Lähdekoodi sivulle Pyhittäjä Maria Egyptiläisen sunnuntaina (opetuspuhe)

Suuren ja pyhän paaston viidentenä sunnuntaina ortodoksinen kirkko muistaa pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläistä (eli 500-luvulla). Pyhittäjä-äidin elämäkerta osoittaa, kuinka seksuaalisen nautinnon valhemaailmaan sairastunut nainen kasvoi myöhemmin Kirkon hengen mukaisessa rukouksessa ja paastossa Jumalan armon voimistamana hengelliseen nöyryyteen ja iloon.

== Himolliset ajatukset vahingoittivat nuoren Marian sielun ==

Pyhän Maria Egyptiläisen elämä opettaa meille, että kristillinen toivo poistaa pahoista hengistä ja ihmisen sairaasta sielunelämästä peräisin olevan aistillisen nautinnon ja epätoivon maailman. Pyhittäjä-äiti Maria jätti seitsemäntoista vuotta kestäneen himojen täyttämän ilontytön elämänsä. Hän luopui autiomaan pyhässä askeesissa himollisen elämänsä lihallisista toiveista ja kirkasti Jumalan Rakkauden avulla sielunsa ja ruumiinsa.

Himolliset ajatukset vahingoittivat nuoren Maria sielun. Ne herättävät hänen mielessään haluja, ärsyttivät ja pimensivät hänen hengellisen ymmärryksensä. Marian sielun hengellinen näkökyky heikkeni eikä hän kyennyt hengelliseen mietiskelyyn tai ylentämään sydäntään rukoukseen.

Pyhittäjä-äiti Marian elämäkerta osoittaa, että toiset himot ovat ruumiillisia, toiset sielullisia. Ruumiilliset himot saavat kiihokkeensa ihmisen omasta lihasta, sielullisten himojen virikkeet ovat ihmisen ulkopuolelta.

Marian elämän kääntymyksen jälkeinen aika kertoo, että rakkaus ja itsehillintä vapauttavat ihmisen sekä ruumiillista että sielullisista himoista, sillä rakkaus karkottaa sielulliset ja itsehillintä ruumiilliset himot.

Himot edustavat ihmisluonnon alinta tasoa. Kreikankielinen himoja tarkoittava sana ''pathi'' osoittaa, että ihminen elää himoissa toimettomuuden eli orjuuden tilassa. Himot kukistavat ihmisen vapaan tahdon, niin etteivät ne enää ole hänen tahtonsa alaisia. Himot hallitsevat ja orjuuttavat ihmistä. Näin tapahtui myös pyhittäjä-äiti Marian nuoruudessa.

== Himot kahlitsivat Marian mielen aistimaailmaan ==

Kun ihmissielua hallitsevat himot, jotka ovat pääsääntöisesti sielun luonnottomia impulsseja, ihminen ei kykene näkemään Jumalan Valkeutta. Hän on hengellisesti sairas. Himot aiheuttavat ihmissielussa kaaoksen ja ylläpitävät sitä ihmisten välisissä suhteissa.

Pyhien Isien mukaan intohimo on ruumista vaivaava pahe, sielua taas vaivaa nautinnonhalu ja mieltä himollinen kiintymys. Intohimon herättää tuntoaisti, nautinnonhalun puolestaan muut aistit ja himollisen kiintymyksen syynä ovat ihmisen väärät asenteet.

Pyhittäjä-äiti Marian sielu lankesi seksuaalisten nautintojen toteuttamisessa käsittämättömään pimeyteen ja demonit valtasivat sen. Himot sitoivat nuoren naisen mielen aistimaailmaan. Holtiton sielu sairastui nautinnonhimosta. Hän vieraantui Jumalan Rakkaudesta ja henkilökohtaisesta itsehillinnästä.

