Lasaruksen lauantai (opetuspuhe)

Lasaruksen herättäminen.
(kuva © Pyykkönen)

Kirkkomme viettää tänään Lasaruksen lauantaita. Tämä päivä on käännekohta Suuressa Paastossa. Itse asiassa Suuri Paasto, eli neljänkymmenen päivän paasto on nyt päättynyt. Paastoaminen ei vielä pääty, vaan se jatkuu aina Pääsiäiseen saakka. Lasaruksen lauantai ja huominen Palmusunnuntai eivät kuitenkaan kuulu myöskään Suureen Viikkoon, sillä se on vielä edessäpäin.

Mikä on siis tämä juhla, jota me nyt vietämme? Näitä päiviä voisi luonnehtia ikään kuin ylösnousemuksen esijuhlaksi; Kristus herättää ensin Lasaruksen kuolleista ja tämän jälkeen Palmusunnuntaina saapuu Jerusalemiin väkijoukon tervehtiessä Häntä Messiaana ja kuninkaana.

Päivän Evankeliumi kertoo meille hyvin yksityiskohtaisesti siitä, kuinka Kristus saa Betaniasta viestin Lasaruksen kuolemasta ja lähtee sitten opetuslapsineen sinne. Itse asiassa Kristus jo ennen matkalle lähtöään ilmaisee opetuslapsilleen, mikä on tämän kaiken merkitys; Hänhän sanoi: "Lasarus on kuollut. Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne." Ja Lasaruksen haudalla Kristus rukouksessaan sanoi seuraavasti: "Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut." (Joh. 11:42)

Lasaruksen kuolleista herättäminen tapahtui siis opetuslasten että kaikkien siellä olleiden ihmisten tähden. Tämä kaikki tapahtui myös meidän tähtemme. Kuolleista ylösnouseminen asia, joka ylittää kaiken ihmisjärjen käsityksen. Kuinka moni voi yhtäkkiä uskoa, että joku voi nousta kuolleista?

Lasaruksen kuolleista ylösherättäminen toimi ikään kuin johdantona itse Kristuksen ylösnousemukselle. Se toimi vakuutena siitä, että Kristus on Jumala, koska Hänellä oli valta muuttaa luonnon järjestystä. Tästä kertoo myös päivän kirkkoveisu seuraavasti: "Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen. Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä huudamme sinulle, kuoleman voittajalle: Hoosianna korkeuksissa, siunattu olet sinä, joka tulet Herran nimeen." (Palmusunnuntain tropari)

Mutta jos tätä evankeliumilukua olisi jatkettu hieman eteenpäin, niin huomaisimme, että edes tämä teko ei vakuuttanut kaikkia; päinvastoin “muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.” (Joh. 11:46) Eli kaikkien Kristuksen ihmetöiden ja kuolleista ylösherättämisen jälkeenkin oli niitä, joiden sydän oli paatumusta täynnä. Mikään asia ei kertakaikkiaan voinut vakuuttaa heitä.

Jos muistelemme Vanhan Testamentin aikaa ja Moosesta, jonka kautta Jumala lähetti kymmenen vitsausta Egyptin maahan. Faarao vasta viimeisen vitsauksen jälkeen päästi Israelin pois Egyptistä, mutta kuitenkin pian sen jälkeen hän tuli katumapäälle ja lähti heidän peräänsä, hukkuen lopulta sotajoukkoineen Punaiseen mereen. Eli ei edes kymmenen ihmettä voinut muuttaa faaraon mieltä.

Valitettavaa on se, että faarao ei jäänyt paatumuksessaan ainoaksi, jota eivät Jumalan ihmeteot vakuuttaneet. On edelleenkin ihmisiä, jotka ummistavat silmänsä kaikelta tältä; he ovat ikään kuin valintansa tehneet, eivätkä he kykene siltä tieltä enää palaamaan.

Eikä tätä tarvitse ihmetellä, sillä onhan maailmassa eläminen itsekkäästi ajateltuana helpompaa ilman uskonnollisia ihanteita. Dostojevski on sanonut, että "Ilman Jumalaa kaikki on sallittua". Mutta miksi rakentaisimme elämämme itsekkäästi maallisten ihanteiden varaan? Unohdammeko sen tosiasian, että emme me elä ikuisesti täällä. On hyvin epätodennäköistä, että saisimme Lasaruksen tavoin vielä "jatkoaikaa" elämällemme.

Jos meillä onkin maallisessa mielessä nyt kaikkea itsellämme, niin saattaa hyvinkin olla, että iankaikkisuudessa meillä ei ole yhtikäs mitään. Maalliset asiat eivät itsessään ole pahasta, mutta puhtaasti itsekkäästi käytettyinä ne muuttuvat pahaksi. Siksi elämässä olevat asiat tulee laittaa tärkeysjärjestykseen.

Kristus tuli meidän keskellemme nostaakseen ihmiskunnan ylös siitä alennustilasta mihin Adam oli langennut. Älkäämme enää tietoisesti lähtekö pois päin Kristuksesta, Jumalasta, joka on ojentanut meille kätensä. Ottakaamme ilolla ja riemulla vastaan tuleva ylösnousemuksen ilosanoma, josta Lasaruksen kuolleista ylösherättäminen antaa jo viitteitä.

Tämän päivän tarkoituksena on avata meidän mielemme niin, että ymmärtäisimme ylösnousemuksen suuren salaisuuden uudella tavalla. Ja Kristuksen omien sanojen mukaisesti, tämän oli tapahduttava: "--jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

isä Andrei Verikov