Lähdekoodi sivulle Yleisiä näkökohtia synnintunnustukseen

Aamun Koitto julkaisi oheisen Metropoliitta '''Emilianoksen''' luennon synnintunnustuksesta maaliskuussa 1990 ilmestyneessä lehdessään nr. 5/1990. <small>[47]</small>
<hr>
[[Kuva:Metropoliitta_emilianos_ak.jpg|thumb|250 px|<center>Metropoliitta Emilianos Aamun Koiton kuvassa</center>]][[Kuva:Ak_05-1990.jpg|thumb|250 px|<center>Aamun Koiton nr. 5/1990 kansilehti</center>]][[Kuva:Peskaamme-pois_vanha-ihminen1b_ak.jpg|thumb|250 px|<center>"Peskäämme pois vanha ihminen"<br><small>(Kuva Aamun Koitosta 5/1990)</small></center>]]Anteeksiantamuksen tai synnintunnustuksen sakramentin tärkeys käy ilmi seuraavasta kristillisen etiikan perusperiaatteesta: ei ole olemassa ketään ihmistä, joka olisi synnitön. Mutta toisaalta ei ole mitään syntiä, jota ei voisi saada anteeksi ja parantaa.
<br>
Pikkulapsesta korkea-arvoisiin hierarkkeihin saakka me teemme kasteen jälkeen raskaudeltaan eri suuruisia rikkeitä. Huolimatta kasteen yhteydessä annetuista sitovista lupauksista me epäonnistumme niiden täyttämisessä joko heikkoutemme tai tarkkaamattomuutemme vuoksi. <br>
<br>
Mutta olivatpa tekemämme synnit miten vakavia tahansa, Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan, hänen anteeksiantamuksensa, armonsa ja anteeksiantonsa ovat saatavilla, edellyttäen että katuva ihminen on todella valmis katumaan, ilmaisemaan surunsa ja vakaasti pyrkii vastedes elämään tekemättä syntiä.<br>
<br>
Tällainen on ortodoksisen kirkon asenne sakramenttiin, joka on perustavanlaatuinen ja ehdottoman välttämätön ehyen ja terveen kristillisen elämän kannalta. Näin ei ole asia aina ollut.<br>
<br>
Alkukirkossa oli kaksi äärimmäisyysliikettä, jotka aiheuttivat konflikteja ja vakavia erimielisyyksiä: toisella puolella olivat ''rigoristit'', ankaran kurin kannattajat, ja toisella ''"laksistit"'', lievien sääntöjen puoltajat.<br>
<br>
Edelliset tukeutuivat eräisiin Heprealaiskirjeen tekstikohtiin ja viittasivat äärimmäiseen "jumalanpilkkaan" eli "syntiin [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]] vastaan", jota ei voi saada anteeksi, ja sillä perusteella he kieltäytyivät ottamasta synnintekijöitä takaisin kirkon yhteyteen. Usein tällaiset katujat saivat odottaa synninpäästöä elämänsä viime hetkiin saakka. <br>
<br>
"Laksistit" taas eivät suhtautuneet lainkaan vakavasti kasteen jälkeisiin synteihin ja kevyin perustein soivat helposti anteeksiannon syntisille. <br>
<br>
Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että vanhalla ajalla syntisyyden paino tunnettiin paljon herkemmin. Katuvan syntisen mieltä painoi kauhu ja syvä suru. <br>
<br>
Oli olemassa neljä katuvien astetta, 
* missä katujat murehtivat, 
* polvistuivat, 
* heiltä oli katekumeenien tavoin kielletty eukaristiaan osallistuminen, tai 
* he saivat seistä vain kirkon pihalla pyytämässä uskovaisilta armoa ja esirukouksia.<br>
Kristityt puhuivat vakavasti velvollisuuksistaan kirkon, Kristuksen tahrattoman ruumiin, jäseninä. Jos kirkko on pyhä, sen jäsentenkin pitäisi olla pyhiä eikä synnintekijöitä. <br>
