Armeija ja ortodoksinen kirkko - Muutoshistoria

Hannu (16. tammikuuta 2012 kello 10.52)

2012-01-16T10:52:53Z

← Vanhempi versio		Versio 16. tammikuuta 2012 kello 10.52
Rivi 109:		Rivi 109:

	'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>		'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>
	kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto. (2010)		kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto. (2010)<br>(nyt eläkkeellä)

	== Katso myös ==		== Katso myös ==

Hannu (3. tammikuuta 2012 kello 17.38)

2012-01-03T17:38:07Z

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2012 kello 17.38
Rivi 109:		Rivi 109:

	'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>		'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>
	kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto.		kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto. (2010)

	== Katso myös ==		== Katso myös ==

Hannu: /* Sotilaspapit */

2012-01-03T17:37:28Z

Sotilaspapit

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2012 kello 17.37
Rivi 110:		Rivi 110:
	'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>		'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>
	kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto.		kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto.

			== Katso myös ==

			* [[Sotilaspappi]]
			* [[Kenttäpiispa]]
			* [[Varusmiespappi]]

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]

Hannu: /* Sotilaspapit */

2012-01-03T17:34:57Z

Sotilaspapit

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2012 kello 17.34
Rivi 109:		Rivi 109:

	'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>		'''Isä [[Pentti Hakkarainen]]''' <br>
	kirkkoherra ja sotilaspappi oto.		kirkkoherra ja [[sotilaspappi]] oto.

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]

Hannu: /* Sotilaspapit */

2012-01-03T17:34:44Z

Sotilaspapit

← Vanhempi versio		Versio 3. tammikuuta 2012 kello 17.34
Rivi 104:		Rivi 104:
	== Sotilaspapit ==		== Sotilaspapit ==

	Mutta mitä ortodoksinen perinne sitten ajattelee ns. sotilaspapeista? [[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous\|Neljännen ekumeenisen synodin]] (Khalkedon, 451) 7. kanonin tulkinta sallii papistolle oikeuden toimia tällaisissa tehtävissä niin kauan, kuin heidän tehtävänsä on pelkästään pastoraalista eli sielunhoidollista. Luonnollisestikaan tämän synodin isät eivät voineet nähdä ennalta sitä ainutlaatuista mahdollisuutta, joka monissa läntisen yhteiskunnan armeijoissa suodaan ortodoksisille seurakuntapapeille tai päätoimisille sotilaspapeille tehdä myönteistä kirkollista kasvatustyötä kansallisen todellisuuden pohjalta. Niin kauan kuin ortodoksiset papit eivät käytä armeijan univormua (poikkeuksen muodostaa mm. Yhdysvallat) vaan esiintyvät perinteisessä papin asussa, tässä työssä ei ole mitään ongelmallista. Kanonien mukaanhan ainoastaan maallikot voivat palvella armeijan asussa.		Mutta mitä ortodoksinen perinne sitten ajattelee ns. [[Sotilaspappi\|sotilaspapeista]]? [[Neljäs ekumeeninen kirkolliskokous\|Neljännen ekumeenisen synodin]] (Khalkedon, 451) 7. kanonin tulkinta sallii papistolle oikeuden toimia tällaisissa tehtävissä niin kauan, kuin heidän tehtävänsä on pelkästään pastoraalista eli sielunhoidollista. Luonnollisestikaan tämän synodin isät eivät voineet nähdä ennalta sitä ainutlaatuista mahdollisuutta, joka monissa läntisen yhteiskunnan armeijoissa suodaan ortodoksisille seurakuntapapeille tai päätoimisille sotilaspapeille tehdä myönteistä kirkollista kasvatustyötä kansallisen todellisuuden pohjalta. Niin kauan kuin ortodoksiset papit eivät käytä armeijan univormua (poikkeuksen muodostaa mm. Yhdysvallat) vaan esiintyvät perinteisessä papin asussa, tässä työssä ei ole mitään ongelmallista. Kanonien mukaanhan ainoastaan maallikot voivat palvella armeijan asussa.

