaisen ihmisen uskoa, joka ei toteuta uskonsa mukaisesti Jumalan käskyjä. Pyhittäjä opettaa: 
:: ''"Joka ei noudata Jumalan käskyjä, jää osattomaksi jumalallisesta valkeudesta. Hän on nimikristitty eikä todellinen Jumalan palvelija."'' 
Selkeä tietoisuus omasta langenneesta tilasta on alku Kirkon jäsenen kilvoituksessa kohti hengellistä täydellisyyttä, Jumalan kaltaisuutta ja Hänen kanssaan yhdistymistä. Elävästä uskosta syntyy nöyryys; nöyryydestä kasvaa rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin; ja rakkauden avulla ihmiset edistyvät tiedossa. [[Bysantti|Bysantin]] kirkon uskollisten jäsenten yhteiskunnallinen vastuuntunto kasvoi yhteisestä [[eukaristia]]sta. Yhteinen eukaristia kehotti Kirkon jäseniä kirkastamaan yhteiskunnan elämää. Kirkon uskolliset jäsenet kantoivat vastuuta lähimmäistensä nälästä, sairaudesta ja kodittomuudesta.

Isät painottavat opetuksissaan himottomuuden ja hengellisen tiedon läheistä suhdetta. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja sanoo:
:: ''"Itsehillinnän hedelmä on himottomuus ja uskon anti on hengellinen tieto. Himottomuuden suojissa kehittyy kyky erottaa oikea väärästä, hengellisen tiedon hedelmä taas on rakkaus Jumalaan."'' 
Kun stoalaisessa filosofiassa himottomuus tarkoitti vapautumista tunteista, [[bysantti]]laisille himottomuus merkitsi vapautumista pahoista tuntemuksista, aineellisista ja lihallisista kiintymyksistä. Himottomuus merkitsee ihmiselämässä vapautumista kaikenlaisista paheista, pahoista ja kielteisistä ajatuksista ja tunteista. Se edellyttää kaikkien hyveiden hankkimista. Himottomuus on bysanttilaisille yhtä kuin ihmisen korkeimman tunteen, hengellisen rakkauden osoittamista. Pyhittäjä Maksimos toteaa: 
:: ''"Jotka elävät eläinten tavoin vain aistinautintoja varten, käyttävät Jumalan luomakuntaa väärin himojensa palvelukseen. He eivät ymmärrä kaikille ilmoitettua viisautta: Jumalan luomakunnan tulee johtaa meidät Jumalan itsensä tuntemiseen ja ylistämiseen ja näkyväisen maailman tehtävänä on opettaa meidät tajuamaan, mistä me tulemme, mitä me olemme, miksi meidät on luotu ja minne me menemme."''

Ihminen suuntasi syntiinlankeemuksessa hengelliset voimansa pois Jumalan rakkaudesta. Ihmistä kiihotti pahaan kolme seikkaa: himot, pahat henget ja kieroon kasvanut tahto. Ihminen kääntyi pois mietiskelemästä Jumalaa ja tuli itseensä suljetuksi. Hän rikkoi Jumalan hänelle antaman käskyn. Intohimot ja halut pesiytyivät ihmiseen, hänen elämänsä pirstoutui ja tuli vajavaiseksi. Ihminen lankesi itserakkauteen.  Hän syyllistyi itserakkaana lihalliseen itsekkyyteen ja ajautui ristiriitaan lähimmäistensä kanssa. Ihminen näki vain sen mikä on aistien alaista. Ihmisen mieli kääntyi turhuuteen ja myrkyttyi aistillisilla haluilla. Ihmismieli menetti alkuperäisen jumalallisen tilansa salakavalan nautinnon sokaisemana. 