<br>
Nykyään me olemme syvässä ja hälyttävässä kriisissä synnintunnustuksen käytännössä. Ihmiset tulevat synnintunnustukselle yhä vähemmän. Syitä on paljon, mutta ennen ehtoollista luettava synninpäästörukous ei missään tapauksessa saisi korvata eikä tehdä tarpeettomaksi asianmukaista suullista synnintunnustusta papin luona. Ei ole minkäänlaista perustetta vähentää sakramenttien lukumäärää tosiasiallisesti kuuteen, koska niitä on ja tulee aina olemaan seitsemän. <br>
<br>
Itse asiassa katumuksen sakramentti edeltää melkein kaikkia muita sakramentteja. Synnintunnustusta edellytetään ennen pappeuteen vihkimisen, kasteen, mirhavoitelun, avioliiton ja erityisesti eukaristian edellä. Jos näin ei tapahdu, kaikki muuttuu rutiininomaiseksi, muodollisuudeksi, ritualismiksi, ja se tapahtuu aidon ja arvokkaan kristillisen hengenelämän kustannuksella. <br>
<br>
Meidän tulee ottaa vakavasti ne moraaliset lipeämiset, joita on nähtävillä monissa seurakunnissa. Ihmiset usein aliarvioivat tehtyjen syntien vakavuuden korostamalla kaiken suhteellisuutta tai vetäytymällä moraalisen puolueettomuuden suojaan esim. sanomalla, että jokin paha ei loppujen lopuksi olekaan niin vakava asia. <br>
<br>
Moni on menettänyt tyystin syntisyyden tajun; se mistä me käytämme sanaa SYNTI, on heidän mielestään vain väistämätöntä inhimillistä heikkoutta. ''"Emme voi varjeltua"'', he sanovat, ''"yhteiskunnallisen ympäristömme saastutukselta."'' Mutta kun nämä samat ihmiset eivät voi välttää pahojen tekojensa seurauksia ja heidän tunne-elämänsä siitä kärsii, heidän hermonsa eivät kestä tai he kärsivät tilanteesta muuten. He juoksevat psykoanalyytikkojen ja psykiatrien luo saadakseen apua. <br>
<br>
Synnintunnustus on mitä terveellisin, vapauttavin, elvyttävin asia. Se palauttaa sisäisen rauhan, koska ihminen saa syntinsä anteeksi ja pääsee sopuun. <br>
<br>
Hyvin monet lääkärit ja psykiatrit korostavat, että syntien tunnustaminen tuottaa äärimmäisen suuren avun vapauttamalla ihmisen syyllisyyden raskaasta taakasta. Jos näin ei tapahdu, ihminen yrittää työntää riidat ja huonot muistot ja saastaisen epäjärjestyksen syvälle alitajuntaansa, mutta se ei onnistu. Rumat ja pahat teot eivät häviä, ne pysyvät häiritsevinä ja kiusallisina. Ne estävät terveen hengellisen elämän rakentamista.<br>
<br>
Jos ihmisellä on tällainen asenne, hän on tuomittu pysymään erittäin onnettomana. Hän elää noidankehässä eikä kykene kohottamaan olemustaan korkeampaan horisonttiin saadakseen raitista ilmaa, valoa ja rauhaa, joka seuraa siitä, että on päässyt sopuun Jumalan ja itsensä kanssa. Syntien tunnustamisesta ovat tuloksena nämä molemmat: sovinto Jumalan rakkauden kanssa sekä sovinto kirkon, uskovaisten yhteisön kanssa. <br>
<br>
Synnintunnustuksen arvo voidaan nähdä eräillä muillakin alueilla. <br>
<br>
