Domna Nikomedialainen

Marttyyri Domna Nikomedialainen,
muistopäivä 28.12.
Kuva © Petja Pyykkönen

Pyhä Domna ja Nikomedian 20 000 pyhää marttyyria

300-luvun alussa keisari Maksimianus Herculius (284-305) käski tuhota kristittyjen kirkkoja, polttaa jumalanpalveluskirjoja ja viedä heiltä kaikki oikeudet ja kansalaisuuteen liittyvät erivapaudet. Siihen aikaan Nikomedian kaupungin piispana toimi pyhä Kyrillos, joka saarnoillaan ja elämällään edesauttoi kristinuskon leviämistä jopa niin, että monet keisarin hovin jäsenistäkin olivat salaa kristittyjä.

Eräitä näistä Kristuksen tähden kuolleista muistellaan erikseen nimeltä, sillä he eivät kuolleet kauhistuttavassa massamurhassa, jossa tapettiin noin 20 000 kristittyä polttamalla heidät kirkkoon.

Pyhä Domna, vainottu köyhien auttaja

Palatsissa asui tuolloin myös Kahdentoista jumalan temppelin pakanapapitar Domna. Kaitselmuksen kautta hän sai käyttöönsä kopion Apostolien teoista ja apostoli Paavalin lähetyskirjeistä. Hänen sydämessään syttyi palava halu saada lisää kristillistä opetusta. Nuoren kristityn tytön avustuksella Domna meni salaa piispa Kyrilloksen luo hänen palvelijansa, eunukki Indesin, kanssa. Piispa opetti heille molemmille kristinuskoa ja he saivat myös ottaa vastaan pyhän kasteen piispalta.

Domna alkoi auttaa köyhiä ihmisiä: hän jakoi pois omistamiaan arvoesineitä sekä keisarillisen keittiön ruokaa Indeksen avulla. Päällikkönä toimiva eunukki, joka vastasi keisarillisesta ruokataloudesta keittiössä, sai selville, että Domna ja Indes eivät syö sitä ruokaa, jota heille lähetettiin keisarillisesta ruokapöydästä. Silloin heitä lyötiin, jotta saataisiin selville, miksi he eivät nauti ruokaa. Mutta he pysyivät vaiti. Toinen eunukki ilmoitti kuitenkin ylieunukille, että pyhät jakoivat keisarin lahjoja köyhille. Pyhät lukittiin vankilaan näännyttääkseen heidät nälällä, mutta pyhät saivat apua enkeliltä ja selviytyivät vahingoittumattomina.

Lopulta maaherra joutui vapauttamaan pyhän Domnan, joka teeskenteli mielisairasta, jottei olisi joutunut elämään pakanoitten joukossa. Domna pääsi piispa Kyrilloksen seuraajan, ihmeellisistä parantamisistaan kuuluisaksi tuleen piispa Anthimoksen hoivaan ja piispa sijoitti hänet asumaan Jumalan palvelemiseen omistautuneitten neitsyeitten taloon, eräänlaiseen naisluostariin.

Domna pakenee mieheksi pukeutuneena

Talon johtajatar, igumenia Agatha, saatuaan tietää, että keisari Maximianus oli määrännyt sotilaat etsimään ja hakemaan Domnan, puki hänet miesten vaatteisiin, leikkasi hiukset lyhyeksi ja lähetti Domnan pois luostarista vuorille turvaan. Kun sotilaat eivät löytäneet Domnaa luostarista, he turhautuneina hajottivat luostarin ja heittivät ne nunnat vankilaan, ketkä eivät ehtineet paeta, kiduttaen heitä ja vieden erään heistä jopa raiskattavaksi omiin orgioihinsa bordelliin. Enkelin avulla tämä neitsyt, Theofila, pääsi kuitenkin pakenemaan ja enkeli johti hänet pois bordellista katedraaliin muiden kristittyjen luo.

Samaan aikaan keisari järjesti kaupungin torille pakanajumalisen uhritilaisuuden ja kun he aloittivat uhrieläinten veren juoksuttamisen, kristityt saapuivat aukiolle. Tämän nähdessään keisari raivostui valtavasti ja hänen aloittaessaan raivoamisensa, alkoi valtaisa ukonilma. Ihmiset pakenivat paniikissa ja keisarinkin oli vetäydyttävä palatsinsa suojiin oman turvallisuutensa takia.

Myöhemmin keisari meni vielä kirkkoon sotilaiden kanssa ja kertoi kristityille, että he voisivat paeta rangaistusta, jos luopuisivat Kristuksesta. Muuten hän lupasi polttaa kaikki ihmiset kirkon sisällä rakennuksen mukana. Kristitty pappi Glykerios kertoi keisarille, etteivät he koskaan luopuisi uskostaan edes kidutusuhkan edessä.

Kiukkunsa salaten keisari poistui kirkosta, mutta käski pian pidättää Glykerioksen. Pidättäjät kiduttivat häntä, mutta Glykerios ei lakannut rukoilemasta Jumalaa ja toistamasta Herran nimeä. Voimatta pysäyttää pyhän Glykerioksen voimaa tunnustaa Kristus, keisari määräsi papin tapettavaksi polttamalla hänet kuoliaaksi.

