Lähdekoodi sivulle Vasojärven luostari

[[Kuva:Vasojarvi_002_HAP.jpg|thumb|300 px|<center>Vasojärven Kristuksen kirkastumisen luostarin pääportti.<br><small>(kuva &copy; Hannu Pyykkönen)</small></center>]]'''Vasojärven''' kaunis '''Kristuksen kirkastumisen luostari''' (''Важеозерский Спасо-Преображенский Мужской монастырь / Vacheozerskij Spaso-Preobrachenskij Muchskoj monastir'') sijaitsee Venäjän Karjalassa Aunuksesta noin 30 km Petroskoihin päin ja sitten vielä mutkaista hiekkatietä noin 12 km syrjään Vasojärven rannalle.

== Luostarin perustaminen ==
[[Kuva:Vasojarvi_004_HAP.jpg|thumb|300 px|<center>Pyhän lähteen tšasouna Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen kirkon vieressä.<br><small>(kuva &copy; Hannu Pyykkönen)</small></center>]]Luostarin perustajina kunnioitetaan kahta [[munkki]]a, [[Pyhittäjä|pyhittäjiä]] [[Gennadi Vasojärveläinen|Gennadi]] (Геннадий) ja [[Nikifor Vasojärveläinen|Nikifor]] (Никифор) Vasojärveläisiä (Важеозерские). Itse asiassa he eivät ilmeisesti edes kohdanneet elämänsä aikana ja vasta Nikifor todellisuudessa perusti luostarin, mutta Gennadin merkitys perustamiselle on sen verran suuri, että heitä molempia kunnioitetaan luostarin perustajina.

Pyhittäjä Gennadi Vasojärveläinen oli samalla alueella toimineen toisen luostarin perustajan, pyhittäjä [[Aleksanteri Syväriläinen|Aleksanteri Syväriläisen]] oppilas, joka aloitti munkkikilvoittelunsa Aleksanterin perustamassa [[Pyhän Kolminaisuuden luostari]]ssa. Sieltä hän oppi-isänsä suostumuksella vetäytyi yksinäisyyteen Vasojärven rannalle, jossa hän kaivoi itselleen maakuopan ja asui siinä useita vuosia.

Gennadin ympärille alkoi kerääntyä muitakin munkkeja ja luostariyhteisö alkoi hiljalleen muodostua. Varsinaisesti luostarin perusti kuitenkin vasta pyhittäjä Gennadin kuoleman (tammikuun 8. päivä 1516) jälkeen pyhittäjä Nikifor Vasojärveläinen (kuoli helmikuun 9. päivänä 1557). Hän toimi myös luostarin ensimmäisenä [[igumeni]]na.

== Luostari tuhotaan ensimmäisen kerran ==
[[Kuva:Vasojarvi_003_HAP.jpg|thumb|300 px|<center>Hautausmaan päälle rakennetun tanssilavan sijalle pystytetty Venäjän kaikkien uusmarttyyrien muistolle pyhitetty tšasouna.<br><small>(kuva &copy; Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Luostari koki pian perustamisensa jälkeen 1600-luvulla kovia, kun ruotsalaiset ja puolalaiset tuhosivat puurakenteisen luostarin ja tappoivat niin igumeni Dorofein kuin luostarin seitsemän veljestön jäsentä. Mutta luostari nousi tuostakin hävityksestä ja se rakennettiin uudestaan, tosin itsenäistä asemaa se ei saavuttanut pitkään aikaan.

Vasta 1800-luvulla alkoi luostarin elpyminen, kun se yhdistettiin hallinnollisesti Aleksanteri Syväriläisen luostariin ja [[Konevitsan luostari]]sta tullut, ankaraa askeettista erakkoelämää viettävä [[pappismunkki]] Isaija (Исайя) asettui asumaan luostariin kolmen oppilaansa kanssa. Hän järjesteli luostarin asiat jälleen kuntoon, rakensi ja kunnosti rakennuksia ja sen kahta kirkkoa, Kristuksen kirkastumisen kirkkoa ja Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen kirkkoa. Vuonna 1846 luostari itsenäistyi ja reilut kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1858 sinne vihittiin uusi kivikirkko Kaikkien pyhien muistolle. Uuteen kirkkoon sijoitettiin myös luostarin perustajien [[Reliikki|reliikit]].

