Ero sivun ”Prokopi Ustjugilainen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Koska reliikkien äärellä tapahtui lukuisia ihmetekoja, niitä ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin 1600-luvun loppupuoliskolla ja 1700-luvun alkuvuosikymmeninä. Näiden tutkimusten jälkeen pyhän reliikit siirrettiin hänen muistolleen rakennettuun kappeliin ja hänestä maalattiin [[ikoni]] ja häntä alettiin muistella myös liturgisissa teksteissä. |
Koska reliikkien äärellä tapahtui lukuisia ihmetekoja, niitä ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin 1600-luvun loppupuoliskolla ja 1700-luvun alkuvuosikymmeninä. Näiden tutkimusten jälkeen pyhän reliikit siirrettiin hänen muistolleen rakennettuun kappeliin ja hänestä maalattiin [[ikoni]] ja häntä alettiin muistella myös liturgisissa teksteissä. |
||
Laajemmaksi pyhän Prokopi Ustjugilaisen kunnioittaminen levisi vasta 1800-luvun alkuvuosikymmenillä ja hänen muistopäiväänsä vietetään ortodoksisessa kirkossa heinäkuun 8. päivänä. |
Laajemmaksi pyhän Prokopi Ustjugilaisen kunnioittaminen levisi vasta 1800-luvun alkuvuosikymmenillä ja hänen muistopäiväänsä vietetään ortodoksisessa kirkossa heinäkuun 8. päivänä. Saksassa Prokopi Ustjugilainen tunnetaan myös nimellä '''Prokopi Lyypekkiläinen'''. |
||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
Versio 23. huhtikuuta 2009 kello 17.50
Pyhä Prokopi Ustjugilainen (maalliselta nimeltään mahdollisesti Jacob Potharst) eli Venäjällä 1200-luvun lopulla. Hän lienee ollut alkuaan saksalainen hansakauppias, joka muutti Lyypekistä Novgorodiin, kääntyi ortodoksiksi ja meni luostariin.
Kuten niin monelle muullekin, myös Prokopille tuli ongelmaksi ihmisten vierailut, hänen maineensa kasvaminen ja jatkuvan kiitoksen saaminen. Siksi hän pakeni luostarista yksinäisyyteen Ustjugiin Vologdan hiippakuntaan ja tekeytyi hulluksi, Kristuksen tähden houkaksi.
Hän asui köyhänä ja nöyränä erilaisissa heikkorakenteisissa ja rähjäisissä majoissa tai kirkon eteisessä, kärsi pilkkaa ja loukkauksia, jopa väkivaltaisuutta toisten ihmisten taholta.
Usein hän saarnasi parannusta paikallisille asukkaille ja ennusti huonoja aikoja, mikäli ihmiset eivät kadu ja itke syntejään. Usein hän istui Suhona-joen rannalla katsellen kalastajia ja rukoillen heille Jumalan siunausta ja varjelusta. Hän ennusti myös ystävälleen Simeonille, tulevan pyhittäjä Stefan Permiläisen isälle, pyhittäjän syntymisen.
Tuolle samalle joentörmälle hänet sitten pyynnöstään haudattiin, kun hän kuoli 8. päivänä heinäkuuta 1303. Siellä pyhän Prokopin maatumaton ruumis sai sitten maata toista sataa vuotta, ennekuin ne monenlaisten vaiheiden ja ilmestyksien jälkeen paljastuivat 1700-luvulla. Kauan saivat reliikit olla uskovaisten kunnioitettavana ilman, että tiedettiin, kenen pyhän reliikeistä oli kysymys. Useita ihmeellisiä parantumisia tapahtui reliikkien lähellä ja ihmeteltiin, kenen nämä reliikit oikein ovat.
Hänen nimensä tuli tunnetuksi vasta, kun hän itse ilmestyi näyssä ja paljasti asian hurskaalle paikalliselle asukkaalle nimeltään Savela.
Koska reliikkien äärellä tapahtui lukuisia ihmetekoja, niitä ryhdyttiin tutkimaan tarkemmin 1600-luvun loppupuoliskolla ja 1700-luvun alkuvuosikymmeninä. Näiden tutkimusten jälkeen pyhän reliikit siirrettiin hänen muistolleen rakennettuun kappeliin ja hänestä maalattiin ikoni ja häntä alettiin muistella myös liturgisissa teksteissä.
Laajemmaksi pyhän Prokopi Ustjugilaisen kunnioittaminen levisi vasta 1800-luvun alkuvuosikymmenillä ja hänen muistopäiväänsä vietetään ortodoksisessa kirkossa heinäkuun 8. päivänä. Saksassa Prokopi Ustjugilainen tunnetaan myös nimellä Prokopi Lyypekkiläinen.
Kirjallisuutta
- Kirkkovuoden pyhät II
- Pyhittäjä Prokopi Ustjugilainen (ss. 991 - 996)