Ero sivun ”Pavle (patriarkka)” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
(Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Patriarkka_pavle_wik.jpg|thumb|<center>Serbian patriarkka Pavle (Stojčevic)<br><small>(''Kuva: Wikipedia'')</small></center>]] |
[[Kuva:Patriarkka_pavle_wik.jpg|thumb|<center>Serbian patriarkka Pavle (Stojčevic)<br><small>(''Kuva: Wikipedia'')</small></center>]] |
||
'''Hänen Pyhyytensä Serbian Patriarkka Pavle''' (serbiaksi: ''Патријарх Павле'') oli syntynyt syyskuun 11. päivänä 1914 Stefan ja Ana Stojtsvicin perheeseen Kučanin kylässä Donji Miholjacin maakunnassa Slavoniassa itäisessä Kroatiassa. Hänen siviilinimensä oli Gojko |
'''Hänen Pyhyytensä Serbian Patriarkka Pavle''' (serbiaksi: ''Патријарх Павле'') oli syntynyt syyskuun 11. päivänä 1914 Stefan ja Ana Stojtsvicin perheeseen Kučanin kylässä Donji Miholjacin maakunnassa Slavoniassa itäisessä Kroatiassa. Hänen siviilinimensä oli Gojko Stojčevic (''Гојко Стојчевић''). [[Patriarkka|Patriarkan]] täydellinen arvonimi oli Pećn [[arkkipiispa]], Belgradin ja Karlovcin [[metropoliitta]] ja Serbian patriarkka. Hän kuoli sunnuntaina marraskuun 15. päivänä 2009 Belgradin sotilaslääketieteellisen akatemian sairaalassa (Vojno medicinska akademija), jossa oli ollut hoidettavana kaksi vuotta. |
||
== Opiskelu ja kirkollinen ura == |
== Opiskelu ja kirkollinen ura == |
||
Rivi 9: | Rivi 9: | ||
Vuodesta 1944 vuoteen 1955 hän oli Račan [[luostari]]n veljestön jäsenenä erilaisissa tehtävissä. Lukuvuonna 1950-51 silloinen [[munkkidiakoni]] Pavle nimitettiin Prizenin seminaarin opettajaksi, tehtävään, jossa hän oli patriarkaksi valitsemiseensa asti. |
Vuodesta 1944 vuoteen 1955 hän oli Račan [[luostari]]n veljestön jäsenenä erilaisissa tehtävissä. Lukuvuonna 1950-51 silloinen [[munkkidiakoni]] Pavle nimitettiin Prizenin seminaarin opettajaksi, tehtävään, jossa hän oli patriarkaksi valitsemiseensa asti. |
||
Hänet oli vihitty [[Munkki|munkkeuteen]] vuonna 1948 ja samana vuonna myös vihitty munkkidiakoniksi. Vuonna 1954 hänet vihittiin [[Pappismunkki|pappismunkiksi]] ja korotettiin ''[[protosingeloksen]]'' arvoon. Vuonna 1957 hän sai [[Arkkimandriitta|arkkimandriitan]] arvon Slavonijan piispa Emilianilta. Toukokuussa 1957 piispainkokous valitsi arkkimandriitta Pavlen Raska-Prizrenin [[piispa]]ksi. |
Hänet oli vihitty [[Munkki|munkkeuteen]] vuonna 1948 ja samana vuonna myös vihitty munkkidiakoniksi. Vuonna 1954 hänet vihittiin [[Pappismunkki|pappismunkiksi]] ja korotettiin ''[[Protosingelos|protosingeloksen]]'' arvoon. Vuonna 1957 hän sai [[Arkkimandriitta|arkkimandriitan]] arvon Slavonijan piispa Emilianilta. Toukokuussa 1957 piispainkokous valitsi arkkimandriitta Pavlen Raska-Prizrenin [[piispa]]ksi. |
||
== Piispana == |
== Piispana == |
Nykyinen versio 15. marraskuuta 2009 kello 20.20
Hänen Pyhyytensä Serbian Patriarkka Pavle (serbiaksi: Патријарх Павле) oli syntynyt syyskuun 11. päivänä 1914 Stefan ja Ana Stojtsvicin perheeseen Kučanin kylässä Donji Miholjacin maakunnassa Slavoniassa itäisessä Kroatiassa. Hänen siviilinimensä oli Gojko Stojčevic (Гојко Стојчевић). Patriarkan täydellinen arvonimi oli Pećn arkkipiispa, Belgradin ja Karlovcin metropoliitta ja Serbian patriarkka. Hän kuoli sunnuntaina marraskuun 15. päivänä 2009 Belgradin sotilaslääketieteellisen akatemian sairaalassa (Vojno medicinska akademija), jossa oli ollut hoidettavana kaksi vuotta.