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Pian tulipalo tuhosi jälleen luostarin puurakennukset ja veljestö hajaantui ympäristön muihin luostareihin.

== Uusi kukoistus alkaa ==

Uusi nousukausi alkoi vuonna 1887, kun pappismunkki Gennadi (Геннадий) tuli luostariin ja aloitti laajat jälleenrakennustyöt. Tukenaan hänellä oli maineikas pappi, pyhäksi julistettu [[Johannes Kronstadtilainen]] (Иоанна Кронштадского), joka antoi niin henkistä kuin aineellistakin tukea luostarin rakentamiselle. Jo viiden vuoden kuluttua vuonna 1892 Kaikkien pyhien kirkko kunnostettiin ja tuona vuonna voitiin vihkiä käyttöön uusi Kristuksen kirkastumisen puukirkko. Luostarin talouskin alkoi kohentua, sillä sinne saapui runsaasti pyhiinvaeltajia eri puolilta Venäjää. Luostarilla oli myös kaupunkikirkko, podvorje Pietarissa.

== Luostari neuvostovallan kurimuksessa ==
[[Kuva:Vasojarvi_001_HAP.jpg|thumb|300 px|<center>Isä Gennadi kertoo autuaan Vladimirin tarinaa hänen haudallaan.<br><small>(kuva &copy; Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Tuota seesteistä ajanjaksoa ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun pian koko Venäjää koetteli neuvostovallan terrori, jonka seurauksena luostari suljettiin ja häväistiin. Yhtä veljestön jäsentä – Kristuksen tähden houkkaa, autuasta Vladimiria – lukuun ottamatta kaikki veljestön jäsenet ammuttiin kirkon seinustalle ja luostariin tuli kommunistinen työpiste. Koko kylä nimettiin uudestaan, se sai nimekseen Internatsionalnij poselok, kansainvälinen kylä, Интерпосёлок.

Interposelokiin muutti Suomesta, Kanadasta ja Amerikasta sinne epämääräisin lupauksin houkuteltuja sosialismin aatetta pursuavia suomalaisia metsätyömiehiä. Luostarin muuri revittiin, Kaikkien pyhien kirkosta tuli klubi, Kristuksen kirkastumisen kirkosta voimistelusali ja kirkon vierelle ammuttujen ja haudattujen munkkien hautausmaan päälle tehtiin tanssilava. Tämän ”ihannemaan” työkokeilun aktiivisinta aikaa olivat vuodet 1932–37, jonka jälkeen Stalinin vainot kohtasivat Interposelokinkin asukkaita ja heitä vietiin vankeuteen leireille, tapettiin oudoissa olosuhteissa ja osa pakeni metsiin asuen siellä havumajoissa.

== Luostari sotavankileirinä, vankilana ja mielisairaalana ==

Toisen maailmansodan aikoihin, Suomen talvisodan aikaan vuosina 1939–40 Interposelokissa toimi sotavankileiri ja metsätyömiesten rakentamaan parakkikylään sijoittui muiden muassa Hyrsylän mutkassa ja muualla Suojärvellä ja Salmissa sotavangeiksi jääneitä suomalaisia siviilejä. Kaikkiaan heitä lienee ollut sotavankileirillä yli 900 vankia. Olot leirillä olivat hirveät, yhteen huoneeseen saatettiin ahtaa melkein 20 asukasta ja vankeja, vanhuksia ja lapsia kuoli ja haudattiin vankileirin hautausmaahan kymmenittäin noiden muutaman vankeuskuukauden aikana. Eloon jääneet sotavangit palautettiin Suomeen vasta kesäkuussa 1940.

Sotien jälkeen vuonna 1945 luostarin alueelle sijoitettiin nuorisorikollisten vankila ja mielisairaala.

== Luostari palautetaan kirkolle ==
[[Kuva:Vasojarvi_005_HAP.jpg|thumb|300 px|<center>Luostarin kastekappeli sijaitsee Vasojärven päällä laiturin päässä.<br><small>(kuva &copy; Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
Paljon kokenut luostari luovutettiin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venäjän kirkolle maaliskuussa 1992 ja pian sen jälkeen alueelle muutti muutamia [[Nunna|nunnia]], jotka rakensivat sinne talon ja alkoivat kunnostaa naisluostaria. Kirkot palautettiin kirkoiksi ja portille rakennettu pyhän Johannes Kronstadtilaisen ja pyhittäjä [[Johannes Rilalainen|Johannes Rilalaisen]] (Иоанна Рыльского) kirkkokin palautettiin entiseen käyttöönsä. Tuhotulla hautausmaalla olevan tanssilavan paikalle rakennettiin Venäjän kaikkien uusmarttyyrien muistolle pyhitetty [[tšasouna]].