	Historiallisesti olemme todellisuudessa, että niin kauan kuin on sotia ja niin kauan kuin on ortodoksikristittyjä, jotka haluavat taistella näissä sodissa oman kansallisen ajattelunsa ja olemassaolonsa puolesta, edellä mainitut kanoniset säännöt ovat velvoittavina moraalisina ohjeina. Ehkä kirkko joutuu myös synodaalisen toimintansa elpyessä muodostamaan perinteisen hengen pohjalta uutta kanonista säädöstöä. Mutta tällä hetkellä nämä olemassa olevat kanonit muodostavat »avaimen» tietoiselle ja myönteiselle maanpuolustustyölle.		Historiallisesti olemme todellisuudessa, että niin kauan kuin on sotia ja niin kauan kuin on ortodoksikristittyjä, jotka haluavat taistella näissä sodissa oman kansallisen ajattelunsa ja olemassaolonsa puolesta, edellä mainitut kanoniset säännöt ovat velvoittavina moraalisina ohjeina. Ehkä kirkko joutuu myös synodaalisen toimintansa elpyessä muodostamaan perinteisen hengen pohjalta uutta kanonista säädöstöä. Mutta tällä hetkellä nämä olemassa olevat kanonit muodostavat »avaimen» tietoiselle ja myönteiselle maanpuolustustyölle.

Hannu: /* Sotilasmarttyyrit */

2010-10-06T08:47:17Z

Sotilasmarttyyrit

← Vanhempi versio		Versio 6. lokakuuta 2010 kello 08.47
Rivi 32:		Rivi 32:
	:: ''»Sotilaan ammatissakin mies voi pitää yllä täydellistä rakkautta Jumalaa kohtaan, sillä kristittyä ei tule luonnehtia hänen päällään olevien vaatteiden vaan sielun tilan mukaan»'' (Kirje 106).		:: ''»Sotilaan ammatissakin mies voi pitää yllä täydellistä rakkautta Jumalaa kohtaan, sillä kristittyä ei tule luonnehtia hänen päällään olevien vaatteiden vaan sielun tilan mukaan»'' (Kirje 106).

	== Sotilasmarttyyrit ==		== [[Sotilasmarttyyrit]] ==

	Tämän kokemuksen valossa ei olekaan ihmeellistä, että Basileios »löytää» [[UT\|Uuden testamentin]] sotilashenkilöistä myös kristityn elämän esikuvia. [[Homilia]]ssaan sotilasmarttyyri [[Gordios (marttyyri)\|'''Gordiukselle''']] hän kuvaa tämän pyhän henkilön seuranneen sadanpäämiehen jalanjälkiä Kristuksen ristin äärellä (Matt.27:54), Kapernaumin sadanpäämiestä (Matt.8:8-10) ja '''Korneliusta''' (Apt.10). Kaksi viimeksi mainittua henkilöä ovat traditionaalisia esimerkkejä myös kolmen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kohdalla, kun he puolustivat kristittyjen »oikeutta» osallistua armeijaan, vaikka roomalainen yhteiskunta monin tavoin teki lainsäädännöllään ja uskontopolitiikallaan sen äärimmäisen ongelmalliseksi. Tässä yhteydessä on myös syytä mainita pyhä '''[[Athanasios Aleksandrialainen]]''' (k. 373). Samoin on huomioitava Ambrosius Milanolaisen ja [[Augustinus\|'''Augustinuksen''']] näkökohdat »oikeutetusta sodasta». Ambrosius sanoo suoraan ja epäröimättä, että sodassa osoitettu rohkeus on ylevää ja mieltä kohottavaa, koska siinä kuolema nähdään orjuutta ja häpeää paremmaksi (Papiston velvollisuuksista). Tässä yhteydessä Ambrosius puhuu kunnioituksella sellaisten vanhatestamentillisten henkilöitten kuten Joosuan, Joonatanin ja Juudas Makkabealaisen urhoollisuudesta.		Tämän kokemuksen valossa ei olekaan ihmeellistä, että Basileios »löytää» [[UT\|Uuden testamentin]] sotilashenkilöistä myös kristityn elämän esikuvia. [[Homilia]]ssaan sotilasmarttyyri [[Gordios (marttyyri)\|'''Gordiukselle''']] hän kuvaa tämän pyhän henkilön seuranneen sadanpäämiehen jalanjälkiä Kristuksen ristin äärellä (Matt.27:54), Kapernaumin sadanpäämiestä (Matt.8:8-10) ja '''Korneliusta''' (Apt.10). Kaksi viimeksi mainittua henkilöä ovat traditionaalisia esimerkkejä myös kolmen ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kohdalla, kun he puolustivat kristittyjen »oikeutta» osallistua armeijaan, vaikka roomalainen yhteiskunta monin tavoin teki lainsäädännöllään ja uskontopolitiikallaan sen äärimmäisen ongelmalliseksi. Tässä yhteydessä on myös syytä mainita pyhä '''[[Athanasios Aleksandrialainen]]''' (k. 373). Samoin on huomioitava Ambrosius Milanolaisen ja [[Augustinus\|'''Augustinuksen''']] näkökohdat »oikeutetusta sodasta». Ambrosius sanoo suoraan ja epäröimättä, että sodassa osoitettu rohkeus on ylevää ja mieltä kohottavaa, koska siinä kuolema nähdään orjuutta ja häpeää paremmaksi (Papiston velvollisuuksista). Tässä yhteydessä Ambrosius puhuu kunnioituksella sellaisten vanhatestamentillisten henkilöitten kuten Joosuan, Joonatanin ja Juudas Makkabealaisen urhoollisuudesta.