Maria tunsi järjetöntä riippuvuutta sukupuolinautintoihin. Aistien välityksellä himolliset mielikuvat vyöryivät esiin silloin kun hän kohtasi ilotyttönä uusia miehiä, jotka herättävät hänessä himollisia ajatuksia. Muisti puolestaan palautti Marian mieleen kuvia asioista, joita hän oli aikaisemmin himoinnut, ja niin sekin lisäsi himollisia ajatuksia.

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen nuoruusvuosien elämän hillittömyys on usein todellisuutta aikamme nuorten naisten ja miesten elämässä. Aikamme ihminen on nautinnonhaluinen. Hän pitää sitä luonnollisena asiana.

== Nautinnonhalu hallitsee nykyihmisen elämää ==

Nautinnonhalu ja nautintojen etsiminen hallitsevat kaikin tavoin nykyihmisen elämää. Hän seuraa langenneen ihmisyyden pimeää horisonttia ja kadottaa epäjumalanpalveluksessaan sielunsa ja ruumiinsa. Maailmallisten riippuvuuksien kirjo pimentää heidän elämänsä ja muuttaa sen nautintojen vankilaksi.

Askeesi laitetaan usein viralta laitoskirkon elämässä. Salliva vapaamielinen kirkko tuottaa myös sallivan uskonnollisuuden. Niinpä uusi ”uskonnollisuus” uhkaa sitä, mikä on todellisesti uutta eli Kirkon askeesia, mikä uudistaa ja vapauttaa ihmisen siitä, mikä on vanhaa ja rumaa.

Yhteiskunnassa ylikorostetaan ihmisen halun ja sen toteuttamisen merkitystä. Nautinnon tyydyttämistä pidetään oikeutettuna ja itsensähillitsemisestä luovutaan.

Moiset seksuaaliset vapaamielisyydet olivat arkipäivää jo Kirkon varhaiskaudella. [[Klemens Aleksandrialainen|Kleemens Aleksandrialainen]] (k. 215) nousi puolustamaan Kirkon pyhään seksuaalisuuteen liittyvää opetusta gnostilaisia ääriryhmiä vastaan: ”Bordellihan tällaisesta ”yhteisyydestä” syntyy”.

Ihmisiä vaivaa nautinnonhalun himo, joka tuhoaa heidän elämänsä ja erottaa sen mahdollisuudesta elää yhteydessä Jumalaan. Nautinnonhalun himo tuhoaa ihmisen pelastumisen. Nautinnonhaluinen ihminen ei halua kasvaa Pyhän Hengen astiaksi tai ottaa vastaan sieluunsa Kristuksen läsnäoloa.

Pyhittäjä [[Maksimos Tunnustaja]] (k. 662) opettaa: 
:: ''”Itsehillinnän hedelmä on himottomuus ja uskon anti on hengellinen tieto. Himottomuuden suojissa kehittyy kyky erottaa oikea väärästä, hengellisen tiedon hedelmä taas on rakkaus Jumalaan”''.

== Ihmisen kaikki himot palautuvat nautinnonhaluun ==

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen seksuaalisten himojen täyttämä nuoruus osoittaa, että nautinnonhalu merkitsee ihmissielun sisäistä sairautta. Ihminen torjuu Jumalan kirkastavan Rakkauden ja keskittyy sen sijaan lihallisiin nautintoihin. Ihmisen sairas ja kuollut sielu pimentää hänen koko psykosomaattisen olemuksensa. Kaikki, mitä hän ajattelee ja kaipaa on kuoleman merkitsemää.

Kun ihminen ei usko Jumalaan eikä odota ja kieltää Hänen toisen tulemisensa, hän vajoaa laiskuuden tilaan ja alkaa elää aistillista elämää. Nautinnot lisäävät ihmissielussa epäuskon määrää.

Ihmisen kaikki himot palautuvat nautinnonhaluun. Nautinnonhalu on kaikkien himojen edelläkävijä ja synnyttäjä. Ihmismielen on mahdotonta rauhoittua rukouksen aikana, jollei mieli ole saanut kumppanikseen itsehillintää ja rakkautta.

