Ero sivun ”Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Kuva:Herran temppeliin tuominen03.jpg|250px|thumb|<center>Kristuksen temppeliin tuomisen ikoni.<br><small>(''kuva © Pyykkönen'')</small></center>]] |
[[Kuva:Herran temppeliin tuominen03.jpg|250px|thumb|<center>Kristuksen temppeliin tuomisen ikoni.<br><small>(''kuva © Pyykkönen'')</small></center>]] |
||
[[Kuva:Herran_temppeliin_tuominen02.jpg|250px|thumb|<center>Kristuksen temppeliin tuomisen ikoni.<br><small>(''kuva © Pyykkönen'')</small></center>]] |
[[Kuva:Herran_temppeliin_tuominen02.jpg|250px|thumb|<center>Kristuksen temppeliin tuomisen ikoni.<br><small>(''kuva © Pyykkönen'')</small></center>]] |
||
[[Mooses, Jumalan näkijä|Mooseksen]] lain mukaisesti [[Jumalansynnyttäjä|Maria]] ja [[Joosef Kihlaaja|Joosef]] toivat [[Jeesus]]-lapsen Herran temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen. Koska ensiksi |
[[Mooses, Jumalan näkijä|Mooseksen]] lain mukaisesti [[Jumalansynnyttäjä|Maria]] ja [[Joosef Kihlaaja|Joosef]] toivat [[Jeesus]]-lapsen Herran temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen. Koska ensiksi syntyneen pojan katsottiin olevan Jumalan oma, uhrattiin lapsen puolesta lammas tai pari kyyhkysiä. Temppelissä vanhurskas Simeon odotti Messiasta ja tunnisti [[Pyhä Henki|Hengen]] johdatuksesta Jeesuksen heti. (''Luuk.2: 22-40'') |
||
Vanhurskaan Simeonin rukous muodostaa juhlan keskipisteen: |
Vanhurskaan Simeonin rukous muodostaa juhlan keskipisteen: |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
: ''valon, joka koittaa pakanakansoille,'' |
: ''valon, joka koittaa pakanakansoille,'' |
||
: ''kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.'' |
: ''kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.'' |
||
(''Luuk.2 |
(''Luuk.2: 29-32'') |
||
Tämä rukous luetaan tai lauletaan jokaisessa [[Ehtoopalvelus|ehtoopalveluksessa]]. Rukouksen kautta tulemme Jumalan valtakunnan eteen. Aivan kuten Maria toi Poikansa temppeliin, hän johdattaa Kristuksen myös meidän elämäämme, meidän ruumiimme temppeliin. Tämä on [[Jumalansynnyttäjä]]n perustehtävä – tuoda Kristus kaikkialle. Missä Maria on, siellä on myös Vapahtaja. |
Tämä rukous luetaan tai lauletaan jokaisessa [[Ehtoopalvelus|ehtoopalveluksessa]]. Rukouksen kautta tulemme Jumalan valtakunnan eteen. Aivan kuten Maria toi Poikansa temppeliin, hän johdattaa Kristuksen myös meidän elämäämme, meidän ruumiimme temppeliin. Tämä on [[Jumalansynnyttäjä]]n perustehtävä – tuoda Kristus kaikkialle. Missä Maria on, siellä on myös Vapahtaja. |
||
Kohtaaminen Kristuksen kanssa tapahtuu aina [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] ohjauksessa. Hengen opimme tuntemaan kuitenkin vain Kristuksen kautta. Meille tuntemattomalla tavalla Henki ohjaa meitä ja itse Hengen koemme vasta kun olemme jo löytäneet Kristuksen. Siinä vaiheessa tulemme sinuiksi itsemme kanssa, löydämme oman kutsumuksemme ja alamme olla oikeasti ihmisiä. Siitä kokemuksesta |
Kohtaaminen Kristuksen kanssa tapahtuu aina [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] ohjauksessa. Hengen opimme tuntemaan kuitenkin vain Kristuksen kautta. Meille tuntemattomalla tavalla Henki ohjaa meitä ja itse Hengen koemme vasta kun olemme jo löytäneet Kristuksen. Siinä vaiheessa tulemme sinuiksi itsemme kanssa, löydämme oman kutsumuksemme ja alamme olla oikeasti ihmisiä. Siitä kokemuksesta nousevat kiitollisuus ja vanhurskaan Simeonin sanat: Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä… |
||
