Ero sivun ”Johannes Kukuzeles” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Hovin kuoron ylellisyys ja loistokkuus vaivasivat hurskasta nuorta miestä. Kerran, kun häneltä kysyttiin, mitä hän oli syönyt päivälliseksi, hän vastasi: ''”Papuja ja herneitä.”'' Niinpä tuo nimi ''Kukuzeles'' (suomeksi: ''pavut ja herneet'') jäi hänelle lisänimeksi lopun ikäänsä. |
Hovin kuoron ylellisyys ja loistokkuus vaivasivat hurskasta nuorta miestä. Kerran, kun häneltä kysyttiin, mitä hän oli syönyt päivälliseksi, hän vastasi: ''”Papuja ja herneitä.”'' Niinpä tuo nimi ''Kukuzeles'' (suomeksi: ''pavut ja herneet'') jäi hänelle lisänimeksi lopun ikäänsä. |
||
Johannes alkoi etsiä keinoja, kuinka selvitä hovin kuoron houkutuksista sekä keisarin mahdollisesti järjestämästä avioliitosta. Jumalan johdatuksesta Johannes tapasi erään [[Athos|Athoksen]] [[luostari]]n [[igumeni]]n, joka oli Konstantinopolissa luostarin asioilla. Johannes kertoi vanhukselle palavan halunsa jättää hovin kuoro. Vanhus siunasi tämän ja hän pyysi Johannesta tulemaan Pyhälle Vuorelle, Athokselle, |
Johannes alkoi etsiä keinoja, kuinka selvitä hovin kuoron houkutuksista sekä keisarin mahdollisesti järjestämästä avioliitosta. Jumalan johdatuksesta Johannes tapasi erään [[Athos|Athoksen]] [[luostari]]n [[igumeni]]n, joka oli Konstantinopolissa luostarin asioilla. Johannes kertoi vanhukselle palavan halunsa jättää hovin kuoro. Vanhus siunasi tämän ja hän pyysi Johannesta tulemaan Pyhälle Vuorelle, Athokselle, missä Johannes vihittiin [[Munkki|munkiksi]]. |
||
Hänen kuuliaisuustehtäviinsä kuului luostarin vuohien paimentaminen. Hän vei usein laumansa laiduntamaan Pyhän Vuoren syrjäisille seuduille, |
Hänen kuuliaisuustehtäviinsä kuului luostarin vuohien paimentaminen. Hän vei usein laumansa laiduntamaan Pyhän Vuoren syrjäisille seuduille, missä hän voi samalla rauhassa rukoilla, ylistää Jumalaa ja laulaa jumalallisia veisuja yksinäisyydessään. Lumoutuneina hänen enkelimäisestä laulustaan vuohet kerääntyivät hänen ympärilleen aivan kuin kuunnellakseen ihanaa laulua. |
||
Vaatimattomuuttaan ja nöyryyttään Johannes ei paljastanut lahjaansa muulle veljestölle. Kerran kuitenkin erämaassa liikkuneet ihmiset kuulivat hänen lauluaan ja kertoivat siitä igumenille ja näin Johannes ''”paljastui”'' ja selvisi, että hän oli ollut laulamassa keisarin hovikuorossa. Kyynelehtien hän anoi, että saisi pysyä erämaassa laumansa kanssa. |
Vaatimattomuuttaan ja nöyryyttään Johannes ei paljastanut lahjaansa muulle veljestölle. Kerran kuitenkin erämaassa liikkuneet ihmiset kuulivat hänen lauluaan ja kertoivat siitä igumenille ja näin Johannes ''”paljastui”'' ja selvisi, että hän oli ollut laulamassa keisarin hovikuorossa. Kyynelehtien hän anoi, että saisi pysyä erämaassa laumansa kanssa. |
||
Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Igumeni kuitenkin pelästyi kuulleessaan, että hän oli vienyt mukanaan Pyhälle Vuorelle keisarin suosikkilaulajan ja pakotti Johanneksen palaamaan takaisin kuoroon. Haluten välttää keisarin vihastumisen igumeni lähti mukaan Konstantinopoliin selittämään asiaa keisarille ja pyytämään, ettei keisari vaarantaisi nuoren miehen hurskasta elämää. |
