Valamon vanha kirkko vihittiin uudelleen

Kuvan teksti
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kuvan teksti
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kuvan teksti
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Maailman ensimmäinen ja tällä hetkellä myös ainoa Valamon kaikille pyhille omistettu kirkko vihittiin Uuden Valamon luostarissa maanantaina 28.6.2010 pyhien Sergei ja Herman Valamolaisten muistopäivänä. Kirkon vihkimisen toimitti KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo lukuisien pappien avustamana.

Heinäveden Valamon ensimmäinen kirkko

Tämä ns. vanha kirkko toimi Uuden Valamon ensimmäisenä kirkkona, kun luostari aikanaan muutti evakkoon Heinävedelle Laatokan Valamosta. Valamon luostarin pääkirkot on aina pyhitetty Kristuksen kirkastumiselle, niin myös tämä vanha kirkko. Kuitenkin uuden kirkon valmistuttua vanhan kirkon alttarista siirrettiin reliikit uuteen kirkkoon ja vanha kirkko toimi jonkin aikaa museona - ei kirkkona.

Vanhaa kirkkoa alettiin sitten myöhemmin käyttää myös kirkkona, mutta ongelmaksi muodostui se, ettei siellä ollut reliikkejä ja se oli pyhitetty samalle Kristuksen juhlalle kuin toinen kirkko. Siksi syntyi ajatus kirkon uudelleen vihkimisestä.

Valamon kaikki pyhät

Kirkko on pyhitetty Valamon kaikille pyhille, joita on noin kuutisenkymmentä pyhää ja joista valmistuu aivan lähiaikoina luostarin julkaisema ja isä Sergius Collianderin venäjästä kääntämä elämäkertojen kooste kirjana.

Juhlan yhteydessä esitettiin ensimmäisen kerran koekäyttöön hyväksytyt Valamon kaikkien pyhien tropari ja kontakki, jotka löytyvät tämän tekstin lopusta.

Arkkipiispan opetuspuhe

KP arkkipiispa Leo piti juhlaliturgiassa seuraavan opetuspuheen:

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Päivän evankeliumiteksti on apostoli Luukkaan kirjoittama (Luuk.6:17–23) kuvaus Jeesuksen antamasta autuuden julistuksesta. Autuuden julistus tai toiselta nimeltä autuuden lauseet ovat meille kaikille tuttuja, koska kuulemme ne laulettuina jokaisessa sunnuntailiturgiassa.

Jeesus lausui autuuden lauseet oltuaan vuorella rukoilemassa ja laskeuduttuaan sieltä alas yhdessä opetuslastensa kanssa. Vuoren juurelle oli kokoontunut paljon kansaa, jotka halusivat kuulla Jeesusta. Monet olivat tulleet paikalla saadakseen parannuksen vaivoihinsa.

Kuten monissa muissakin yhteyksissä, niin nytkin Jeesus kohotti ensin katseensa ylös kohti taivasta ja kertoi sitten opetuslapsilleen, mitä on onnen saavuttaminen.

"Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta”.

Evankeliumin ”autuaat” ovat samoja, jotka psalminkirjan ensimmäisen psalmin mukaan eivät ”vaella jumalattomien tavoin” (Ps.1:1) tai psalmin 32 sanoin ovat niitä, joiden ”pahat teot on annettu anteeksi ja synnit on pyyhitty pois” (Ps.32:1).

Tuohon samaan autuuden ja onnellisuuden tiehen viitataan myös profeetta Jesajan kirjassa: ”Noudattakaa oikeutta, toteuttakaa vanhurskaus”, sillä ”onnellinen se ihminen, joka näin tekee” (Jes.56:2).

Suomenkielellä nämä ”autuaiksi” tai ”onnelliseksi” kuvatut ihmiset ovat hyväosaisia, koska he haluavat täyttää Jumalan käskyt. Tämän maailman silmissä tällainen autuus tai onnellisuus voi näyttää jopa hulluudelta.

Luukkaan evankeliumin autuuden lauseiden köyhät ovat samoja, joita Matteuksen evankeliumissa kuvataan ”hengessä köyhiksi”. He etsivät hengen ravintoa. Näin heitä kuvataan profeetta Sefanjan kirjassa: ”Te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä” (Sef.2:3).

”Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan”.

Onnellisia ovat ne, jotka haluavat tulla kylläisiksi muustakin kuin ruumiin ravinnosta. Profeetta Jesajan sanoin: ”Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano, ei heitä ahdista helle eikä auringon polte, sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa, joka vie heidät lähteiden ääreen” (Jes.49:10).

Hengessä köyhät ovat niitä, jotka uskovat, että itkun ja surun kokemisen jälkeen he saavat iloita: ”Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa”.

Autuuden lauseiden lopussa kuullaan lupaus siitä, mihin opetuslasten on Jumalan profeettojen tavoin valmistauduttava.

"Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille”.

Tämä Ihmisen Poika, josta profeetta Daniel lausuu on nyt keskuudessamme.

”Minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä” (Dan.7:13–14).

Päivän epistolatekstissä (Gal.5:22–6:2) kuulimme, millaisia ovat ne, jotka elävät autuuden lauseiden mukaan. He ovat ”ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen” ja kantavat keskuudessamme Hengen hedelmiä, rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää.

Tänään muistelemme näistä Jumalan meille lähettämistä esikuvista tämän pyhän luostarin perustajia pyhittäjiä Sergeitä ja Hermania. Päivän kontakkiveisun sanoin, pyhittäjät ovat koonneet meidät tänne, jotta seuraisimme profeettojen, apostolien ja Valamon pyhittäjäisien viitoittamaa autuuden lauseiden tietä.

”Seisoessanne nyt enkelien kanssa Valtiaan istuimen edessä, muistakaa meitä, lapsianne, jotka te, Jumalassa viisaat, olette yhteen koonneet, että me ilolla sydämen syvyydestä huutaisimme: Iloitkaa Sergei ja Herman, autuaat isämme!”

Aamen.

Tropari ja kontakki

Kontakki

HAP