Tätä juhlaa kutsutaan myös ''”Kohtaamiseksi”'', koska Jeesus-lapsessa kohtaavat vanha ja uusi liitto. Juhla heijastaa iloa uuden ja vanhan kohtaamisesta ja surua tulevista kärsimyksistä. Juhla tunnettiin Jerusalemissa jo 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Idän kirkossa tämä on Herran juhla ja lännessä Marian juhla. Tosin liturgisesti tämä ei idässäkään ole täysin Herran juhlan kaltainen. Lännessä on 1000-luvulta lähtien ollut tapana siunata kynttilät tänä päivänä (''”kynttilän päivä”''). |
Tätä juhlaa kutsutaan myös ''”Kohtaamiseksi”'', koska Jeesus-lapsessa kohtaavat vanha ja uusi liitto. Juhla heijastaa iloa uuden ja vanhan kohtaamisesta ja surua tulevista kärsimyksistä. Juhla tunnettiin Jerusalemissa jo 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Idän kirkossa tämä on Herran juhla ja lännessä Marian juhla. Tosin liturgisesti tämä ei idässäkään ole täysin Herran juhlan kaltainen. Lännessä on 1000-luvulta lähtien ollut tapana siunata kynttilät tänä päivänä (''”kynttilän päivä”''). |
||
Versio 25. tammikuuta 2010 kello 11.29
ikoni noin 1400-luvulta
Kuva: Wikipedia
Mooseksen lain mukaisesti Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen Herran temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen. Koska ensiksi syntyneen pojan katsottiin olevan Jumalan oma, uhrattiin lapsen puolesta lammas tai pari kyyhkysiä. Temppelissä vanhurskas Simeon odotti Messiasta ja tunnisti Hengen johdatuksesta Jeesuksen heti. (Luuk.2: 22-40)
Vanhurskaan Simeonin rukous muodostaa juhlan keskipisteen:
- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa
- lähteä, niin kuin olet luvannut.
- Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
- jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
- valon, joka koittaa pakanakansoille,
- kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
(Luuk.2: 29-32)
Tämä rukous luetaan tai lauletaan jokaisessa ehtoopalveluksessa. Rukouksen kautta tulemme Jumalan valtakunnan eteen. Aivan kuten Maria toi Poikansa temppeliin, hän johdattaa Kristuksen myös meidän elämäämme, meidän ruumiimme temppeliin. Tämä on Jumalansynnyttäjän perustehtävä – tuoda Kristus kaikkialle. Missä Maria on, siellä on myös Vapahtaja.
Kohtaaminen Kristuksen kanssa tapahtuu aina Pyhän Hengen ohjauksessa. Hengen opimme tuntemaan kuitenkin vain Kristuksen kautta. Meille tuntemattomalla tavalla Henki ohjaa meitä ja itse Hengen koemme vasta kun olemme jo löytäneet Kristuksen. Siinä vaiheessa tulemme sinuiksi itsemme kanssa, löydämme oman kutsumuksemme ja alamme olla oikeasti ihmisiä. Siitä kokemuksesta nousevat kiitollisuus ja vanhurskaan Simeonin sanat: Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä…
Tätä juhlaa kutsutaan myös ”Kohtaamiseksi”, koska Jeesus-lapsessa kohtaavat vanha ja uusi liitto. Juhla heijastaa iloa uuden ja vanhan kohtaamisesta ja surua tulevista kärsimyksistä. Juhla tunnettiin Jerusalemissa jo 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Idän kirkossa tämä on Herran juhla ja lännessä Marian juhla. Tosin liturgisesti tämä ei idässäkään ole täysin Herran juhlan kaltainen. Lännessä on 1000-luvulta lähtien ollut tapana siunata kynttilät tänä päivänä (”kynttilän päivä”).
isä Rauno Pietarinen
Tropari ja kontakki (2. helmikuuta)
Tropari, 1. säv.
Iloitse, armoitettu Jumalansynnyttäjä Neitsyt, sillä sinusta koitti vanhurskauden Aurinko, Kristus, meidän Jumalamme, joka valaisee ne, jotka pimeydessä ovat. Riemuitse sinäkin, hurskas vanhus, sylissäsi meidän sielujemme Vapahtaja, joka on antanut meille ylösnousemuksen.
Kontakki, 1. säv.
Oi Kristus Jumala, joka syntymiselläsi pyhitit neitseellisen poven, sinä Simeonin kädet siunasit hänen ansionsa mukaan ja meitä kiiruhdit nyt pelastamaan. Anna kristikansallesi rauha, oi ainoa ihmisiä rakastava.