Igumeni kuitenkin pelästyi kuulleessaan, että hän oli vienyt mukanaan Pyhälle Vuorelle keisarin suosikkilaulajan ja pakotti Johanneksen palaamaan takaisin kuoroon. Haluten välttää keisarin vihastumisen igumeni lähti mukaan Konstantinopoliin selittämään asiaa keisarille ja pyytämään, ettei keisari vaarantaisi nuoren miehen hurskasta elämää. |
||
Tämän jälkeen Johannes kilvoitteli viikot erämaassa ja lauloi [[kliiros]] |
Tämän jälkeen Johannes kilvoitteli viikot erämaassa ja lauloi [[kliiros|kliiroksen]] oikealla puolella aina sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Kerran laulettaessa [[akatistos]]ta Jumalansynnyttäjälle Johannes sai suuren armonlahjan. Hän näki unessa Jumalanäidin, joka sanoi hänelle: ''”Iloitse Johannes äläkä lopeta laulamista. Sen vuoksi en sinua hylkää.”'' Tämän jälkeen hän laittoi Johannekselle käteen kultaisen kolikon ja hävisi. Kolikko oli Johanneksella kädessä, kun hän heräsi. Tämä kolikko on myös usein kuvattu hänen ikoniinsa ja monia ihmeitä on tapahtunut niin kultakolikon kuin tämän ikoninkin – ''Koukozelissan'' - kautta. |
||
Tämä pyhän Johannes Kukuzeleksen ikoni on sijoitettu pyhän [[Athanasios Athoslainen|Athanasioksen]] luostarin [[lavra]]an. Pyhän Johanneksen muistopäivä on lokakuun 1. päivä sekä aina 10. perjantai pääsiäisen jälkeen. |
Tämä pyhän Johannes Kukuzeleksen ikoni on sijoitettu pyhän [[Athanasios Athoslainen|Athanasioksen]] luostarin [[lavra]]an. Pyhän Johanneksen muistopäivä on lokakuun 1. päivä sekä aina 10. perjantai pääsiäisen jälkeen. |
||
Jumalanäiti ilmestyi pyhälle Johannekselle vielä uudemman kerran ja paransi hänen jalkansa, joiden kivut johtuivat runsaasta ja pitkäaikaisesta seisomisesta kirkossa. Pyhä Johannes käyttikin jäljellä olevat |
Jumalanäiti ilmestyi pyhälle Johannekselle vielä uudemman kerran ja paransi hänen jalkansa, joiden kivut johtuivat runsaasta ja pitkäaikaisesta seisomisesta kirkossa. Pyhä Johannes käyttikin jäljellä olevat elämänsä päivistä huomattaviin askeettisiin ponnistuksiin ja osallistui voimakkaasti kirkkolaulutyöhön. |
||
Hän järjesteli ja sovitti melodioita [[Stikiira|stikiiroihin]], [[Tropari|tropareihin]] ja [[Kontakki| |
Hän järjesteli ja sovitti melodioita [[Stikiira|stikiiroihin]], [[Tropari|tropareihin]] ja [[Kontakki|kontakkeihin]]. Hän toimitti tekstejä kirkkolauluihin ja kirjoitti itsekin tropareja. Joitakin hänen sävellyksiään on useissa häneltä jälkeen jääneissä kirjoissa ja käsikirjoituksissa. |
||
Pyhä Johannes tiesi kuolemansa lähestyvän ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi tulla haudatuksi rakentamaansa arkkienkelin kirkkoon. |
Pyhä Johannes tiesi kuolemansa lähestyvän ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi tulla haudatuksi rakentamaansa arkkienkelin kirkkoon. |
Versio 5. huhtikuuta 2009 kello 14.18
Pyhä Johannes Kukuzeles syntyi Nykyisen Albanian alueella silloisessa Bulgariassa Dirrachiassa Hänestä tuli merkittävä bysanttilaisen musiikin uudistaja.
Johanneksella oli kaunis ääni ja sen vuoksi hän pääsi Konstantinopoliin keisarin hovin kuoron ykköslaulajaksi ja samalla keisari Johannes II Komneoksen (1118-1143) suosikiksi.
