Toinen rukous (NV)

Pyhä Nikolaj, Žičan ja Ohridin piispa:

Rukoukset järvellä

(Kuva © Aija S.)

Toinen rukous

2 (II)

Kuka sijoitti minut tähän matojen kotoon?

Kuka ajoi minut tomuun niin että tulin käärmeiden naapuriksi ja haukkojen päivälliseksi?

Kuka sysäsi minut alas korkealta vuorelta niin että tulin verenhimoisten ja jumalattomien ihmisten matkakumppaniksi?

Minun syntini ja Sinun oikeudenmukaisuutesi, oi Herra. Minun syntini yltää maailman luomiseen asti ja se on Sinun oikeuttasi joutuisampi.

Lasken syntini koko elinajaltani, isäni elinajalta ja aina maailman alusta asti ja sanon: ”Todellakin, Herran oikeuden nimi on armo.”

Kannan isieni haavoja itsessäni – haavoja, jotka valmistin itsekin silloin kun vielä olin isissäni – ja nyt ne kaikki ovat ilmestyneet sieluuni kuin kirahvin pilkullinen nahka, kuin minua pistävien ilkeiden skorpionien viitta.

Riittää jo, Herra. Avaa Sinun armosi taivaallisen virran tulvaportti, ja puhdista minut spitaalisesta pahasta, jotta minä ilman tätä lepraa uskaltaisin julistaa Sinun nimeäsi toisten spitaalisten edessä ilman heidän pilkkaansa.

Kohota minua edes päätä ylemmäs tätä matojen kodon mätänevää hajua, jotta hengittäisin sisääni taivaan suitsutusta ja palaisin elämään.

Nosta minut edes palmupuun korkeudelle, jotta voin nauraa kannoillani luikerteleville käärmeille.

Oi Herra, jos maallisen vaellukseni aikana on ollut edes yksi hyvä teko, päästä minut tuon yhden teon vuoksi verenhimoisten ja jumalattomien ihmisten matkaseurasta.

Oi Herra, toivoni epätoivossa.

Oi Herra, voimani heikkoudessa.

Oi Herra, valoni pimeydessä.

Aseta edes yksi sormi otsalleni, ja minä nousen. Tai jos olen liian epäpuhdas Sinun sormellesi, köytä minut valtakuntasi yhdellä valonsäteellä ja nosta minut – nosta minut tästä matojen kodosta, oi rakkaani, oi hellittyni.

---

-> seuraava rukous
Takaisin alkusivulle
<- edellinen rukous