Suru, tuska ja kärsimys kasvavat ihmisen omistautuessa aistillisiin nautintoihin. Jotkut ihmiset nauttivat päiväunelmista ja niiden heijastuksista. Silloin aistillinen mielihyvä tulee sielun rationaaliseksi osaksi. Tähän samaan lankeavat myös ihmiset, jotka puhuvat Jumalasta rationaalisesti ja spekulatiivisesti. Moinen teologian harjoittaminen tyydyttää ihmisen aistillisen himon toteuttamista.

Kun ihminen opiskelee teologiaa ja ilmaisee uskon salaisuuksia pohdiskelevasti, hänen sielunsa täyttyy aistillisen nautintojen maailmalla.

Pyhittäjä-äiti Maria opettaa meille sen sijaan, että teologian terapeuttinen harjoittaminen kasvaa sielun hiljaisuudesta ja puhtaudesta. Silloin ihmisen rukous yhdistyy Kirkon askeettiseen opetukseen ja se auttaa häntä puhdistumaan sisäisesti.

Pyhien Isien mukaan nautinnonhalu on monipäinen ja omalaatuinen peto ja sitä ei ole helppo hallita.  Se voi kätkeytyä jopa hyveiden taakse. Ihmiset tyydyttävät usein aistillisia himojaan taistellessaan Jumalaa vastaan ja vihatessaan lähimmäisiään.

Nautinnonhaluinen ihminen elää jakomielitautisessa tilassa. Jopa silloin kun hän näyttelee katumusta, se on pinnallista. Hän syyllistyy hetkeä myöhemmin niihin samoihin nautintoihin, joita hän on juuri katunut.

Nautinnon pitkäkestoinen kaipaaminen johtaa ihmismielen orjuuteen. Sellainen ihminen elää sielun tilassa, jossa hän ei halua taistella pitääkseen Jumalan lain. Hän ei tunne tarvetta rukoilla eikä halua kilvoitella.

Pyhittäjä [[Simeon Uusteologi|Simeon Uusteologin]] (k. 1022) mukaan ylimieliset ihmiset, jotka sairastavat saatanallista ylpeyttä, karttavat ihmistä, joka puhuu Pyhän Hengen voimasta. He pitävät häntä ylpeänä, sillä hänen sanansa eivät herätä heissä synnin murhetta, vaan pikemminkin haavoittavat. Sen sijaan sitä joka puhuu teologisesti ympäripyöreitä ja opettaa pelastuksestakin täysin harhaisesti, he ylistävät taivaisiin asti ja hänet he hyväksyvät. Ylimieliset ja ylpeät ihmiset eivät kykene arvostelemaan asioita oikein ja näkemään niitä sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

== Hengellinen vaivannäkö ja nöyryys eheyttivät pyhittäjä Marian ==

Jumalan Rakkauden vastaanottaminen vaati Maria Egyptiläiseltä hirvittävää taistelua synnin ja himojen polttavaa tulta vastaan. Pyhittäjä-äiti Maria kasvoi autiomaassa pyhään hiljaisuuteen ja nöyryyteen. Hänen vapautumisensa aistillisen nautinnon himoista alkoi pahojen ajatusten karkottamisella mielestä. Hän oppi kohtaamaan autiomaassa elämänsä väärinkäytökset. Mariasta kehkeytyi Jumalan uskollinen palvelija, joka rakasti sielun sisäistä tuskaa, katumusta ja hengellistä surua.

Pyhittäjä-äiti Marian pyhä elämäkerta on ajankohtainen. Seksuaalisuuden ”vapaasta toteuttamisesta” on muodostunut nykyaikana elämän ajanvietettä. sitä määrittää aistillinen ruokahalu. Jos joku on nälkäinen, hän syö, jos joku on janoinen, hän juo. Jos joku tuntee seksuaalista mielihalua, joku tyydyttää hänen mielihalunsa.

Pyhä Maria Egyptiläinen hoiti nautinnonhimoa katumuksen vapaaehtoisella rankkuudella ja Jumalan osoittamalla rakkauden lohdutuksella.

