"Kaanon" - Muutoshistoria

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 17.40)

2009-05-25T17:40:21Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 17.40
Rivi 1:		Rivi 1:
	<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>		<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>
	'''TT Hannu Pöyhönen''': ~~2. "Kaanon"~~		'''TT Hannu Pöyhönen''':
			== 2. ==
	----
			"Kaanon"

	Kristittyjen normatiivisesta [[Raamattu\|Raamatun]] kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä '''kaanon'''. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä [[VT\|Vanhan testamentin]] että [[UT\|Uuden testamentin]] kaanonista. Koska sanan ''kaanon'' sisältö kuitenkin saattaa olla meille, ainakin yksityiskohdissaan, hämärä ja hahmottumaton, lienee paikallaan pysähtyä siihen hetkeksi.		Kristittyjen normatiivisesta [[Raamattu\|Raamatun]] kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä '''kaanon'''. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä [[VT\|Vanhan testamentin]] että [[UT\|Uuden testamentin]] kaanonista. Koska sanan ''kaanon'' sisältö kuitenkin saattaa olla meille, ainakin yksityiskohdissaan, hämärä ja hahmottumaton, lienee paikallaan pysähtyä siihen hetkeksi.

Hannu (25. toukokuuta 2009 kello 17.36)

2009-05-25T17:36:18Z

← Vanhempi versio		Versio 25. toukokuuta 2009 kello 17.36
Rivi 19:		Rivi 19:
	<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>		<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>

	[[Luokka:Raamattu]]		[[Luokka:Raamattu\|Kaa]]
	[[Luokka:Vanha testamentti]]		[[Luokka:Vanha testamentti\|Kaa]]

Domna (24. toukokuuta 2009 kello 14.16)

2009-05-24T14:16:43Z

← Vanhempi versio		Versio 24. toukokuuta 2009 kello 14.16
Rivi 8:		Rivi 8:
	Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavali (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.		Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavali (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.

	Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.		Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.

	Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa ''kaanon'' alettiin käyttää vasta 300-luvulla jKr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa merkitystä, [[Eksegetiikka\|nykyeksegetiikassa]] on tavallaan ymmärrettävästi kyselty, onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten ''kanoniset'' (kreikaksi: ''kanonika''), ''kaanoniin kuuluvat'' (kreikaksi: ''kanonizomena'' tai ''kekanonismena'') vastakohtana ''epäkanonisille'' kirjoille (kreikaksi: ''akanonista'' ja ''apokryfa''), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää [[traditio]]ta.		Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa ''kaanon'' alettiin käyttää vasta 300-luvulla jKr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa merkitystä, [[Eksegetiikka\|nykyeksegetiikassa]] on tavallaan ymmärrettävästi kyselty, onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten ''kanoniset'' (kreikaksi: ''kanonika''), ''kaanoniin kuuluvat'' (kreikaksi: ''kanonizomena'' tai ''kekanonismena'') vastakohtana ''epäkanonisille'' kirjoille (kreikaksi: ''akanonista'' ja ''apokryfa''), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää [[traditio]]ta.

Hannu (18. toukokuuta 2009 kello 21.09)

2009-05-18T21:09:42Z

← Vanhempi versio		Versio 18. toukokuuta 2009 kello 21.09
Rivi 17:		Rivi 17:
	----		----
	© [[Hannu Pöyhönen]]		© [[Hannu Pöyhönen]]
			<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>

	[[Luokka:Raamattu]]		[[Luokka:Raamattu]]

Hannu (18. toukokuuta 2009 kello 20.25)

2009-05-18T20:25:25Z

← Vanhempi versio		Versio 18. toukokuuta 2009 kello 20.25
Rivi 6:		Rivi 6:
	Sana ''kaanon'', joka tulee kreikan kielestä (''“kanon”''), on iältään vanha sekä sisällöltään rikas ja monimerkityksinen. Tätä alun perin ruokoa tarkoittavaa sanaa käytettiin esikristillisenä aikana kaikista suorista kepeistä ja niiden kaltaisista esineistä, joiden avulla oli mahdollista tukea jotakin tai piirtää vakaasti viivoja. Sanaa käytettiin myös rakennusmiesten mittakepeistä. Tästä konkreettista perusmerkityksestään sanan sisältö lähti kehittymään kahteen eri suuntaan. Se tuli nyt merkitsemään toisaalta mittaa, normia, ohjetta ja sääntöä ja toisaalta taas listaa, luetteloa.		Sana ''kaanon'', joka tulee kreikan kielestä (''“kanon”''), on iältään vanha sekä sisällöltään rikas ja monimerkityksinen. Tätä alun perin ruokoa tarkoittavaa sanaa käytettiin esikristillisenä aikana kaikista suorista kepeistä ja niiden kaltaisista esineistä, joiden avulla oli mahdollista tukea jotakin tai piirtää vakaasti viivoja. Sanaa käytettiin myös rakennusmiesten mittakepeistä. Tästä konkreettista perusmerkityksestään sanan sisältö lähti kehittymään kahteen eri suuntaan. Se tuli nyt merkitsemään toisaalta mittaa, normia, ohjetta ja sääntöä ja toisaalta taas listaa, luetteloa.

	Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[~~Paavaki~~ (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.		Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavali (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.

	Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.		Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.

Hannu (18. toukokuuta 2009 kello 20.25)

2009-05-18T20:25:02Z

← Vanhempi versio		Versio 18. toukokuuta 2009 kello 20.25
Rivi 1:		Rivi 1:
			<center><small>[[Vanha testamentti ja sen kaanon#Sisällys\|Sisällysluettelo]]</small></center>
	Kristittyjen normatiivisesta Raamatun kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä
			'''TT Hannu Pöyhönen''': 2. "Kaanon"
	kaanon. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin
			----
	kaanonista. Koska sanan kaanon sisältö kuitenkin saattaa olla meille, ainakin yksityiskohdissaan,
			Kristittyjen normatiivisesta [[Raamattu\|Raamatun]] kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä '''kaanon'''. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä [[VT\|Vanhan testamentin]] että [[UT\|Uuden testamentin]] kaanonista. Koska sanan ''kaanon'' sisältö kuitenkin saattaa olla meille, ainakin yksityiskohdissaan, hämärä ja hahmottumaton, lienee paikallaan pysähtyä siihen hetkeksi.
	hämärä ja hahmottumaton, lienee paikallaan pysähtyä siihen hetkeksi.

			Sana ''kaanon'', joka tulee kreikan kielestä (''“kanon”''), on iältään vanha sekä sisällöltään rikas ja monimerkityksinen. Tätä alun perin ruokoa tarkoittavaa sanaa käytettiin esikristillisenä aikana kaikista suorista kepeistä ja niiden kaltaisista esineistä, joiden avulla oli mahdollista tukea jotakin tai piirtää vakaasti viivoja. Sanaa käytettiin myös rakennusmiesten mittakepeistä. Tästä konkreettista perusmerkityksestään sanan sisältö lähti kehittymään kahteen eri suuntaan. Se tuli nyt merkitsemään toisaalta mittaa, normia, ohjetta ja sääntöä ja toisaalta taas listaa, luetteloa.
	Sana kaanon, joka tulee kreikan kielestä (“kanon”), on iältään vanha sekä sisällöltään rikas ja
	monimerkityksinen. Tätä alun perin ruokoa tarkoittavaa sanaa käytettiin esikristillisenä aikana
	kaikista suorista kepeistä ja niiden kaltaisista esineistä, joiden avulla oli mahdollista tukea jotakin
	tai piirtää vakaasti viivoja. Sanaa käytettiin myös rakennusmiesten mittakepeistä. Tästä
	konkreettista perusmerkityksestään sanan sisältö lähti kehittymään kahteen eri suuntaan. Se
	tuli nyt merkitsemään toisaalta mittaa, normia, ohjetta ja sääntöä ja toisaalta taas listaa, luetteloa.

			Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavaki (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.
	Merkityksessä mitta, normi, ohje, sääntö sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin
	säilyneiden todistuskappaleiden valossa, apostoli Paavali (Gal. 6:16), minkä jälkeen se
	tavataan seuraavaksi Klemens Roomalaisella hänen n. 96 j.Kr. korinttilaisille lähettämässään
	kirjeessä (1. Kleem. 1:3, 7:2). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti
	kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kr. kanon tis alitheias) eli uskon sääntöön (kr.
	kanon tis pisteos, lat. regula fidei), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, formulaa,
	tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa sisältöä. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla
	termi ulotettiin koskemaan myös kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä. Merkityksessä
	lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin
	erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden
	luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. Nikean kirkolliskokouksessa
	(325), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista
	papeista, diakoneista ja kanttoreista, sekä Eusebios Kesarealaisen (k. 339) teksteissä,
	joissa hän viittaa sanalla evankeliumien pohjalta laatimiinsa luetteloihin evankelistojen käyttämistä
	paralleelisista eli rinnakkaisista perikoopeista ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä
	lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon hymnografiassa,
	jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta
	kaikkine siihen kuuluvine osineen.

			Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.
	Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa kaanon alettiin käyttää vasta
	300-luvulla j.Kr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan
	selkeästi poikkeavaa merkitystä, nykyeksegetiikassa on tavallaan ymmärrettävästi kyselty,
	onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on
	Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien
	Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten kanoniset (kr. kanonika), kaanoniin kuuluvat (kr. kanonizomena tai kekanonismena) vastakohtana epäkanonisille
	kirjoille (kr. akanonista ja apokryfa), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön
	otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista
	listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä
	syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen
	mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan
	Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää
	traditiota.

			Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa ''kaanon'' alettiin käyttää vasta 300-luvulla jKr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa merkitystä, [[Eksegetiikka\|nykyeksegetiikassa]] on tavallaan ymmärrettävästi kyselty, onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten ''kanoniset'' (kreikaksi: ''kanonika''), ''kaanoniin kuuluvat'' (kreikaksi: ''kanonizomena'' tai ''kekanonismena'') vastakohtana ''epäkanonisille'' kirjoille (kreikaksi: ''akanonista'' ja ''apokryfa''), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää [[traditio]]ta.
	Kaanon ja kanoninen ovat siis kirkollisia termejä niin Vanhan kuin Uudenkin liiton kirjoitusten
	kohdalla. On eräällä tavalla mielenkiintoista ja yllättävääkin, että juutalaiset hahmotellessaan
	omaa pyhien kirjojensa luetteloa eivät koskaan tulleet kehitelleeksi mitään vastaavantyylisiä
	lyhyitä ja ytimekkäitä nimikkeitä, joilla olisivat helposti saattaneet “sinetöidä” kirjojensa
	pyhyyden. Toki heilläkin oli oma terminologiansa pyhien kirjojen erottamiseksi profaaneista,

			Kaanon ja kanoninen ovat siis kirkollisia termejä niin Vanhan kuin Uudenkin liiton kirjoitusten kohdalla. On eräällä tavalla mielenkiintoista ja yllättävääkin, että juutalaiset hahmotellessaan omaa pyhien kirjojensa luetteloa eivät koskaan tulleet kehitelleeksi mitään vastaavantyylisiä lyhyitä ja ytimekkäitä nimikkeitä, joilla olisivat helposti saattaneet ''“sinetöidä”'' kirjojensa pyhyyden. Toki heilläkin oli oma terminologiansa pyhien kirjojen erottamiseksi profaaneista, vaikka [[Sekularismi\|sekularisoituneen]] nykyihmisen näkökulmasta se tosin on varsin yllättävä. Heille kanonisia kirjoja olivat ne, jotka ''“saastuttavat kädet”''. Ilmauksen taustalle kätkeytyy vallitsevan tulkinnan mukaisesti ajatus siitä, että yhteys pyhään aivan kuten saastaiseenkin ''“jättää ihmiseen jälkensä”'', minkä seurauksena hänen on rituaalisesti peseydyttävä ennen paluutaan tavallisen arkitodellisuuden pariin. Voidaan myös ajatella, että sanonta ainakin osaltaan liittyy myös kirjakääröä käsittelevän ihmisen tapaan kohdata pyhä teksti, so. välttämättömyyteen käsitellä sitä kunnioittavasti ja säästävästi, toisin kuin mitä tahansa muita kirjoja.
	vaikka sekularisoituneen nykyihmisen näkökulmasta se tosin on varsin yllättävä. Heille kanonisia
			----
	kirjoja olivat ne, jotka “saastuttavat kädet”. Ilmauksen taustalle kätkeytyy vallitsevan
			<- edellinen osa: [[Vanhan testamentin merkitys kristitylle\|Osa 1. Vanhan testamentin merkitys kristitylle]] ~ seuraava osa: [[“Suomalainen” Vanhan testamentin kaanon]] ->
	tulkinnan mukaisesti ajatus siitä, että yhteys pyhään aivan kuten saastaiseenkin “jättää ihmiseen
			----
	jälkensä”, minkä seurauksena hänen on rituaalisesti peseydyttävä ennen paluutaan tavallisen
			© [[Hannu Pöyhönen]]
	arkitodellisuuden pariin. Voidaan myös ajatella, että sanonta ainakin osaltaan liittyy

	myös kirjakääröä käsittelevän ihmisen tapaan kohdata pyhä teksti, so. välttämättömyyteen käsitellä
			[[Luokka:Raamattu]]
	sitä kunnioittavasti ja säästävästi, toisin kuin mitä tahansa muita kirjoja.
			[[Luokka:Vanha testamentti]]

Hannu: Ak: Uusi sivu: Kristittyjen normatiivisesta Raamatun kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä kaanon. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä Vanhan testamentin että Uuden testame...

2009-05-18T20:08:24Z

Ak: Uusi sivu: Kristittyjen normatiivisesta Raamatun kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä kaanon. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä Vanhan testamentin että Uuden testame...

Uusi sivu

Kristittyjen normatiivisesta Raamatun kirjakokoelmasta on tullut tavaksi käyttää nimitystä
kaanon. Niinpä me itse kukin puhumme usein sekä Vanhan testamentin että Uuden testamentin
kaanonista. Koska sanan kaanon sisältö kuitenkin saattaa olla meille, ainakin yksityiskohdissaan,
hämärä ja hahmottumaton, lienee paikallaan pysähtyä siihen hetkeksi.

Sana kaanon, joka tulee kreikan kielestä (“kanon”), on iältään vanha sekä sisällöltään rikas ja
monimerkityksinen. Tätä alun perin ruokoa tarkoittavaa sanaa käytettiin esikristillisenä aikana
kaikista suorista kepeistä ja niiden kaltaisista esineistä, joiden avulla oli mahdollista tukea jotakin
tai piirtää vakaasti viivoja. Sanaa käytettiin myös rakennusmiesten mittakepeistä. Tästä
konkreettista perusmerkityksestään sanan sisältö lähti kehittymään kahteen eri suuntaan. Se
tuli nyt merkitsemään toisaalta mittaa, normia, ohjetta ja sääntöä ja toisaalta taas listaa, luetteloa.

Merkityksessä mitta, normi, ohje, sääntö sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin
säilyneiden todistuskappaleiden valossa, apostoli Paavali (Gal. 6:16), minkä jälkeen se
tavataan seuraavaksi Klemens Roomalaisella hänen n. 96 j.Kr. korinttilaisille lähettämässään
kirjeessä (1. Kleem. 1:3, 7:2). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti
kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kr. kanon tis alitheias) eli uskon sääntöön (kr.
kanon tis pisteos, lat. regula fidei), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, formulaa,
tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa sisältöä. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla
termi ulotettiin koskemaan myös kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä. Merkityksessä
lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin
erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden
luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. Nikean kirkolliskokouksessa
(325), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista
papeista, diakoneista ja kanttoreista, sekä Eusebios Kesarealaisen (k. 339) teksteissä,
joissa hän viittaa sanalla evankeliumien pohjalta laatimiinsa luetteloihin evankelistojen käyttämistä
paralleelisista eli rinnakkaisista perikoopeista ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä
lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon hymnografiassa,
jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta
kaikkine siihen kuuluvine osineen.

Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa kaanon alettiin käyttää vasta
300-luvulla j.Kr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan
selkeästi poikkeavaa merkitystä, nykyeksegetiikassa on tavallaan ymmärrettävästi kyselty,
onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on
Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien
Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten kanoniset (kr. kanonika), kaanoniin kuuluvat (kr. kanonizomena tai kekanonismena) vastakohtana epäkanonisille
kirjoille (kr. akanonista ja apokryfa), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön
otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista
listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä
syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen
mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan
Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää
traditiota.

Kaanon ja kanoninen ovat siis kirkollisia termejä niin Vanhan kuin Uudenkin liiton kirjoitusten
kohdalla. On eräällä tavalla mielenkiintoista ja yllättävääkin, että juutalaiset hahmotellessaan
omaa pyhien kirjojensa luetteloa eivät koskaan tulleet kehitelleeksi mitään vastaavantyylisiä
lyhyitä ja ytimekkäitä nimikkeitä, joilla olisivat helposti saattaneet “sinetöidä” kirjojensa
pyhyyden. Toki heilläkin oli oma terminologiansa pyhien kirjojen erottamiseksi profaaneista,

vaikka sekularisoituneen nykyihmisen näkökulmasta se tosin on varsin yllättävä. Heille kanonisia
kirjoja olivat ne, jotka “saastuttavat kädet”. Ilmauksen taustalle kätkeytyy vallitsevan
tulkinnan mukaisesti ajatus siitä, että yhteys pyhään aivan kuten saastaiseenkin “jättää ihmiseen
jälkensä”, minkä seurauksena hänen on rituaalisesti peseydyttävä ennen paluutaan tavallisen
arkitodellisuuden pariin. Voidaan myös ajatella, että sanonta ainakin osaltaan liittyy
myös kirjakääröä käsittelevän ihmisen tapaan kohdata pyhä teksti, so. välttämättömyyteen käsitellä
sitä kunnioittavasti ja säästävästi, toisin kuin mitä tahansa muita kirjoja.

← Vanhempi versio		Versio 24. toukokuuta 2009 kello 14.16
Rivi 8:		Rivi 8:
	Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavali (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.		Merkityksessä ''mitta'', ''normi'', ''ohje'', ''sääntö'' sanan kaanon otti käyttöön Kirkossa ensi kertaa, ainakin säilyneiden todistuskappaleiden valossa, [[Paavali (apostoli)\|apostoli Paavali]] (''Gal.6:16''), minkä jälkeen se tavataan seuraavaksi [[Klemens Roomalainen\|Klemens Roomalaisella]] hänen n. 96 jKr. korinttilaisille lähettämässään kirjeessä (''1.Kleem.1:3, 7:2''). Hieman myöhemmin, 200-luvulla, sana yhdistetään erityisesti kaikkia kristittyjä sitovaan totuuden sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis alitheias'') eli uskon sääntöön (kreikaksi: ''kanon tis pisteos'', latinaksi: ''regula fidei''), jolloin sillä tarkoitetaan sen ulkonaista muotoa, ''formulaa'', tai joskus myös tämän formulan kuvaamaa ''sisältöä''. Seuraavalla vuosisadalla eli 300-luvulla termi ulotettiin koskemaan myös ''kirkolliskokousten synodaalistia päätöksiä''.

	Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.		Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon puolestaan tavataan jo esikristillisenä aikana, jolloin sitä käytettiin erilaisista matemaattisista ja tähtitieteellisistä listoista, mutta myös klassisen ajan kirjailijoiden luetteloista. Tässä merkityksessä sanaa on Kirkossa käytetty mm. [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|Nikean kirkolliskokouksessa]] (''325''), jossa sillä tarkoitettiin virallisia luetteloita hiippakunnissa virkaansa toimittavista [[Pappi\|papeista]], [[Diakoni\|diakoneista]] ja kanttoreista, sekä [[Eusebios Kesarealainen\|Eusebios Kesarealaisen]] (''k. 339'') teksteissä, joissa hän viittaa sanalla [[evankeliumi]]en pohjalta laatimiinsa luetteloihin [[Evankelista\|evankelistojen]] käyttämistä ''paralleelisista'' eli ''rinnakkaisista [[Perikooppi\|perikoopeista]]'' ja heidän erityismateriaalistaan. Merkityksessä lista, luettelo sana kaanon epäilemättä esiintyy myöhemmin myös Kirkon [[hymnografia]]ssa, jossa sillä ymmärretään yleensä yhdeksän oodin muodostamaa runomuotoista kokonaisuutta kaikkine siihen kuuluvine osineen.

	Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa ''kaanon'' alettiin käyttää vasta 300-luvulla jKr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa merkitystä, [[Eksegetiikka\|nykyeksegetiikassa]] on tavallaan ymmärrettävästi kyselty, onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten ''kanoniset'' (kreikaksi: ''kanonika''), ''kaanoniin kuuluvat'' (kreikaksi: ''kanonizomena'' tai ''kekanonismena'') vastakohtana ''epäkanonisille'' kirjoille (kreikaksi: ''akanonista'' ja ''apokryfa''), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää [[traditio]]ta.		Raamatun ohjeellisen kirjakokonaisuuden nimityksenä sanaa ''kaanon'' alettiin käyttää vasta 300-luvulla jKr. ja nimenomaan kristillisessä kirkossa. Koska sanalla kuitenkin on kaksi toisistaan selkeästi poikkeavaa merkitystä, [[Eksegetiikka\|nykyeksegetiikassa]] on tavallaan ymmärrettävästi kyselty, onko nimityksellä alun perin tarkoitettu sellaista Pyhien Kirjojen kokoelmaa, joka on Kirkkoa sisällöllisesti sitova opin määrittelyssä ja elämän säätelijänä, vai merkitseekö se yksinkertaisesti vain luetteloa Kirkon hyväksymistä Pyhistä Kirjoista. Erityisesti sanasta Pyhien Kirjojen yhteydessä yleisesti käytettyjen adjektiivisten johdannaisten, kuten ''kanoniset'' (kreikaksi: ''kanonika''), ''kaanoniin kuuluvat'' (kreikaksi: ''kanonizomena'' tai ''kekanonismena'') vastakohtana ''epäkanonisille'' kirjoille (kreikaksi: ''akanonista'' ja ''apokryfa''), perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että käyttöön otettaessa sillä on ymmärretty ennen kaikkea virallisesti hyväksyttyä ja siten autoritatiivista listaa, luetteloa. Käytännössä näkemykset eivät kuitenkaan ole kaukana toisistaan siitä syystä, että Raamattu, so. Raamatun kaanon siihen sisältyvine kirjoineen, on Kirkon käsityksen mukaan jumalallisen inspiraation vaikutuksesta syntynyt pyhä ilmoitus ja sellaisenaan Kirkon uskon ja opin lähde, mutta Kirkon itsensä tulkitsemana eli osana sen laajempaa pyhää [[traditio]]ta.