Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Keskittyneisyys

Filokalian kansi

Oikeaan rukoukseen kuuluu tietenkin keskittyminen. Kaikki kärsimme ajatusten harhailusta. Jokaiselle tuttu kokemus on, että juuri rukouksen aikana mieleen nousee kaikkea tärkeää muistettavaa.

”Kilvoittele tehdäksesi mielesi rukouksen aikana kuuroksi ja mykäksi”,

kehottaa Euagrios (I 93:11). Helpommin sanottu kuin tehty! Rukouksen alkuvaiheessa tarkkaavaisuutta on todella jännitettävä. Pyhittäjä Filotheos Siinailainen vertaa rukoilemista nuotion sytyttämiseen: alkuun on silmiä kirvelevää savua, mutta sitten kun tuli syttyy, nuotio palaa itsestään. Niin täytyy rukouksen alussa ensin pakottaa itseään tarkkaavaisuuttaan, mutta kun rukous pääsee vauhtiin, se alkaa edetä itsestään. (IV 25:29) (Vanhus Paisios käyttää tässä modernimpaa kielikuvaa: hän puhuu öljyjen lämpenemisestä.) Tämän saattaa huomata esimerkiksi kirkossa. Usein kirkossa seisominen tuntuu alussa rasittavammalta kuin lopussa, jolloin on jo päässyt rukouksen makuun. Siksi jumalanpalveluksissa ja kotirukouksissakin on syytä olla jonkin verran pituutta, että alkukankeus ehtisi kadota.

Keskittymisen kannalta aamuhetki on kullan kallis. Mieli on silloin tyyni ja häiriintymätön. Herätessä on hyvä suunnata ensimmäinen ajatus suoraa Herraan Jeesukseen Kristukseen, neuvovat pyhät Kallistos ja Ignatios (IV 168:26).

Olennainen asia keskittymisessä on rakkaus. Mitä enemmän rakkaus Jumalaan lisääntyy, sitä keskittyneempää rukous on.

”Joka rakastaa aidosti Jumalaa, rukoilee niin, etteivät ajatukset harhaile”,

toteaa Maksimos Tunnustaja. (II 77:1)

Mutta kuinka hankkia rakkaus Jumalaan? Emme voi rakastaa sitä, mitä emme tunne. Siksi isät pitävät hyvin tärkeänä ”teoriaa” eli kontemplaatiota, Jumalan katselemista hengellisessä mietiskelyssä. Se sekä keskittää että syventää rukousta. Euagrioksen tunnetusta toteamuksesta

”Jos olet teologi, rukoilet oikein; jos rukoilet oikein, olet teologi” (I 99:61),

korostetaan usein vain loppuosaa - sitä että teologi voi olla vain se, joka rukoilee oikein -, mutta yhtä tärkeä on myös alkuosa. Ei voi rukoilla oikein, jollei ole jossakin määrin teologi. Teologia on nimenomaan sen tutkimista, mitä Jumalasta Kirkon kokemuksessa tiedetään - tätä teologian puolta kutsutaan nykyisin dogmatiikaksi. Rukoilijan on syytä ottaa selville, kuinka Jumala on koettu Raamatun ja Kirkon historiassa, kuin myös mietiskellä, mitä meitä ympäröivä maailmankaikkeus kertoo Hänestä. Mitä enemmän tiedämme Jumalasta ja Jumala-kuvamme laajenee, sitä hartaamman ihmetyksen ja kunnioituksen vallassa rukoilemme. Kirkas ja selkeä näkemys siitä, mikä on dogmeissa ja historiassa ilmaistu Kirkon kokemus Jumalasta, on edellytys ja samalla myös elävöittävä tekijä rukouksessa.

”Rukous liittyneenä hengelliseen mietiskelyyn (teoriaan) on luvattu maa, jossa virtaa maito ja hunaja”,

toteaa Elia Presbyteeri (III 58:52). ”Teoria” antaa meille jonkinlaisen aavistuksen siitä, kuka on Hän, jota rukoilemme. Neilos Siinailainen ilmaisee asian erittäin hienosti Kallistoksen ja Ignatioksen lainaamassa sitaatissa:

”Autuas se, joka on käsittänyt Jumalan käsittämättömyyden. Sen käsittäminen ja rukous liittyvät erottamattomasti yhteen.” (IV 246:76)

Tuon käsittämättömyyden käsittäminen kaikessa mahtavuudessaan ja ihmeellisyydessään vaatii kuitenkin tutkimusta - pelkkä toteamus ei riitä.

Myös Maksimos Tunnustaja korostaa, ettei ole tarpeeksi, jos rukoilija vapautuu käytännön kilvoituksilla hillittömyydestä ja vihasta, vaan hänen on myös paneuduttava hengellisiin tutkiskeluihin (teorioihin), jotka vapauttavat hänet tietämättömyydestä, siis vääristä käsityksistä, ja muistamattomuudesta. Vasta sen jälkeen pystyy rukoilemaan oikein. (II 77:5) Himottomuutta, joka johtaa puhtaaseen ja ajatusten harhailusta vapaaseen rukoukseen, ei voi saavuttaa vain ulkonaisilla kilvoituksilla, toteaa myös pyhittäjä Theoleptos ja jatkaa:

”Hengellisten mietiskelyjen tulee osaltaan täyttää mielesi tiedon valolla ja luotujen oikealla ymmärtämisellä. Niiden valaiseman ja siivittämän mielen valtaa kokonaan rakkaus todelliseen rukoukseen ja se kohoaa sille sukua olevien valon lähteiden, aineettomien enkeljoukkojen luo ja etenee mahdollisuuksien mukaan jumalallisen Kolminaisuuden suunnatonta kolmiaurinkoista Valoa kohti”. (II 284:46)

Mistä sitten tietää, että on löytänyt rukouksen? Euagrios selittää, että se näkyy siitä, että rukous ei enää tunnu velvollisuudelta, vaan siitä on tullut suurin ilo. (111:153)

Täydellisesti keskittyminen toteutuu kuitenkin vasta silloin, kun rukous laskeutuu sydämeen, mutta se onkin sitten Jumalan lahja. Loppujen lopuksi vain Jumala voi pitää mielemme koossa. (III 343)

© Nunna Kristoduli

(Artikkeli julkaistaan Ortodoksi.netissä kirjoittajan luvalla.)

---

Seuraava osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Rukouksen sisältö->

---

1. osa: Filokalian tärkeimpiä rukousta käsitteleviä tekstejä
2. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Puhdistuminen
3. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Suhde lähimmäisiin
4. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Keskittyneisyys
5. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Rukouksen sisältö
6. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Rukoustila
7. osa: Rukouksen tie Filokalian isien mukaan - Käytännön ohjeita ja varoituksia