Hannu: /* Erossa pysyminen armeijasta ei ole aina mahdollista */

2010-09-28T11:52:16Z

Erossa pysyminen armeijasta ei ole aina mahdollista

← Vanhempi versio		Versio 28. syyskuuta 2010 kello 11.52
Rivi 24:		Rivi 24:

	Ns. Hippolytoksen 14. kanoni toteaa:		Ns. Hippolytoksen 14. kanoni toteaa:
	:: ''»Kristityn ei pitäisi vapaaehtoisesti tulla ~~kristityksi~~, ellei joku arvovaltainen henkilö määrää häntä siihen. Hänen tulee täyttää velvoitteet (myös sotilaalliset) ilman petosta ja Jumalan pelossa».''		:: ''»Kristityn ei pitäisi vapaaehtoisesti tulla sotilaaksi, ellei joku arvovaltainen henkilö määrää häntä siihen. Hänen tulee täyttää velvoitteet (myös sotilaalliset) ilman petosta ja Jumalan pelossa».''
	Sotaa ja sotapalveluksen kristillistä problematiikkaa ajatellen tämä kanoni, joka on peräisin vuosilta 336-340 on hyvin tärkeä. Siinä toistetaan se periaate, että kristittyjen tulisi pysyä erossa armeijasta, mutta samanaikaisesti se tunnustaa, ettei se aina ole mahdollista. Edelleen kanoni tunnustaa, että kristittyjen sotilaitten on joskus kohdattava myös se tilanne, että he joutuvat surmaamaan. Tämä kanoni on askel kohden kysymyksen laajempaa pohdintaa.		Sotaa ja sotapalveluksen kristillistä problematiikkaa ajatellen tämä kanoni, joka on peräisin vuosilta 336-340 on hyvin tärkeä. Siinä toistetaan se periaate, että kristittyjen tulisi pysyä erossa armeijasta, mutta samanaikaisesti se tunnustaa, ettei se aina ole mahdollista. Edelleen kanoni tunnustaa, että kristittyjen sotilaitten on joskus kohdattava myös se tilanne, että he joutuvat surmaamaan. Tämä kanoni on askel kohden kysymyksen laajempaa pohdintaa.