Hovin kuoron ylellisyys ja loistokkuus vaivasivat hurskasta nuorta miestä. Kerran, kun häneltä kysyttiin, mitä hän oli syönyt päivälliseksi, hän vastasi: ”Papuja ja herneitä.” Niinpä tuo nimi Kukuzeles (suomeksi: pavut ja herneet) jäi hänelle lisänimeksi lopun ikäänsä.
Johannes alkoi etsiä keinoja, kuinka selvitä hovin kuoron houkutuksista sekä keisarin mahdollisesti järjestämästä avioliitosta. Jumalan johdatuksesta Johannes tapasi erään Athoksen luostarin igumenin, joka oli Konstantinopolissa luostarin asioilla. Johannes kertoi vanhukselle palavan halunsa jättää hovin kuoro. Vanhus siunasi tämän ja hän pyysi Johannesta tulemaan Pyhälle Vuorelle, Athokselle, missä Johannes vihittiin munkiksi.
Hänen kuuliaisuustehtäviinsä kuului luostarin vuohien paimentaminen. Hän vei usein laumansa laiduntamaan Pyhän Vuoren syrjäisille seuduille, missä hän voi samalla rauhassa rukoilla, ylistää Jumalaa ja laulaa jumalallisia veisuja yksinäisyydessään. Lumoutuneina hänen enkelimäisestä laulustaan vuohet kerääntyivät hänen ympärilleen aivan kuin kuunnellakseen ihanaa laulua.
Vaatimattomuuttaan ja nöyryyttään Johannes ei paljastanut lahjaansa muulle veljestölle. Kerran kuitenkin erämaassa liikkuneet ihmiset kuulivat hänen lauluaan ja kertoivat siitä igumenille ja näin Johannes ”paljastui” ja selvisi, että hän oli ollut laulamassa keisarin hovikuorossa. Kyynelehtien hän anoi, että saisi pysyä erämaassa laumansa kanssa.
Igumeni kuitenkin pelästyi kuulleessaan, että hän oli vienyt mukanaan Pyhälle Vuorelle keisarin suosikkilaulajan ja pakotti Johanneksen palaamaan takaisin kuoroon. Haluten välttää keisarin vihastumisen igumeni lähti mukaan Konstantinopoliin selittämään asiaa keisarille ja pyytämään, ettei keisari vaarantaisi nuoren miehen hurskasta elämää.
Tämän jälkeen Johannes kilvoitteli viikot erämaassa ja lauloi kliiroksen oikealla puolella aina sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Kerran laulettaessa akatistosta Jumalansynnyttäjälle Johannes sai suuren armonlahjan. Hän näki unessa Jumalanäidin, joka sanoi hänelle: ”Iloitse Johannes äläkä lopeta laulamista. Sen vuoksi en sinua hylkää.” Tämän jälkeen hän laittoi Johannekselle käteen kultaisen kolikon ja hävisi. Kolikko oli Johanneksella kädessä, kun hän heräsi. Tämä kolikko on myös usein kuvattu hänen ikoniinsa ja monia ihmeitä on tapahtunut niin kultakolikon kuin tämän ikoninkin – Koukozelissan - kautta.
Tämä pyhän Johannes Kukuzeleksen ikoni on sijoitettu pyhän Athanasioksen luostarin lavraan. Pyhän Johanneksen muistopäivä on lokakuun 1. päivä sekä aina 10. perjantai pääsiäisen jälkeen.
Jumalanäiti ilmestyi pyhälle Johannekselle vielä uudemman kerran ja paransi hänen jalkansa, joiden kivut johtuivat runsaasta ja pitkäaikaisesta seisomisesta kirkossa. Pyhä Johannes käyttikin jäljellä olevat elämänsä päivistä huomattaviin askeettisiin ponnistuksiin ja osallistui voimakkaasti kirkkolaulutyöhön.
Hän järjesteli ja sovitti melodioita stikiiroihin, tropareihin ja kontakkeihin. Hän toimitti tekstejä kirkkolauluihin ja kirjoitti itsekin tropareja. Joitakin hänen sävellyksiään on useissa häneltä jälkeen jääneissä kirjoissa ja käsikirjoituksissa.
Pyhä Johannes tiesi kuolemansa lähestyvän ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi tulla haudatuksi rakentamaansa arkkienkelin kirkkoon.
Kirkkolaulajat pitävät pyhää Johannes Kukuzelestä omana suojeluspyhänään.