Mandorla

Mandorla on geometrinen kuvio, jota on käytetty symbolina taiteessa. Kuvio muodostuu, kun kahden ympyrän piirit leikkaavat keskipisteet. Nimitys mandorla tulee italian kielestä, jossa se tarkoittaa mantelia. Kuvion latinankielinen nimitys on vesica piscis, joka sananmukaisesti tarkoittaa kalanrakkoa.

<swf>Mandorla.swf|align=center|height=200px</swf>

Mandorlaa on käytetty kristillisessä bysanttilaisessa ja roomalaisessa taiteessa varhaiskeskiajalta lähtien. Joissakin uskonnoissa mantelinsiemenet ovat kuvanneet neitseellistä syntymää. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa nymfi Nana laittoi kohtuunsa mantelin, josta syntyi Attis. Mandorla on yleinen myös muissa uskonnoissa, kuten buddhalaisuudessa.

[Kuva] Pyhä Kolminaisuus kuvattuna mandorlan sisään. Isällä ja Pojalla sädekehässä risti. Myös kyyhkyselle eli Pyhälle Hengelle on kuvattu sädekehä.

[Kuva] Buddhanpatsaita kuvattuna mandorlaan. Lähde: Wikipedia.org

Ortodoksisessa ikonitaiteessa mandorlaa on käytetty kuvaamaan Kristuksen taivaallista kunniaa. Joskus sitä käytetään myös Jumalansynnyttäjän ikoneissa kuvaamaan hänen taivaallista kunniaansa. Useimmiten mandorla on kuvattu kolmena sinisenä tai harmaana kaarena, jotka lävistää henkilöstä lähtevät valonsäteet.

Mandorlaa on käytetty pääsiäisen ylösnousemus-, taivaaseenastumis-, kaikkien pyhien-, Kristuksen kirkastumisen- ja Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen ikoneissa. Mandorla osoittaa näissä ikoneissa, että Kristus on läsnä uskoville ajasta ja paikasta riippumatta. Kristuksen mandorla ja valonsäteet kuvaavat hänen jumaluuttaan, joka on ihmisen ymmärryksen ulkopuolella. Mandorlan käyttö ikonografiassa on yksinkertainen tehostekeino, jolla kuvataan taivaallista kunniaa, mysteeriota ja kuninkuutta. Joskus mandorlakuvion sijaan käytetään myös ympyräkuviota.

Petja Pyykkönen