Hannu: /* Kollektiivinen vastuu */

2010-09-26T15:51:06Z

Kollektiivinen vastuu

← Vanhempi versio		Versio 26. syyskuuta 2010 kello 15.51
Rivi 96:		Rivi 96:
	== Kollektiivinen vastuu ==		== Kollektiivinen vastuu ==

	Tuntuu paradoksaaliselta, että Kirkon kanonit antavat kollektiivisesti vastuun yksityisille kristityille taistelussa niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät tuhoamaan uskon ja järjestyksen. Mikä tahansa muu näkökohta ilmaisee epäkäytännöllistä ja romanttista ihanteellisuutta tai tarpeettoman itsetuhon vaihtoehtoa. Ja tällaiset ajatukselliset juonteet, joita ortodoksisen perinteen pohjalta mm. Leo Tolstoi muodollisesti edusti, nousevat aatehistoriallisesti ennemminkin idän buddhalaisesta maailmankuvasta (kaikki tahtominen on väärin; myös vapauden) ja platonilaisesta näkyvää todellisuutta vieroksuvasta ideoitten maailmasta.		Tuntuu paradoksaaliselta, että Kirkon kanonit antavat kollektiivisesti vastuun yksityisille kristityille taistelussa niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät tuhoamaan uskon ja järjestyksen. Mikä tahansa muu näkökohta ilmaisee epäkäytännöllistä ja romanttista ihanteellisuutta tai tarpeettoman itsetuhon vaihtoehtoa. Ja tällaiset ajatukselliset juonteet, joita ortodoksisen perinteen pohjalta mm. '''Leo Tolstoi''' muodollisesti edusti, nousevat aatehistoriallisesti ennemminkin idän buddhalaisesta maailmankuvasta (kaikki tahtominen on väärin; myös vapauden) ja platonilaisesta näkyvää todellisuutta vieroksuvasta ideoitten maailmasta.

	== Papisto ja sotilaallinen toiminta ==		== Papisto ja sotilaallinen toiminta ==

Hannu: /* Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous */

2010-09-26T15:50:41Z

Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous

← Vanhempi versio		Versio 26. syyskuuta 2010 kello 15.50
Rivi 78:		Rivi 78:
	Jo nämä muutamat kanoniset viittaukset osoittavat, miten kristityn miehen oli luvallista palvella [[Bysantti\|Bysantin keisarikunnan]] armeijassa. Ja usein »pasifistisin tuntein» tapahtuva viittaus [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|ensimmäisen ekumeenisen synodin]] (Nikea, 325) 12. kanoniin on kohdistettu, ei suinkaan kristilliseen sotapalvelukseen, vaan niitä kristillisiä sotilaita vastaan, jotka ovat uudelleen liittyneet Liciniuksen armeijaan ja ovat antaneet näin tukensa antikristillisille voimille. '''Licinius''' (hallitsi valtakunnan itäosaa) vaati kaikkia sotilaitaan kieltämään kristinuskon ja osallistumaan ehdottomasti pakanallisiin lähinnä mithrakultin uskonnollisiin uhrimenoihin. Kaikki kieltäytyneet erotettiin armeijan palveluksesta.		Jo nämä muutamat kanoniset viittaukset osoittavat, miten kristityn miehen oli luvallista palvella [[Bysantti\|Bysantin keisarikunnan]] armeijassa. Ja usein »pasifistisin tuntein» tapahtuva viittaus [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous\|ensimmäisen ekumeenisen synodin]] (Nikea, 325) 12. kanoniin on kohdistettu, ei suinkaan kristilliseen sotapalvelukseen, vaan niitä kristillisiä sotilaita vastaan, jotka ovat uudelleen liittyneet Liciniuksen armeijaan ja ovat antaneet näin tukensa antikristillisille voimille. '''Licinius''' (hallitsi valtakunnan itäosaa) vaati kaikkia sotilaitaan kieltämään kristinuskon ja osallistumaan ehdottomasti pakanallisiin lähinnä mithrakultin uskonnollisiin uhrimenoihin. Kaikki kieltäytyneet erotettiin armeijan palveluksesta.

