Ilie Cleopan kirjan luku 33, osa III

Arkkimandriitta Ilie Cleopan kirjasta "Ortodoksisesta uskosta" pois jätetty ja julkaisematta jäänyt viimeinen luku. Tässä on sen kolmas osa, joka käsittelee Ehtoolliselle osallistumista. Kun kaikki kolme osaa on julkaistu, ne julkaistaan täällä vielä yhtenä kokonaisuutena pdf-tiedostona. Suomennos romaniankielestä: Matti Sidoroff
Julkaistu Ortodoksi.netissä 28.3.2013 kääntäjän luvalla.

---

Luku 33/osa 3

Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin

OPPILAS: Isä, miten ovat asiat niiden kanssa, jotka sanovat, että meidän pitää osallistua mahdollisimman usein ehtoollisen pyhään sakramenttiin?

PAPPI: Veli, kristityn autuus on todellakin siinä, että hän osallistuu ehtoolliseen usein, mutta hänen pitää osallistua tähän pyhään ja pelottavaan salaisuuteen asianmukaisesti valmistautuneena. Kuule, mitä tästä sanoo jumalallinen isä Johannes Krysostomos:

"Monet osallistuvat tähän salaisuuteen kerran vuodessa, toiset kahdesti, jotkut muut vielä useammin. Sana on annettu meille kaikille, ei vain niille, jotka ovat täällä vaan myös niille erakoille, jotka istuvat erämaassa. Nämä osallistuvat ehtoolliseen kerran vuodessa, monesti ehkä vain joka toinen vuosi. Mutta ne, jotka on äskettäin otettu kirkkoon, lähestykööt kuka kerran vuodessa, kuka harvemmin tai useammin tai vaikka joka kerta, kun vain heidän ajatuksensa ovat puhtaat ja käytöksensä tahratonta. Mutta jos näin ei ole, älkööt he koskaan lähestykö pyhiä salaisuuksia. Miksi? Koska he silloin vetävät päällensä tuomion ja kadotuksen ja vaivan ja rangaistuksen."(1

Toisessa paikassa hän sanoo:

"Ei Herran ilmestyminen kasteessa eikä 40 päivän paasto tee kristittyjä arvollisiksi lähestymään kaikkein puhtaimpia salaisuuksia vaan sielun kirkkaus ja puhtaus. Tällaisella sielulla lähesty salaisuuksia aina, ilman sitä älä koskaan."(2

Ja vielä Krysostomos osoittaa vaaran, mihin pappi joutuu, jos hän tieten tahtoen antaa ehtoollisen niille, jotka eivät ole siihen arvollisia:

"Älä anna miekkaa ruoan sijasta, sillä vähäinen ei ole se vaiva, johon joudutte, jos rohkenette sallia jonkun sellaisen osallistua ehtoolliseen, joka ei ole siihen arvollinen ja tiedätte sen, että hän ei ole arvollinen. Kristuksen Veri tullaan vaatimaan teidän kädestänne."

Ja vielä hän osoittaa, miten suuresti hän itse arvosti Kristuksen puhtaimpia salaisuuksia sanoessaan:

"Lähestyipä pyhiä salaisuuksia sotapäällikkö tai maaherra tai vaikka joku kruunupää, jos hän ei lähesty niitä arvollisesti, pysäytä hänet. Sinulla on suurempi valta kuin hänellä. Sillä pahempi riivaajien vallassa olevaa on se, joka lähestyy ehtoollista arvottomasti... Pelkää Jumalaa äläkä ihmistä. Mutta jos pelkäät ihmistä, Jumalakin sinulle nauraa. Mutta jos pelkäät Jumalaa, niin ihmisetkin sinua kunnioittavat. Mutta jos sinä et uskalla häntä pysäyttää, lähetä hänet minun luokseni. En voi sallia tällaista tehtävän. Sielustani luovun ennemmin kuin annan Herran Veren arvottomille. Ennemmin hän saa vuodattaa minun vereni kuin että antaisin tuon peljättävän Veren sille, joka ei ole siihen arvollinen. Mutta jos enemmän tutkimisen jälkeenkään joku ei ole havainnut ihmisen pahuutta, se ei ole hänen syynsä."(3

Ja vielä eräässä toisessa saarnassa hän sanoo:

"Kun aiotte lähestyä tätä peljättävä jumalallisten ja pyhien salaisuuksien pöytää, tehkää se pelolla ja vavistuksella, puhtaalla omallatunnolla, paastolla ja rukouksella."(4

Näinpä olen, veljeni, vastannut niihin kysymyksiin, jotka minulle olet tehnyt, niin lyhyesti kuin mahdollista, ja suokoon Jumala, että sinä nämä muistat ja voimiesi mukaan onnistut ne täyttämään, kuten myös selvittämään näitä kysymyksiä toisillekin.

OPPILAS: Kiitän Teitä, arvoisa isä, vaivasta, minkä olette nähnyt näitten asioitten selvittämiseksi minulle. Huomaan, että monet kysymykseni ovat saattaneet olla ärsyttäviä, mutta ajattelin että on parempi ottaa esille ei pelkästään muitten ihmisten epäilyjä, joiden kanssa olen sattunut keskustelemaan, vaan myös omat epäilyni. Minusta tuntuu, että kaikki nämä keskustelut ovat olleet minulle suureksi hyödyksi. Jokaisen keskustelun jälkeen kotiin mentyäni olen mietiskellyt kuulemaani pitkään ja rukoillut.

PAPPI: Jumalaa meidän pitää kiittää kaikesta. Mutta lopuksi haluan vielä sanoa sinulle yhden asian. Voimme varmasti saada uskollemme vahvistusta tiedon kautta, mutta älkäämme unohtako, että usko on teologinen hyve ja että se annetaan ihmiselle viime kädessä ja täydesti vain Jumalan armosta. Yksi kauneimpia Raamatun sanoja on riivaajien vallassa olleen pojan isän vastaus Herran Jeesuksen kysymykseen, uskoiko tämä todella hänen voivan parantaa hänen poikansa:

"Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24).

Näin rukoile sinäkin aina kun tunnet horjuvasi. Jumala sinua siunatkoon!

---

Viitteet:
1) Impărţirea de grîu (Vehnänjyvien jakaminen), Saarna 53, Buzau 1833, s. 449.
2) Ibid. Saarna 54, s. 455.
3) Ibid. Saarna 55, s. 459.
4) Cuvînt la Naşterea Domnului (Saarna Herran synytmäjuhlana), "Izvoarele Ortodoxiei", nr. 5, s. 22.

---

-> palaa johdantoon
Edelliset osat:

• Osa I: "Kalenterista" (julkaistu 12.3.2013)
• Osa II: "Herran Armeija" (julkaistu noin 19.3.2013)
• Koko luku 33: Kalenterista, "Herran armeijasta" ja Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin (PDF)
  [kooste julkaistaan noin 2.4.2013]