20 000 kristittyä poltetaan kirkkoon

Kristuksen syntymäjuhlan aikoihin vuonna 302, kun noin 20 000 kristittyä oli kokoontunut Nikomedian katedraaliin. Keisari lähetti airuensa seurakuntaan ja he ilmoittivat, että sotilaat olivat ympäröineet rakennuksen ja jokainen, joka uhraa epäjumalille, voi poistua rakennuksesta. Jokainen, joka uhmaisi keisaria, kuolisi polttamalla, kun sotilaat sytyttäisivät kirkon palamaan. Kaikki läsnäolijat kieltäytyivät lähtemästä ja palvomasta epäjumalia.

Kun pakanat valmistautuvat kirkon polttamiseen, pyhä piispa Anthimos (muistopv. 3.9.) kastoi kaikki katekumeenit, voiteli heidät pyhällä mirhalla ja jakoi kaikille pyhän ehtoollisen. Sen jälkeen kaikki noin 20 000 kristittyä kärsivät marttyyrikuoleman tulipalossa. Heidän joukossaan oli muun muassa igumenia Agatha ja pyhä Theofila, joka aiemmin oli säästynyt pahuudelta ihmeen avulla. Piispa Anthimoksen onnistui kuitenkin paeta, mutta hänet kidutettiin kuoliaaksi myöhemmin.

Keisarin jatkaa kristittyjen vainoja

Maksimianus kuvitteli hävittäneensä kaikki Nikomedian kristityt, mutta hän sai varsin pian huomata erehtyneensä, sillä sieltä löytyi aina vaan enemmän ja enemmän kristittyjä, jotka tunnustivat uskonsa ja olivat valmiita kuolemaan Kristuksen vuoksi. Keisari oli ihmeissään näiden kristittyjen kanssa ja hän mietti, miten heitä pitäisi käsitellä. Keisarin käskystä pidätettiin myös Zenon niminen armeijan komentaja, joka oli avoimesti arvostellut keisaria hänen jumalattomuudestaan ja julmuudestaan. Zenonia hakattiin ja kidutettiin raa’asti sekä lopulta mestattiin. Samoin kävi hoviherralle, eunukki Indekselle, entiselle pakanapapille, joka oli kieltäytynyt osallistumasta enää epäjumalan palvelemiseen.

Kristittyjen vainoaminen kuitenkin vain jatkui edelleen. Dorotheos, Mardonios, Migdonios, korkea-arvoiset keisarin hovin virkamiehet, pidätettiin ja heitettiin vankilaan. Piispa Anthimos rohkaisi heitä lähettämillään kirjeillä. Yksi kirjeen tuojista, diakoni Theofilos, jäi kiinni ja vangittiin. Häntä kidutettiin, jotta hän paljastaisi piispan piilopaikan. Mutta pyhä marttyyri kesti kaiken, eikä paljastanut mitään. Sen jälkeen sotilaat teloittivat hänet ja kaikki ne, jotka piispan kirjeessä oli mainittu. Dorotheus mestattiin, Mardonios poltettiin ja Migdonios haudattiin elävältä.

Domna palaa kaupunkiin ja mestataan

Viikkoja pyhä Domna piilotteli itseään luolissa syöden ravinnokseen erilaisia löytämiään kasveja. Kun hän viimein palasi kaupunkiin, hän itki kauan palaneen kirkon raunioilla ja pahoitellen, ettei itse ollut mukana kirkossa kokemassa marttyyrien kanssa samaa kohtaloa. Illalla hän mennessään meren rannalle löysi sieltä marttyyrien Indeksen, Gorgonioksen ja Pietarin hukutetut ruumiit kalastajien verkoista.

Pyhä Domna oli yhä pukeutuneena miesten vaatteisiin, kun hän auttoi kalastajia selvittelemään verkkonsa. Kalastajat jättivät marttyyrien ruumiit Domnalle, joka huolehti heistä ja erityisesti henkisen ystävänsä marttyyri Indeksen ruumiista, haudaten heidät kunnioituksella kaupungin muurien lähistölle. Joka päivä hän suitsutti haudalla ja toi sinne tuoksuöljyjä. Kun keisari kuuli tästä tuntemattomasta ”nuoresta miehestä”, joka suitsutti tuomittujen kristittyjen haudalla, hän käski teloittaa tämäkin. Samassa yhteydessä teloitettiin myös pyhän Domnan kanssa marttyyri Euthymios.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee 20 000 Nikomedian marttyyria ja heidän joukossaan pyhää Domnaa ja muita kanssakilvottelijoita aina vuosittain heti joulun jälkeen joukuun 28. päivänä.

HAP

Tropari ja kontakki

Nikomediassa poltetut 20 000 marttyyria

Tropari, 3.säv.

Kuin jumalallinen järjestys, pyhä kaupunki, | Herran valittu kansa, | virkistettynä Hänen rakkaudellaan te kestitte kamppailun tulessa, | oi kaksikymmentätuhatta marttyyria. || Me rukoilemme teitä, anokaa säälivää Jumalaa antamaan meille suuren armonsa.

Kontakki, 2.säv.

Vahvoina uskossa kaksikymmentätuhatta marttyyria hyväksyivät kärsimyksen tulessa. | He huusivat hänelle, joka oli Neitseestä syntynyt: | Hyväksy uhrimme, niin kuin hyväksyit tietäjien lahjat, || kullan, mirhan ja suitsutuksen.

Minea

• Minea 28.12.