Nunnien voimat eivät kuitenkaan riittäneet luostarin ylläpitämiseen. Syynä oli osin myös se, että ympäröivä kylä ei tarjonnut suurestikaan apuaan luostarin ylläpitämiseen ja hoitamiseen. Karjalan matkaoppaan kirjoittanut toimittaja Markus Lehtipuu sanoo Karjala-oppaassaan ivallisesti ja erittäin epäystävällisesti, että koko Interposoljokin vähälukuinen kylä muodostui luostarin aikaisempien asukkaiden nuorisorikollisten ja mielisairaiden idiootti-jälkeläisistä ja veteraaneista.

== Luostarin uusi alku ==

Joka tapauksessa luostari on noussut jälleen jaloilleen ja vuonna 2001 helmikuussa luostarin perustajien Gennadin ja Nikiforin muistopäivänä, helmikuun 22. päivänä Petroskoin ja Karjalan arkkipiispa Manuil (Мануил) toimitti luostarissa juhla[[liturgia]]n ja luostari jatkoi uudelleen alkanutta elämäänsä, nyt tosin miesluostarina. Aluetta rakentaneet nunnat jäivät luostarin ulkopuolella olevaan asuintaloonsa ja toimivat työvoimana luostarissa.

Ongelmia on kuitenkin ollut vieläkin, kun keväällä pian tuon juhlaliturgian jälkeen porttikirkko, joka oli pyhitetty pyhän Johannes Kronstadtilaisen lisäksi pyhittäjä Johannes Rilalaiselle, paloi maan tasalle. Kuitenkin luostari jatkoi elämäänsä uuden toimeliaan ja fyysisestikin suuren igumeninsa Ilarionin (Иларион Кильганов) johdolla. Kirkot saivat uusia kupoleja ja kellotornin, Kirkastumisen kirkon viereen kunnostettiin neuvostovallan aikana ainoan henkiin jääneen munkin, Kristuksen tähden houkan, suurperheiden suojelijan, autuaan Vladimirin (Владимир Алексеевич Алексеев) hauta ennustuksensa mukaiseen paikkaan, kolmen suuren koivun alle. Hänen reliikkinsä siirrettiin sinne Pietarista.

== Rukouksellinen ja ystävällinen luostari ==

Luostarin muuri on rakennettu uudelleen ja luostarin porttiakin on korjattu. Luostarin omavaraisuuden eteen työskennellään valtavasti ja paikkaa on siistitty paljon. Koko luostarissa vallitsee rukouksellinen ja ystävällinen ilmapiiri, jonka kävijä helposti aistii. Luostari on hiljalleen voinut auttaa myös ympäröivän kylän asukkaita, joiden elämän laatu riippuu suuresti luostarista. Suomesta on saatu apua luostarin jälleenrakentamiseen muun muassa Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen seuran kautta. Erikoisesti tässä ovat kunnostautuneet tamperelaiset, joiden tuella muuri ja portti on saatu kunnostettua.

[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]

Luostarin osoite on:
<small>venäjäksi kyrillisin kirjaimin, venäjäksi latinalaisin kirjaimin, suomeksi)</small>

* 186013, Республика Карелия, Олонецкий р-он, пос. Интерпоселок, Россия
* 186013, Respublika Karelija, Oloneskij r-on, pos. Interposelok, Russia
* 186013, Karjalan tasavalta, Aunuksen piiri, Interposelokin kylä, Venäjä

Luostarin Petroskoin [[podvori]]n osoite on:
* 185035, Республика Карелия, г. Петрозаводск, ул. Федосовой, 29, Россия
* 185035, Respublika Karelija, g. Petrozavodsk, ul. Fedosovoj, 29, Russia
* 185035, Karjalan tasavalta, Petroskoin kaupunki, Fedosovoj 29, Venäjä

== Katso myös ==
* [[Pohjoisen Venäjän puukirkkoja (näyttely)]]

[[Luokka:Luostarit]]
[[Luokka:Venäjän luostarit]]