Ihminen paljastaa [[rippi-isä]]lle henkilökohtaisimmat, yksityisimmät, salaisimmat tai jopa häpeälliset tekonsa, joita hän ei uskaltaisi tunnustaa kenellekään muulle ihmiselle. Niinpä esim. mies on usein haluton keskustelemaan vaimonsa kanssa tällaisista salaisista ajatuksista tai epämiellyttävistä teoista, mutta hän voi sen tehdä jonkun puolueettoman henkilön kanssa, jolla on auktoriteettia, kuten rippi-isällä todella onkin.<br>
<br>
Usein lapset arkailevat puhua yksityisistä ongelmistaan vanhempiensa kanssa – monistakin syistä – mutta he avautuvat hyvän rippi-isän edessä. Me siis uskomme rippi-isän tietoon sen, mitä emme voisi sanoa kenellekään muulle maailmassa. <br>
<br>
Eikö tämä ole todiste tämän sakramentin äärimmäisestä parantavasta vaikutuksesta? <br>
<br>
Synnin tunnustamisessa tapahtuu samoin kuin kiven pudotessa meren syvyyteen: se ei koskaan nouse pintaan. Tämä tarkoittaa, että jokainen tunnustettu asia ei koskaan eikä missään muodossa palaudu papista takaisin. Salaisuudet pysyvät pohjassa. Vain Jumala tuntee ne, koska tosiasiassa ne on tunnustettukin Jumalalle, mutta tehtävään määrätyn papin ollessa läsnä, jolle Jumala on antanut oikeuden sitoa ja päästää syntejä. <br>
<br>
Synnintunnustuksen vaikutus riippuu paljon siitä, päättääkö katuva ihminen lopettaa enemmän synnintekemisen vai jääkö hän edelleen horjuvalle kannalle. Katumus edellyttää radikaalia ratkaisua olla enää syntiä toistamatta. Miten monta kertaa Pyhä [[Augustinus Hippon piispa|'''Augustinus''']] epäröiden pyysikään Jumalalta: ''"Anna minulle anteeksi syntini, paitsi yhtä!"'' Hän ei kuitenkaan voinut jatkuvasti lykätä ratkaisuaan, jäädä loputtomasti epäröivälle kannalle. Lopulta hän teki pelastavan päätöksen: ''"Jeesus Kristus, anna minulle anteeksi nyt, anna anteeksi kaikki syntini."'' <br>
<br>
On tarpeetonta nykyään tehdä eroa vähäisten syntien ja kuolemansyntien välillä, vaikka tällainen ero tehdään jopa [[UT|Uudessa testamentissa]]. <br>
<br>
Tilanne oli tuolloin kuitenkin aivan toinen. Nykyään meidän on syytä korostaa, että on väärin pitää joitakin syntejä merkityksettöminä tai viattomina. Koskettaapa sieluamme mikä paha asia tahansa, se vahingoittaa, se on vaarallista, se turmelee ja rappeuttaa, ennemmin tai myöhemmin se aiheuttaa vahinkoa. <br>
<br>
Ihminen voi kuolla vähäiseenkin virukseen, kun taas joku kuolee vakavaan sairauteen. Joku voi hukkua kylpyammeeseensa tai muuten matalaan veteen, jotkut menettävät henkensä syvässä valtameressä. Veden syvyys ei ole ratkaisevaa vaan lopputulos. <br>
<br>
'''Metropoliitta Emilianos'''
<hr>
(''Metropoliitta Emilianoksen luento on pidetty papiston päivillä Valamossa 22.— 23. helmikuuta (1990). Päivien teemana oli katumus.'')<br>
<br>
''(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 5/1990, joka ilmestyi 5.3.1990, sivulla 76-77 [s. 11-12])''
<br>
== Katso aikaisemmat artikkelien uudelleen julkaisut Ortodoksi.netissä ==
* [[Kirkkomme Aamun Koitossa]]
* Kts. myös: Luokka:Aamun Koitto
[[Luokka:Aamun Koitto]]
[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Sakramentit]]