Pyhittäjä  Maksimoksen mukaan maailma on lankeemuksen jälkeen ollut täynnä pahuutta. [[Saatana]] pyrkii alistamaan vapaat sielut orjuuteen ja lihallisten himojen vankeuteen. Tämän vuoksi Kristus tuli ihmiseksi ja kärsi koko maailman edestä. Hän halusi 
:: ''"koota yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset"''.(Joh.11:52) 
Pyhittäjä Maksimos kirjoittaa: 
:: ''"Ihmisiä rakastava Jumala tuli ihmiseksi yhdistääkseen ihmisluonnon itseensä ja tehdäkseen lopun siitä turmiollisesta toiminnasta, jolla se vahingoittaa omaa itseään."'' 
Pyhittäjän mukaan Jumala on asettanut jokaisen sydämeen hengen pantin. Hän kirjoittaa: 
:: ''"Mistä olet saanut tiedon ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta elämästä tai [[Taivasten valtakunta|taivasten valtakunnan]] loistosta ja kauhistuttavasta tuomiosta? Eikö Kristuksen armo, joka asuu sinussa ole opettanut sinulle kaikkea tätä?"'' 
Pyhittäjä Maksimokselle [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] samoin kuin Kristuksen asuminen kristityssä pyhä ja läheinen asia. Se on hänen historiankäsityksensä ja Jumalan valtakunnan teologiansa kulmakivi. Ihminen saavuttaa todellisen tiedon Jumalasta janoamisen, yrityksen ja voimallisen pyrkimyksen kautta.

Kristuksen todellinen seuraaminen ei ole Maksimoksen mukaan jotakin käsitteellistä tai hedelmätöntä keskustelua Kristuksen kahdesta luonnosta vaan armeliaisuutta, ihmisrakkautta, epäitsekästä sorrettujen ja myös pahojen ihmisten rakastamista ja palvelemista. Jumalan Isän Valtakunta on mahdollisuutena olemassa kaikissa uskovissa. Toimivana Jumalan valtakunta ilmenee kuitenkin vain niissä, jotka ovat karkottaneet sisimmästään jäljettömiin sielun ja ruumiin luonnolliset halut. Kaikkien hyveiden täyttymys on rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus ovat jumalallisia portteja Jumalan valtakuntaan. Pyhittäjä Maksimos muistuttaa: 
:: ''"Älä väheksy rakkauden käskyä, sillä se tekee sinut Jumalan lapseksi. Mutta jos et välitä tästä käskystä, sinusta tulee helvetin asukas."'' 
Hyve käsittää uskon, toivon ja rakkauden, sisäisen tarkkailemisen ja rukouksen harjoittamisen. Sitä kautta ihminen siirtyy tietämättömyyden pimeydestä tiedon ja ymmärryksen valkeuteen.

Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja korostaa, että ihminen luotiin niin, että Jumala saattoi tulla ihmiseksi. Ihminen [[Jumaloituminen|jumaloitettiin]] Kristuksen [[Lihaksituleminen|lihaksitulemisessa]]. Kristus yhdisti kaiken Itseensä. Hän yhdisti saastattomassa syntymässään miehen ja naisen. Hän liitti pyhässä elämässään yhteen maailmankaikkeuden ja paratiisin.  Maksimos Tunnustajan opetus Jumalan tuntemisesta on Bysantin kirkon kokemuksellista teologiaa.  Hänelle teologia merkitsi sydämen puhdistumista, ihmismielen kirkastumista ja jumaloitumista. Hyveet ovat Jumalan energiaa ja Jumala asettaa ne  ihmissydämeen. Ihminen näkee vaivaa ja taistelee. Jumala ei jätä ihmistä yksin. Jumala taistelee yhdessä ihmisen kanssa syntiä ja saatanan provosoimaa pahuutta vastaan.

Pyhittäjä Maksimoksen terapeuttisessa opetuksessa Jumalan tuntemisesta on keskeistä ihmisen parantaminen ja eheyttäminen Jumalassa. Kirkon hengen mukainen [[katumus]] merkitsee ihmisen paluuta [[Synti|synnin]] ja kuoleman luonnottomuudesta Jumalan ykseyteen.  Katumus tarkoittaa Kirkon jäsenen elämän suunnan ja elämäntapojen kaikenkattavaa muutosta, hänen suuntautumistaan aineellisista asioista hengellisiin, ulkoisesta maailmasta Jumalan antamaan sisäiseen maailmaan.

'''Isä [[Jarmo Hakkarainen]]'''

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Henkilöt]]