Aleksei Moskovalainen

Tiedosto:Aleksi moskovalainen wik.jpg

Pyhä Aleksi, Moskovan metropoliitta Dionysioksen maalaamassa ikonissa.
(Kuva: Wikipedia)

Pyhä Aleksei, Moskovan ja koko Venäjän metropoliitta, ihmeidentekijä, (maalliselta nimeltään Elefteri) syntyi vuonna 1292 (eräiden lähteiden mukaan vasta 1304) Moskovassa Tšernigovin ruhtinaskunnasta olevan aatelisen Feodor Bjakontin pajariperheeseen. Perhe oli joutunut pakenemaan tataarien hyökkäystä kotiseudultaan Moskovaan, missä he sitten saivat siis perheen lisäystä.

Elämän suunnan valinta jo lapsena

Herra paljasti tulevan pyhän ylevän kohtalon jo varhaislapsuudessa, kun Elefteri oli pyydystämässä verkoilla lintuja ja kun hän nukahti puu juurelle. Hän kuuli yhtäkkiä äänen, joka sanoi hänelle: ”Aleksei, miksi sinä puurrat turhaan? Sinä tulet pyydystämään ihmisiä.”

Tästä hetkestä alkaen poika hylkäsi lasten leikit ja vietti paljon aikaansa yksinäisyydessä rukoillen, mietiskellen ja lukien hengellisiä kirjoja. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja kun hän oli nuorukainen ikäinen, hän päätti ryhtyä munkiksi. Tämä tapahtui noin vuoden 1320 tienoilla, jolloin hän meni moskovalaiseen Teofanian eli Jumalan ilmestymisen luostariin ja hänet vihittiin munkiksi. Hän vietti luostarissa noin parikymmentä vuotta tiukasti luostarin ohjeita noudattaen ja kilvoitellen paastoten, valvoen, rukoillen ja pyhiä kirjoituksia tutkien. Luostarin tunnetut askeetit, vanhus Geronti ja pyhä Stefan (muistopv. 14.7.), pyhän Sergei Radonežilaisen (muistopv. 25.9.) veli, olivat hänen oppaitaan ja seuralaisiaan kilvoittelussa.

Krikollisen tuomioistuimen johtajaksi

Metropoliitta Theognostos, joka oli havainnut pyhän Aleksein hyveellisyyden elämässään ja hengellisissä lahjoissaan, määräsi tulevan pyhän jättämään luostarin ja ryhtymään hallitsemaan kirkollista tuomioistuinta. Tässä tehtävässä Aleksei olikin sitten seuraavat kaksitoista vuotta, opetellen samalla kreikan kielen ja saavuttaen suuren kunnioituksen myös ruhtinaan ja pajarien keskuudessa.

Vladimirin piispaksi

Loppuvuodesta 1350 (tai 1352) metropoliitta Theognostos vihki pyhän Aleksein Vladimirin piispaksi ja yhdessä suurruhtinas Iivana II:n (1326-1359) kanssa he päättivät, että Aleksei seuraa Theognostosta piispanistuimella hänen kuoltuaan. Asia ilmoitettiin myös Konstantinopolin patriarkalle, joka nimittäisi aikanaan uuden metropoliitan.

Moskovan metropoliitaksi

Näin tapahtuikin ja Konstantinopolin patriarkka Filotheos nimittikin sitten tämän ei-kreikkalaisen metropoliitan kreikkalaisen metropoliitan seuraajaksi vuonna 1354 poikkeuksellisen suuren hyveellisyytensä ja hengellisyytensä tähden.

Tämä ajanjaksona Venäjän kirkkoa repi suuret sisäiset kiistat ja riidat. Kiovan metropoliittakuntaa hallitsivat idässä venäläiset, lännessä puolalaiset ja liettualaiset ruhtinaat. Läntisten ruhtinaiden tukemana ja painostuksella Konstantinopolin patriarkka Kallistos nimitti Aleksein kilpailijaksi Liettuan metropoliitaksi piispa Romanin.

Koska kahden metropoliitan olemassa olo haittasi elämää ja oli epäselvää hallinnollisten rajojen suhteen, Aleksei matkusti 1356 Konstantinopoliin selvittämään asiaa. Siellä patriarkka Kallistos antoi Alekseille Venäjän johtavan piispan arvon, jonka alaisuuteen kuului Moskovan ohessa myös Kiova. Hän sai Kiovan ja Suur-Venäjän arkkipiispana käyttää arvonimenään ”Kaikkein kunnia-arvoisinta metropoliittaa ja eksarkkia”.