Katumus merkitsee yhä jumalallista surua, joka tuhoaa ihmissielusta nautinnon himon. Nautinnon kukistuminen merkitsee sielun ylösnousemusta. Sydän katuu ja palaa luonnolliseen tilaansa. Katumus tarkoittaa ihmisen omantunnon puhdistumista kaikenlaisesta himojen ja syntien saastasta.

Pyhittäjä Marian sitkeä kilvoittelu itsehillinnässä ja rakkaudessa, kärsivällisyydessä ja vaikenemisessa hävitti sielussa piilevät himot. Kilvoittelu vaati kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Jatkuva uurastus karkotti Mariasta vähitellen nautinnonhalun.

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen sunnuntain sanoma on selkeä: ihminen tarvitsee aikaa askeettisen elämän harjoittamiseen, koska himot syntyvät käytännössä ja tarvitsevat parantuakseen käytäntöä. Aistit jotka ovat luonnonmukaisessa tilassa, voivat kohdata himottomasti himojen aiheet silloin kun mieli työskentelee jumalallisten asioiden parissa. Tuolloin aistit eivät tunne kiintymystä tai luonnotonta vetoa himoja kohtaan. Hengelliset kilvoitukset ja vaivat synnyttävät sieluun jumalallisen ilon, jota edeltää himojen rauhoittuminen.

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläinen vaelsi kilvoituksen tietä valppain sydämin ja valveutunein sieluin, sillä sielun vihollinen ahdisti alati hänen mieltään. Paholainen halusi saada Marian jälleen syömään tomua kanssaan ja matelemaan maassa.

Hengellinen vaivannäkö ja nöyryys eheyttivät pyhän Marian sielun ja vapauttavat sen turmiollisista taipumuksista. Jumalan hyveet synnyttävät hänen sielussaan hyviä ajatuksia. Hän leikkasi pois mielestään himojen aiheuttajat.

Pyhittäjä-äiti Maria Egyptiläisen hengellinen taistelu oli tuskallista. Hänen ei ollut helppo muuttaa itseään ja vapauttaa mieltään himoista ja täyttää mieli hyveillä. Jumalan rakkauden etsiminen karkotti hänestä kaikki himot.  Rakkaus ja itsehillintä vahvistivat sielua, mieltä puolestaan vahvistivat puhdas rukous ja hengellinen mietiskely.

Sävyisyys ja nöyryys auttoivat pyhää Mariaa hengellisen taistelun vaikeuksissa ja murheissa. Kun hän noudatti Jumalan pyhää tahtoa, himot jättivät hänet ja hän täyttyi Pyhän Hengen lahjoilla.

Pyhittäjä-äiti Maria omisti lopulta hyveistä ylevimmän, ''nöyryyden'', joka varjeli kaikkea hyvää hänen sielussaan, mutta tuhosi sieltä pahan. Nöyryys varjeli häntä, niin ettei mikään kiusaus kyennyt voittamaan häntä eikä mikään koettelemus saanut häntä lannistumaan. Hän nujersi itsehillinnällään kiusaukset ja torjui kärsivällisyydellään koettelemusten ahdistuksen.

Rukous, paastoaminen ja hengellinen itsetuntemus saivat Mariassa aikaan Jumalan Pyhästä Hengestä lähtöisin olevan jumalallisen lämmön tuntemisen, joka erosi tämän maailman lämmön tunteista. Jumalan totuuden tunteminen täytti pyhittäjä-äiti Marian sydämen rauhalla ja asetti hänet seisomaan Jumalan iloon. Hän ravisti pyhän hiljaisuuden askeesissa yltään Jumalan Pyhien Energioiden avulla pahojen henkien hirmuvallan ja kohosi  nöyryydessä Jumalan Rakkauden valtakuntaan.

<center>''Pyhittäjä-äiti Maria, rukoile Kristusta Jumalaamme puolestamme – Herra armahda!''</center>

'''Isä [[Jarmo Hakkarainen]]'''

[[Luokka:Opetuspuheet]]