Toiminnot

Ero sivun ”Makari Kaljazinilainen” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
 
(5 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Pyhän '''Makari''' (''Makarios'') '''Kaljazinilainen''' (maalliselta nimeltään ''Matteus'') syntyi Gribkovon (Kozhinon) kylässä lähellä Kašinin kaupunkia ja Tveriä vuonna 1400 ruhtinaan hovissa palvelevan pajari Vasili Kožinin perheeseen.
[[Kuva:Makari kaljazinilainen01.jpg|thumb|<center>Makari Kaljazinilainen, muistopäivä 17.3. ja reliikkien löytämisen muistopäivä 26.5.<br>&copy; Petja Pyykkönen</center>]]Pyhän '''Makari''' (''Makarios'') '''Kaljazinilainen''' (maalliselta nimeltään ''Matteus'') syntyi Gribkovon (Kožinon) kylässä lähellä Kašinin kaupunkia ja Tveriä vuonna 1400 ruhtinaan hovissa palvelevan pajari Vasili Kožinin perheeseen.


== Naimisiin ja leskeksi ==
== Naimisiin ja leskeksi ==
Rivi 8: Rivi 8:


== Luostariin ==
== Luostariin ==
[[Kuva:Kaljazin_kellotorni_2005_wik.jpg|thumb|250 px|<center>Pyhän Kolminaisuuden luostarin kellotorni 2005 keskellä tekojärveä.<br>Kuva: Wikipedia</center>]]

Vapautuneena maallisista siteistä Matteus meni Klobukovin luostariin ja sai munkkivihkimyksen ja uuden nimen: Makari. Makari vietti erittäin nöyrää elämää luostarissa rukoillen, toisia palvellen ja pyhiä tekstejä lukien.
Vapautuneena maallisista siteistä Matteus meni Klobukovin luostariin ja sai munkkivihkimyksen ja uuden nimen: Makari. Makari vietti erittäin nöyrää elämää luostarissa rukoillen, toisia palvellen ja pyhiä tekstejä lukien.


Rivi 21: Rivi 21:
== Ihmeidentekijän kuolema ==
== Ihmeidentekijän kuolema ==


Makari saavutti kuuluisuutta ankarana kilvoittelijana ja rukoilijana, mutta myös sairaiden - etenkin halvaantuneiden ja riivattujen - parantajana ja ihmeiden tekijänä. Vuonna 1483 hän kuoli luottavaisena Herraansa Jumalaan. Kuoleman hetkellä häneen havaittiin kantaneen koko ajan raskaita kilvoituskahleita, joista kukaan ei aikaisemmin tiennyt mitään. Hänen maatumattomat [[reliikki]]nsä löydettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Makari saavutti kuuluisuutta ankarana kilvoittelijana ja rukoilijana, mutta myös sairaiden - etenkin halvaantuneiden ja riivattujen - parantajana ja ihmeiden tekijänä. Vuonna 1483 hän kuoli luottavaisena Herraansa Jumalaan. Kuoleman hetkellä häneen havaittiin kantaneen koko ajan raskaita [[Kilvoitusraudat|kilvoituskahleita]], joista kukaan ei aikaisemmin tiennyt mitään. Hänen maatumattomat [[reliikki]]nsä löydettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.


== Muistopäivä ==
== Muistopäivä ==

Nykyinen versio 17. maaliskuuta 2013 kello 09.34

Makari Kaljazinilainen, muistopäivä 17.3. ja reliikkien löytämisen muistopäivä 26.5.
© Petja Pyykkönen

Pyhän Makari (Makarios) Kaljazinilainen (maalliselta nimeltään Matteus) syntyi Gribkovon (Kožinon) kylässä lähellä Kašinin kaupunkia ja Tveriä vuonna 1400 ruhtinaan hovissa palvelevan pajari Vasili Kožinin perheeseen.

Naimisiin ja leskeksi

Vanhemmat halusivat Matteuksen menevän naimisiin, vaikka hän itse olisi halunnut palvella vain Jumalaa. Vanhempain tahtoon nöyrtyneenä hän avioitui Elena-nimisen naisen kanssa.

Vuoden kuluttua naimisiin menosta vanhemmat kuolivat ja kolmen vuoden kuluttua myös vaimo Elena.

Luostariin

Pyhän Kolminaisuuden luostarin kellotorni 2005 keskellä tekojärveä.
Kuva: Wikipedia

Vapautuneena maallisista siteistä Matteus meni Klobukovin luostariin ja sai munkkivihkimyksen ja uuden nimen: Makari. Makari vietti erittäin nöyrää elämää luostarissa rukoillen, toisia palvellen ja pyhiä tekstejä lukien.

Palava halu erämaahan täyttyi, kun hän igumenin siunauksella ja seitsemän muun munkin kanssa siirtyi kilvoittelemaan vajaan 20 kilometrin päähän Kašinista lähelle Volga-jokea kahden järven väliselle kannakselle, jonne munkit perustivat vastoin maanomistajan tahtoa erakkolan ja kirkon, joka omistettiin Pyhälle Kolminaisuudelle.

Luostari perustetaan

Maanomistaja ensin vihastui, mutta sairastuttuaan ja vierailtuaan sairaana Makarin luona, parani ja viimein lahjoitti munkeille maata luostaria varten. Veljestön yksimielisellä päätöksellä muutoin tehtävään vastahakoinen 53-vuotias Makari valittiin luostarin johtajaksi, igumeniksi.

Igumenina hän osallistui kaikkiin töihin veljestön kanssa, opetti veljestöä ja vierailijoita ja vietti kaikin tavoin nöyrää ja yksinkertaista elämää. Hengellinen elämä kukoisti luostarissa ja siellä vuonna 1478 vieraillut Josef Volokolamskilainen ylisti luostarin hengellisyyttä verraten sitä kuuluisaan Athokseen.

Ihmeidentekijän kuolema

Makari saavutti kuuluisuutta ankarana kilvoittelijana ja rukoilijana, mutta myös sairaiden - etenkin halvaantuneiden ja riivattujen - parantajana ja ihmeiden tekijänä. Vuonna 1483 hän kuoli luottavaisena Herraansa Jumalaan. Kuoleman hetkellä häneen havaittiin kantaneen koko ajan raskaita kilvoituskahleita, joista kukaan ei aikaisemmin tiennyt mitään. Hänen maatumattomat reliikkinsä löydettiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko viettää pyhän Makari (Makarios) Kaljazinilaisen omaa muistopäivää aina vuosittain maaliskuun 17. päivänä.

Tropari ja kontakki

Tropari, 8.säv.

Sinä kuoletit lihasi tahdon itsekieltäymyksellä ja valvomisella. | Paikka jossa vuodatit hikeäsi julistaa varoitusta Jumalan trumpetin lailla, | sekä kuolemasi jälkeen pyhät jäännöksesi vuodattavat parannusta. || Siksi me huudamme sinulle: Rukoile Kristukselta, meidän Jumalaltamme, sieluillemme pelastusta.

Kontakki, 2.säv.

Sinä halusit elämää taivaassa ja riemua kieltäymyksessä, työssä ja hikoilussa. | Sinä panit lihasi suitsiin ja sait armon tehdä ihmeitä, | sekä ilmestyä loistavana valona, oi vanhurskas isä Makarios. | Siksi Kristuksen Kirkko sinua kunnioittaakin.