Ihmeitä ja kirkon johtamista

Paluumatkalla alus joutui myrskyyn ja oli lähellä haaksirikkoa. Pyhä Aleksei rukoili Jumalaa ja lupasi rakentaa kirkon sille pyhälle, jonka muistopäivänä pääsee satamaan. Jumala kuuli rukouksen ja laiva saapui satamaan elokuun 16. päivänä, jolloin vietettiin Kristuksen käsittätehdyn ikonin juhlaa.

Joka puolella ilmenevistä ongelmista huolimatta pyhä Aleksei omistautui laumansa johtamiseen: hän nimitti piispoja, perusti luostareita (mallina pyhän Sergei Radonežilaisen Pyhän Kolminaisuuden luostari), sovitteli riitoja ruhtinaiden välillä ja hoiti suhteita kaaneihin ja Kultaiseen Ordaan, jossa hän vieraili useampia kertoja. Vuonna 1357 kaani pakotti Aleksein tulemaan paikalle ja parantamaan sokeaksi tulleen vaimonsa Taidulan.

”Tämä ylittää voimani”, Aleksei sanoi, ”mutta uskoen Jumalaan, joka antoi näön sokealle, Hän auttaa myös minua.” Rukousten ja pyhitetyn veden avulla kaanin vaimo sai näkönsä takaisin.

Mukana tataarien kukistamisessa

Kun suurruhtinas Iivana II kuoli, hänen poikansa Dimitri (myöhemmin tunnettu nimellä Dimitri Donskoi, muistopv. 19.5.) nousi valtaan alaikäisenä. Pyhä Aleksei otti Dimitrin holhoukseensa ja näin pyhä Aleksei oli muutaman vuoden Venäjällä sekä maallinen että hengellinen hallitsija. Hallitusaika oli sovittelevaa ja maata vahvistavaa ja myöhemmin hänen itsensä sekä pyhittäjä Sergei Radonežilaisen ja Dimitri Donskoin yhteistyö loi pohjan tataarien kukistamiselle Kulikovon taistelussa vuonna 1380.

Kirkkoja ja luostareita

Vuonna 1361 hän täytti lupauksensa Jumalalle ja rakensi Kristuksen käsittätehdyn ikonin luostarin Jauzaan Moskovaan. Sen igumeniksi tuli pyhän Sergei Radonežiläisen oppilas Andronikov (muistopv. 13.6.), jonka nimellä luostari nykyään tunnetaan. Myös muita luostareita perustettiin, mm. 1362 Serpuhovin lähelle Neitsyt Marian temppeliinkäymisen luostari ja 1365 Moskovan Kremliin Ylienkeli Mikaelin ihmeen luostarin eli Tšudovin luostarin, millä nimellä se paremmin tunnetaan Venäjällä.

Kuolema, reliikit ja pyhänä kunnioittaminen

Pyhä Aleksei saavutti 78-vuoden iän, kun hän helmikuun 12. päivänä 1378 kuoli. Metropoliittana hän ehti toimia 24 vuoden ajan. Oman toivomuksensa mukaisesti hänet haudattiin Tšudovin luostariin. Hänen maatumattomat reliikkinsä paljastuivat ihmeellisellä tavalla viisikymmentä vuotta myöhemmin, jolloin tätä pyhää hierarkkia ja rukoilijaa alettiin muistella ja hänen muistopäiväänsä juhlia.

Tšudovin luostarialue tuhottiin neuvostovallan aikana vuonna 1929 ja pyhän Alesein reliikit siirrettiin museoon. Toisen maailmansodan jälkeen ne palautettiin Venäjän kirkolle vuonna 1947 ja patriarkka Aleksei I:n (1945-1970) pyynnöstä ne sijoitettiin Teofanian katedraaliin, missä ne yhä ovat.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Aleksei Moskovalaista kaksi kertaa vuoden aikana. Ensimmäinen muistopäivä on hänen kuolinpäivänsä eli helmikuun 12. päivä ja toinen hänen reliikkiensä löytämispäivä eli toukokuun 20. päivä.

HAP

Troparit

Tropari, 4.säv.

Apostolien oppien uskollinen puolustaja, | Venäjän Kirkon paimen ja opettaja, | viettäen muistoasi siunattu piispa Aleksi me kunnioitamme laululla Kristusta, meidän jumalaamme. | Hän on antanut meille uskollisen paimenen ja armonparannuksen lähteen, || oikeauskoisten kristittyjen ylistyksen ja vahvistuksen.

Tropari, 8.säv.

Apostolien istuimen perijä ja ylenhyvä lääkäri | ja uskollinen palvelija, | puhtaimpien jäännöksiesi luokse kiiruhdamme, Jumalassa viisas esipaimen ja ihmeidentekijä Aleksi, | rakkaudella juhlimme valoisaa muistoasi | ja lauluin ja veisuin iloiten ylistämme Kristusta, | joka antoi sinulle parannuksen armolahjan || ja kaupungillemme vahvan turvan.