Opiskelu ja kirkollinen ura
Gojko suoritti peruskoulu- ja lukio-opintonsa korkein arvosanoin Belgradissa vuonna 1929. Hän kirjautui opiskelijaksi Sarajevon seminaariin, josta hän valmistui vuonna 1935.
Sitten seurasi opiskelu Belgradin yliopiston (ortodoksisessa) teologisessa tiedekunnassa, josta hän valmistui vuonna 1940. Hän jatko-opiskeli Ateenan yliopiston ortodoksisen teologian tiedekunnassa vuosina 1955-57. Tuona aikana hän opiskeli mmm. Uutta testamenttia ja hänestä tuli liturgiikan taitaja, mikä myöhemmin näkyi myös voimakkaasti hänen työssään patriarkkana ja liturgisena kirjailijana Serbian kirkossa. Näistä uraauurtavista ja merkittävistä töistään teologian parissa Serbian ortodoksisen kirkon teologinen tiedekunta myönsi hänelle kunniatohtoriuden.
Vuodesta 1944 vuoteen 1955 hän oli Račan luostarin veljestön jäsenenä erilaisissa tehtävissä. Lukuvuonna 1950-51 silloinen munkkidiakoni Pavle nimitettiin Prizenin seminaarin opettajaksi, tehtävään, jossa hän oli patriarkaksi valitsemiseensa asti.
Hänet oli vihitty munkkeuteen vuonna 1948 ja samana vuonna myös vihitty munkkidiakoniksi. Vuonna 1954 hänet vihittiin pappismunkiksi ja korotettiin protosingeloksen arvoon. Vuonna 1957 hän sai arkkimandriitan arvon Slavonijan piispa Emilianilta. Toukokuussa 1957 piispainkokous valitsi arkkimandriitta Pavlen Raska-Prizrenin piispaksi.
Piispana
Piispaksi valinnastaan asti sairastumiseensa saakka patriarkka Pavle oli uskollisesti jakanut kansansa kärsimykset. Piispa Pavle kirjoitti ja varoitti Serbien poistumisesta Kosovosta, albaanien hyökkäyksistä Serbian luostareita kohtaan, nunnien raiskauksista ja tavallisten ihmisten terrorisoinneista, Serbian hautausmaiden väärinkäytöksistä ja moninaisista ortodoksien kärsimyksistä Kosovossa ja Metohijassa.
Vuonna 1989 silloinen 75-vuotias piispa Pavle tuli henkilökohtaisesti hakatuksi Kosovossa albaaninuorten toimesta. Vammojen vakavuus vaati lähes kolmen kukauden sairaalahoidon. Kaikesta huolimatta kristillisen anteeksiannon hengessä hän kieltäytyi nostamasta syytteitä.
Syyttä ei siis patriarkka Pavlen kohdalla ole viitattu nimitykseen "kävelevä pyhä". Hänen elämäntyylinsä yksinkertaisuus ja henkilökohtainen nöyryys tekivät vaikutuksen kaikkiin, jotka olivat tutustuneet tähän hyveelliseen mieheen. Jokaiselle Serbian ortodoksisen kirkon piispalla on auto, joita he käytävät liikkumiseen hiippakuntansa alueella. Poikkeuksen tästä muodosti patriarkka Pavle. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei hanki autoa, hän vastasi: "En voi ostaa autoa, ennen kuin kaikilla Albanian ja Serbian talouksilla on auto."