	Tähän kanoniin sisältyy myös tärkeä sisältökysymys: ortodoksisen perinteen kannalta on välttämätöntä tarkastella kunkin armeijan erityisluonnetta. Jokainen armeija ei sellaisenaan ole arvollinen kristityn siihen liittymiselle. Tässä yhteydessä on syytä erityisesti painottaa armeijan moraalista ja uskonnollista »laatua» valtiollisessa tai hallinnollisessa merkityksessä. Siksi palvelu sellaisissa armeijaorganisaatioissa, jotka kieltävät ortodoksisen uskon tai asettavat sen painostuksen alaiseksi on kanonisen hengen kannalta aina ongelmallista. Keisari [[Konstantinos Suuri\|'''Konstantinos Suuren''']] (k. 337) aikaansaama muutos rohkaisi Nikean synodin päätöksillä kristittyjä palvelemaan armeijassa, koska ortodoksinen Kirkko nyt eli rauhassa hallitsijan kanssa ja hallitsija suhtautui myönteisesti Kirkkoon. Sama pätee hyvin selvästi myös suomalaisessa valtiollisessa todellisuudessa: ortodoksinen kirkollinen työ nauttii armeijan ja valtion taholta arvostusta ja tukea. Sodassa tappamisen problematiikkaan olemme jo viitanneet, mutta ehkä on paikallaan vielä mainita [[Athanasios Suuri\|Athanasios Suuren]] (k. 373) 1. kanoni, jossa otetaan huomioon sodassa tappamisen poikkeuksellinen luonne. Tämä kanoni esittää uuden »muodon» ja eräänlaisen oikeutetun sodan teorian, johon jo viitattiin Augustinuksen yhteydessä. »Sodassa on sekä laillista että hyväksyttävää tuhota vastustaja». Sodassa tappamisen ja »yleisittäin tappamisen» välillä ortodoksinen traditio näkee eron.» Mikään luomakunnassa (luotujen joukossa) ei ole pahaa, paitsi väärinkäyttö» ('''[[Maksimos Tunnustaja]]''', k. n. 663). Tämä näyttäisi antavan tukea sille näkemykselle, että tietyissä olosuhteissa sotaan aina liittyvä ihmisten uhraaminen on vaikutukseltaan asiaa laajemmin tarkasteltuna jopa hyväksyttävää. Toiminta itsessään on tällöin perusteiltaan puolueetonta, neutraalia ja se edellyttää persoonallista tarkoitusta ja aikomusta, joka antaa sille eettisen arvon. Ja kuitenkin esim. raiskaus tai fyysinen kiduttaminen ei kuulu näihin yleviin aikomuksiin. Kristitty ei voi eräissä tapauksissa pelastaa lähimmäisiään väärinkäytöksiltä tai vaikeuksilta ellei hän toimi aktiivisesti tämän väärinkäytöksen lopettamiseksi.		Tähän kanoniin sisältyy myös tärkeä sisältökysymys: ortodoksisen perinteen kannalta on välttämätöntä tarkastella kunkin armeijan erityisluonnetta. Jokainen armeija ei sellaisenaan ole arvollinen kristityn siihen liittymiselle. Tässä yhteydessä on syytä erityisesti painottaa armeijan moraalista ja uskonnollista »laatua» valtiollisessa tai hallinnollisessa merkityksessä. Siksi palvelu sellaisissa armeijaorganisaatioissa, jotka kieltävät ortodoksisen uskon tai asettavat sen painostuksen alaiseksi on kanonisen hengen kannalta aina ongelmallista. Keisari [[Konstantinos Suuri\|'''Konstantinos Suuren''']] (k. 337) aikaansaama muutos rohkaisi Nikean synodin päätöksillä kristittyjä palvelemaan armeijassa, koska ortodoksinen Kirkko nyt eli rauhassa hallitsijan kanssa ja hallitsija suhtautui myönteisesti Kirkkoon. Sama pätee hyvin selvästi myös suomalaisessa valtiollisessa todellisuudessa: ortodoksinen kirkollinen työ nauttii armeijan ja valtion taholta arvostusta ja tukea. Sodassa tappamisen problematiikkaan olemme jo viitanneet, mutta ehkä on paikallaan vielä mainita [[Athanasios Suuri\|'''Athanasios Suuren''']] (k. 373) 1. kanoni, jossa otetaan huomioon sodassa tappamisen poikkeuksellinen luonne. Tämä kanoni esittää uuden »muodon» ja eräänlaisen oikeutetun sodan teorian, johon jo viitattiin Augustinuksen yhteydessä. »Sodassa on sekä laillista että hyväksyttävää tuhota vastustaja». Sodassa tappamisen ja »yleisittäin tappamisen» välillä ortodoksinen traditio näkee eron.» Mikään luomakunnassa (luotujen joukossa) ei ole pahaa, paitsi väärinkäyttö» ('''[[Maksimos Tunnustaja]]''', k. n. 663). Tämä näyttäisi antavan tukea sille näkemykselle, että tietyissä olosuhteissa sotaan aina liittyvä ihmisten uhraaminen on vaikutukseltaan asiaa laajemmin tarkasteltuna jopa hyväksyttävää. Toiminta itsessään on tällöin perusteiltaan puolueetonta, neutraalia ja se edellyttää persoonallista tarkoitusta ja aikomusta, joka antaa sille eettisen arvon. Ja kuitenkin esim. raiskaus tai fyysinen kiduttaminen ei kuulu näihin yleviin aikomuksiin. Kristitty ei voi eräissä tapauksissa pelastaa lähimmäisiään väärinkäytöksiltä tai vaikeuksilta ellei hän toimi aktiivisesti tämän väärinkäytöksen lopettamiseksi.

