Lähdekoodi sivulle Sisäinen elämä Jumalan valtakunnassa

[[Kuva:Munkiksi_vihkiminen01.jpg|thumb|300 px|<center>Munkiksi vihkiminen Uudessa Valamossa<br><small>(kuva &copy; Pyykkönen>)</small></center>]]
Pyhät isät ovat jakaneet sisäisen elämän ja Jumalan tähden käytävät kilvoitukset kahteen osaan: 
* käskyjen käytännölliseen toteuttamiseen ja 
* kaikkien luotujen olentojen ''theorian'' tuntemiseen. 
Lause
:: ''”Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi”''
viittaa hengelliseen ''theoriaan'', mutta 
:: ''”lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”'' 
viittaa käskyjen käytännölliseen toteuttamiseen.

On kolme kilvoitusta, joiden kautta ihminen ponnistelee, kehittyy ja nousee asteittain, kunnes saavuttaa hengellisen tilan. Ensimmäinen tapahtuu ahdistuksen ja tyyneyden välillä, toinen on puhdistumista ja kolmas pyhittymistä. Ensin mainittu koostuu siitä, että ihminen tuntee sisällään omantuntonsa värähdykset, kääntyy pois synninteosta ja aloittaa katumuksen. Hänen on välittömästi ja viivyttelemättä ryhdyttävä harjoittamaan huokauksia ja vuodattamaan katkeria kyyneleitä aiemman elämänsä ja entisten tapojensa tähden.

Puhdistuminen on sitä, että ihminen alkaa harjoittaa erottelukykyään täyttämällä käskyjä voimallisesti ja kiihkeästi. Kun hän on jumalallisen armon avulla täyttänyt käskyt ja kukistanut himot oman voimansa ja intonsa mitan mukaan, hän pääsee vanhurskauden, voiman ja pyhyyden tilaan. Vanhurskaus on luonnon vanhurskautta. Voima tarkoittaa käskyjen täyttämisestä kasvavaa voimaa himoja vastaan. Pyhyys taas on puhtautta, jonka Herran sana pyhittää Hengen ilmestymisen kautta.

Tämän jälkeen kilvoittelija alkaa sielun puhtauden ja hengellisen tiedon ilmestyksen kautta saavuttaa hengellisen ''theorian'', joka on korkealla luonnon yläpuolella. Hengellisen ''theorian'' avulla hän näkee mielessään hengellisesti kaikki ne näkyväiset asiat, joita toiset katsovat aineellisesti. Mielessään ja ajatuksissaan hän tutkistelee sisäisesti nykyistä luomakuntaa ja maailmoja, jotka ovat menneet tai jotka yhä seisovat, maailman vuosia kaikkine tapahtumineen, ihmisiä omaisuuksineen ja valta-asemineen, ilmestyksiä isille suoduista hyvyyksistä, sukupolvi sukupolven jälkeen tapahtuneita rankaisevia tuomioita ja kaikkia kohtalonvaikutuksia, joita luomakunnan piirissä tapahtuu.

Kaikkia näitä viisaat katsovat yleensä aineellisesti, mutta hän pyrkii tutkimaan näitä mielessään hengellisesti hengellisen näkemisen (''theoria'') kautta. Hän ei näe erilaisia kasveja niin kuin maanviljelijä eikä lääkekasvien juuria niin kuin lääkäri, vaan hän mietiskelee salaisesti mielessään kaikkea aineellisilla silmillä näkemäänsä hengellisessä ''theoriassa''. Tällä tavalla mieltä opetetaan ja ohjataan katsomaan sisäisesti hengellisiä luontoja, salaista elinvoimaa, joka on kätkettynä kaikkeen ja toimii kaikessa käsittämättömällä tavalla.

Tällaisten opetusten ja harjoitusten kautta mieli harjaantuu ja valaistuu siinä määrin, että se ei voi katsoa aineellista kohdetta näkemättä siinä välittömästi jumalallista johdatusta, joka on kätkettynä siihen ja toimii siinä salaisesti. Näin mieli oppii mietiskelemään salaisesti ja sisäisesti ruumiittomia ylhäällä olevia olentoja, katsomaan aineettomasti niiden hierarkioita, luokkia, voimavaroja ja niiden kirkkauden sanomattomia sävyjä sekä jäljittelemään niitä Jumalan avulla oman voimansa mitan mukaan.

Mieli nousee maallisiin tunteisiin sitoutumisestaan ja vetää itseään ylöspäin totisen tiedon ja jumalallisten opetusten ''theorian'' avulla. Näitä on esitelty eri tavoin pyhissä kirjoissa, joissa Jumaluutta on kuvailtu erilaisin nimityksin. Heti kun mieli on valaistunut ja noussut ylöspäin, se tulee tietoiseksi tyyneyden säteistä ja alkaa tahtoa yhä kiihkeämmin päästä kohti jumalallista hahmotonta valkeutta ja kohti ikiolevaista tietoa, joka ylittää kaiken ymmärryksen.

Silloin jumalallinen armo asuu tuossa tyyneydessä, ja mieli tulee tietoiseksi ylevistä loputtomista salaisuuksista. Niitä vuodattaa Isä, kaikkien valkeuksien lähde, ja nuo valkeudet loistavat armontäyteisinä meidän yllemme Hänen kätketyn hyvyytensä kaltaisina. Mieli uppoaa niihin siinä määrin kuin se kykenee kestämään hyvyyden kirkasta hahmoa ja sen mukaan kuin sillä on kiihkeää intoa ja hengellisissä harjoitteissa saavutettua kasvua. Silloin se tunnustaa välittömästi ymmärtävänsä, että kaikki on turhuutta verrattuna yhteen korkeimpaan Jumaluuteen.

[[Simeon Armorikas]]

<small>(käännös syyriasta © munkki Serafim)</small>
----
<- katso edellinen opetusteksti: [[Täydellinen rukous on rakkauden rukous]] ~ katso seuraava opetusteksti: [[Jumala on Henki ja Häntä on rukoiltava hengessä]] ->

[[Luokka:Pyhien isien kirjoituksia]]
[[Luokka:Syyrialaisten mystikkojen opetuksia]]
[[Luokka:Elämä]]