Julkaisutoiminta
Patriarkka Pavle julkaisi muun muassa serbiankieliset kirjat Kysymyksiä ja vastauksia kirkon lukijalle (1989) ja Devič, Pyhän Joanikije Devičkin luostari (1989). Kahdenkymmenen vuoden ajan hän vastasi Serbian patriarkaatin pääjulukaisun kolumneista ja etenkin sen kysymys ja vastaus -osasta, jossa on käsitelty liturgisia ja sakramentaalisia kysymyksiä. Näiden ponnistuksien johdosta ja avulla Pyhä synodi julkaisi uuden painoksen Srbljak-kirjasta. Patriarkka oli myös mukana koordinoimassa liturgisten opintoihin liittyvän alkuaan vuonna 1915 Kiovassa julkaistujen M. Skabalanovitsin Kristilliset juhlat -teoksien uudelleen painamista. Vaikuttavin patriarkka Pavlen julkaisutoimista oli Uuden testamentin julkaiseminen vuonna 1984 hänen johdollaan. Tämä oli ensimmäinen virallinen serbiankielinen Uuden testamentin käännös, joka oli tehty Serbian ortodoksiselle kirkolle.
Jos kaikki patriarkan tekstit olisi julkaistu, niistä olisi tullut tuhansia sivuja ja lukuisia kirjoja. Patriarkka Pavlen esimerkillinen yksinkertaisuus elämäntyylissään ja nöyryyden ilmenemisessä ja henkilökohtaisessa pyhyydessä, olivat arvokkaina perämiehen ohjeina "kirkkolaivan" matkalla vaikeina aikoina.
Patriarkkana
Vuonna 1991 Serbian ortodoksisen kirkon piispainkokous valitsi piispa Pavlen 54. Serbian ortodoksiseksi patriarkaksi. Silloin 77-vuotias patriarkka Pavle oli valintahetkellä myös vanhin kaikkien patriarkkojen joukossa.
Toimikautensa aikana patriarkka Pavle on parantanut skismaattiset suhteet Vapaan Serbian ortodoksisen kirkon kanssa, nyt tunnettu Uuden Gračanican metropoliittakuntana. Patriarkka ponnisteli myös parantaakseen skismaattiset suhteet Makedonian niin kutsutun Makedonian ortodoksisen kirkon kanssa. Ekumeeninen patriarkaatti ja muut itäiset ortodoksiset kirkot pitävät Makedonian ortodoksista kirkkoa epäkanonisena.
Patriarkka Pavle ponnisteli myös Pyhän Savan kirkon rakentamistöissä. Siihen liittyvät kansainväliset toimet jatkuvat vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Kolme uutta seminaaria perustettiin: Cetinjeen (vuonna 1992), Kragujevaciin (vuonna 2000) ja Fočaan (vuonna 2001). Ortodoksinen teologinen tiedekunta organisoitiin uudelleen Belgradin yliopistoon vuonna 2004. Patriarkka oli todella suosittu kansan keskuudessa ja kuten edellä mainittiin, hänen kohdallaan viitataan usein nimitykseen "kävelevä pyhä".
Patriarkka vieraili useissa paikalliskirkoissa ja niiden johtajat vastaavasti Serbiassa, muun muassa Venäjän patriarkka Aleksei II ja Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I. Myös Suomen arkkipiispa Leo vieraili Serbiassa ja tapasi patriarkan siellä vuonna 2003. Patriarkka Pavle oli ensimmäinen serbialainen patriarkka, joka vieraili patriarkkana USA:ssa vuonna 1992 ja vuonna 2004 Australiassa. Patriarkka Pavle vieraili myös roomalaiskatolisen paavin, paavi Johannes Paavali II:n luona vuonna 1991 ja oli samalla ensimmäinen paavin tavannut serbialainen patriarkka.
Syksyllä 2007 uutisoitiin 93-vuotiaan patriarkan heikentyneestä terveydestä ja sairaalaan joutumisesta lähinnä vanhuuden vuoksi. Toukokuussa 2008 ilmoitettiin patriarkan syrjään siirtämisestä vaikean sairauden vuoksi ja valtaa siirrettiin Serbian kirkon Pyhälle synodille. Kirkkoa johti marraskuusta 2007 alkaen patriarkka Pavlen sairaalassa olon ajan Montenegron ja Littoralin metropoliitta, Cetinjen arkkipiispa Amfilohije (Radović).
Patriarkka Pavle oli kuollessaan 95-vuoden ikäinen.