	== Kirkko vahvistaa kansakunnan yhteistä hyvää ==		== Kirkko vahvistaa kansakunnan yhteistä hyvää ==

Hannu: /* Georgios Nyssalainen ja Basileios Suuri */

2010-09-26T15:50:12Z

Georgios Nyssalainen ja Basileios Suuri

← Vanhempi versio		Versio 26. syyskuuta 2010 kello 15.50
Rivi 58:		Rivi 58:
	=== Georgios Nyssalainen ja Basileios Suuri ===		=== Georgios Nyssalainen ja Basileios Suuri ===

	Sodassa tapahtuviin surmaamisiin viittaavat välillisesti myös pyhän [[Gregorios Nyssalainen\|'''Gregorios Nyssalaisen''']] 5. kanoni ja Zonaras tulkitessaan [[~~Basileiso~~ Suuri\|Basileioksen]] 43. kanonia. Gregorios tekee eron vapaaehtoisen murhan ja pakon edessä tehdyn murhan välillä ja määrää niistä sopivan kirkollisen rangaistuksen. Vaikka kanonissa ei ole erityistä viittausta sotatilanteisiin, niin papiston tekemistä murhista Gregorios Nyssalainen toteaa:		Sodassa tapahtuviin surmaamisiin viittaavat välillisesti myös pyhän [[Gregorios Nyssalainen\|'''Gregorios Nyssalaisen''']] 5. kanoni ja Zonaras tulkitessaan [[Basileios Suuri\|Basileioksen]] 43. kanonia. Gregorios tekee eron vapaaehtoisen murhan ja pakon edessä tehdyn murhan välillä ja määrää niistä sopivan kirkollisen rangaistuksen. Vaikka kanonissa ei ole erityistä viittausta sotatilanteisiin, niin papiston tekemistä murhista Gregorios Nyssalainen toteaa:
	:: ''»Tällainen pappi on profanisoinut [[feloni]]nsa ja hän menettää papillisen armonsa heitettyään pois (papillisen) arvokkuutensa».''		:: ''»Tällainen pappi on profanisoinut [[feloni]]nsa ja hän menettää papillisen armonsa heitettyään pois (papillisen) arvokkuutensa».''
	Ja Zonaras sanoo:		Ja Zonaras sanoo: