Andreas Sotajoukkojenjohtaja

Pyhä marttyyri Andreas Sotajoukkojenjohtaja eli Andreas Stratelates oli 300-luvulla elänyt Rooman armeijan sotilaskomentaja keisari Maksimianuksen (285-305) aikana. Andreas oli erittäin pidetty Rooman armeijassa, koska hän osoitti suurta urheutta ja hän ei haavoittunut taisteluissa ja hän oli oikeudenmukainen kaikkia kohtaan.

Valtavan Persian armeijan hyökätessä kuvernööri Antiokhos antoi pyhän Anrdreaksen johdettavaksi Rooman armeijan ja antoi samalla hänelle arvonimen Stratelates (komentaja, sotajoukkojenjohtaja). Pyhä Andreas valitsi pienen valiojoukon urheista sotilaista ja hyökkäsi sen kanssa vastustajan kimppuun.

Hänen sotilaansa olivat pakanoita ja Andreaskaan ei vielä silloin ollut kastettu, mutta hän uskoi Jeesukseen Kristukseen. Ennen taistelua hän vakuutti sotilailleen, että pakanajumalat olivat demoneita ja ne eivät voi auttaa taistelussa. Hän julisti sotilaille uskoa Jeesukseen Kristukseen, kaikkivaltiaaseen Taivaan ja maan Jumalaan, joka auttaa niitä, jotka uskovat Häneen.

Sotilaat menivät taisteluun kutsuen avukseen Vapahtajaa. Pieni joukko saavutti lukuisia voittoja persialaisista. Pyhä Andreas palasi kunnioitettuna sotasankarina takaisin taistelusta. Kateellinen sotilas kertoi kuitenkin hänestä kuvernöörille mainiten myös sen, että Andreas oli kristitty, joka oli käännyttänyt komennossaan olleita sotilaitakin kristityiksi.

Pyhä Andreas joutui oikeuden eteen ja hän tunnusti sielläkin uskonsa Kristukseen. Tästä syystä hänet tuomittiin kidutettavaksi tulisen kuumaksi lämmitettyyn sänkyyn. Mutta heti, kun hänen oli määrä asettua sängyn päälle, hän rukoili Jumalaa ja sänky viileni kylmäksi. Kristityiksi kääntyneet sotilaat ristiinnaulittiin puihin, mutta kukaan heistä ei kieltänyt uskoaan Kristukseen.

Pyhä Andreas lukittiin vankilaan ja kuvernööri lähetti hallitsijalle viestin tapahtuneista, koska hän ei uskaltanut tuomita sotasankaria kuolemaan. Keisari tiesi sotajoukkojen pitävän Andreasta suuressa arvossa ja pelkäsi kapinan syntyvän. Siksi hän määräsi pyhän Andreaksen vapautettavaksi. Samalla hän kuitenkin määräsi pyhän Andreaksen teloitettavaksi salaa jollain tekosyyllä.

Vapautuksen jälkeen pyhä Andreas meni Tarsoksen kaupunkiin sotilastovereittensa kanssa. Siellä paikallinen piispa Pietari ja Verian (Βέροια) piispa Nonos kastoivat Andreaksen. Tämän jälkeen sotilaat siirtyivät Taxanatan läheisyyteen. Antiokhos kirjoitti kirjeen Kilikian alueen kuvernöörille Seleucukselle pyytäen häntä ottamaan kiinni ja tappamaan pyhän Andreaksen seurueineen sillä verukkeella, että he olivat hylänneet sotilaalliset tunnuksensa.

Seleucus kohtasi marttyyrit heidän ylittäessään Taurosvuoria, jossa he pian joutuisivat kärsimään. Pyhä Andreas kutsui sotilaita veljikseen ja lapsikseen ja kehotti heitä kohtaamaan kuoleman pelotta. Hän rukoili jokaisen marttyyrin muiston puolesta ja pyysi Herraa luomaan parantavan lähteen paikalle, jossa heidän verensä vuodatettaisiin.

Hänen rukoillessaan marttyyrit mestattiin miekoilla. Samaan aikaan ilmestyi vesilähde maan sisästä. Piispat Pietari ja Nonos pappiensa kanssa olivat seuranneet salaa pyhän Andreaksen joukkoa ja nähtyään tapahtuman, he hautasivat marttyyrien ruumiit. Yksi papeista, jota oli jonkin aikaa vaivannut paha henki, joi maahan puhjenneesta lähteestä vettä ja hän parantui välittömästi. Tieto lähteestä levisi paikallisten ihmisten keskuuteen ja heitä alkoi tulla joukoin lähteelle. Pyhän Andreaksen ja 2593 hänen kanssaan kilvoitelleen marttyyrin rukouksien kautta ihmiset saivat lähteellä apua ja lohdutusta Jumalalta.

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää marttyyri Andreas Sotajoukkojenjohtajaa ja hänen kanssaan kuolleita 2593 marttyyria vuosittain elokuun 19. päivänä.

HAP