Toiminnot

Ero sivun ”Panteleimon Oulun emeritus metropoliitta” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

p (siirsi sivun ”Panteleimon (metropoliitta)” uudelle nimelle ”Panteleimon Oulun metropoliitta”)
 
(5 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Mp_panteleimon_09.jpg|thumb|<center>Metropoliitta Panteleimon v. 2009 piispainkokouksessa Valamossa.<br><small>(Kuva © Hannu Pyykkönen)</small></center>]]
'''Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Panteleimon''' (''siviilinimeltään Petri Sarho'') syntyi 17. toukokuuta 1949 Vieremällä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi v. 1969 ja aloitti opinnot [[Suomen ortodoksinen pappisseminaari|Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa]], josta hän valmistui v. 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa [[Leningradin hengellinen akatemia|Leningradin hengellisessä akatemiassa]], josta hän valmistui [[Teologian kandidaatti|teologian kandidaatiksi]] v. 1977.
'''Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Panteleimon''' (''siviilinimeltään Petri Sarho'') syntyi 17. toukokuuta 1949 Vieremällä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi v. 1969 ja aloitti opinnot [[Suomen ortodoksinen pappisseminaari|Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa]], josta hän valmistui v. 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa [[Leningradin hengellinen akatemia|Leningradin hengellisessä akatemiassa]], josta hän valmistui [[Teologian kandidaatti|teologian kandidaatiksi]] v. 1977.


Rivi 5: Rivi 6:
Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 [[matkakanttori]]na Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin [[Munkki|munkiksi]], [[munkkidiakoni]]ksi ja [[Pappismunkki|pappismunkiksi]] vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli [[Uuden Valamon luostari]]n [[veljestö]]n jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, [[igumeni]]na, vuosina 1979 – 1997. [[Arkkimandriitta|Arkkimandriitan]] arvo myönnettiin hänelle v. 1986.
Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 [[matkakanttori]]na Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin [[Munkki|munkiksi]], [[munkkidiakoni]]ksi ja [[Pappismunkki|pappismunkiksi]] vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli [[Uuden Valamon luostari]]n [[veljestö]]n jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, [[igumeni]]na, vuosina 1979 – 1997. [[Arkkimandriitta|Arkkimandriitan]] arvo myönnettiin hänelle v. 1986.


Vuonna 1997 hänet valittiin nimikkeellä Joensuun piispa [[Suomen ortodoksinen kirkkokunta|Suomen ortodoksisen kirkkokunnan]] [[apulaispiispa]]ksi. [[Piispa]]ksi vihkiminen tapahtui Kuopiossa maaliskuussa 1997. Hän hoiti virkaatekevänä [[Helsingin hiippakunta|Helsingin hiippakunnan]] piispan virkaa kaksi kuukautta vuoden vaihteessa 2001 – 2002. Huhtikuussa vuonna 2002 hänet valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi nimikkeenään Oulun [[metropoliitta]].
Vuonna 1997 hänet valittiin nimikkeellä Joensuun piispa [[Suomen ortodoksinen kirkkokunta|Suomen ortodoksisen kirkkokunnan]] [[apulaispiispa]]ksi. [[Piispa]]ksi vihkiminen tapahtui Kuopiossa maaliskuussa 1997. Hän hoiti virkaatekevänä [[Helsingin hiippakunta|Helsingin hiippakunnan]] piispan virkaa kaksi kuukautta vuoden vaihteessa 2001 – 2002. Huhtikuussa vuonna 2002 hänet valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi nimikkeenään Oulun [[metropoliitta]], mistä tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle 2013.


Metropoliitta Panteleimon on kuulunut [[Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous|Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen]] ensin vuosina 1986 – 1992 ja sitten itseoikeutettuna jäsenenä vuodesta 1997 alkaen.
Metropoliitta Panteleimon kuului [[Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous|Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen]] ensin vuosina 1986 – 1992 ja sitten itseoikeutettuna jäsenenä vuodesta 1997 alkaen eläkkeelle siirtymisesäänsä saakka.


== Julkaisut ==
== Julkaisut ==


Metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja Valamo- tai ortodoksia-aiheisia kirjoja ja historiallisia romaaneja, muun muassa ''’Timanttiristi’'', ''’Unen laiva’'', ''’Karjalan maa’'', ''’Venäläistä teetä’'', ''’Pojan tie’''.
Metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja Valamo- tai ortodoksia-aiheisia kirjoja ja historiallisia romaaneja, muun muassa ''’Timanttiristi’'', ''’Unen laiva’'', ''’Karjalan maa’'', ''’Venäläistä teetä’'', ''’Pojan tie’''.

== Linkkejä ==
[http://www.ort.fi/fi/kirkko_palvelee/hpk/oulun_hpk/piispa/index.php Metropoliitan omat viralliset kotisivut]


[[Luokka:Metropoliitat]]
[[Luokka:Metropoliitat]]

Nykyinen versio 25. huhtikuuta 2018 kello 08.05

Metropoliitta Panteleimon v. 2009 piispainkokouksessa Valamossa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Panteleimon (siviilinimeltään Petri Sarho) syntyi 17. toukokuuta 1949 Vieremällä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi v. 1969 ja aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa, josta hän valmistui v. 1972. Jatko-opintoja hän suoritti Neuvostoliitossa Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta hän valmistui teologian kandidaatiksi v. 1977.

Työ ja kirkolliset vihkimykset

Panteleimon toimi vuosina 1973 ja 1975 matkakanttorina Ilomantsin piirissä. Hänet vihittiin munkiksi, munkkidiakoniksi ja pappismunkiksi vuonna 1977, jolloin hänestä myös tuli Uuden Valamon luostarin veljestön jäsen. Uudessa Valamossa hän toimi luostarin johtajana, igumenina, vuosina 1979 – 1997. Arkkimandriitan arvo myönnettiin hänelle v. 1986.

Vuonna 1997 hänet valittiin nimikkeellä Joensuun piispa Suomen ortodoksisen kirkkokunnan apulaispiispaksi. Piispaksi vihkiminen tapahtui Kuopiossa maaliskuussa 1997. Hän hoiti virkaatekevänä Helsingin hiippakunnan piispan virkaa kaksi kuukautta vuoden vaihteessa 2001 – 2002. Huhtikuussa vuonna 2002 hänet valittiin Oulun hiippakunnan piispaksi nimikkeenään Oulun metropoliitta, mistä tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle 2013.

Metropoliitta Panteleimon kuului Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen ensin vuosina 1986 – 1992 ja sitten itseoikeutettuna jäsenenä vuodesta 1997 alkaen eläkkeelle siirtymisesäänsä saakka.

Julkaisut

Metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja Valamo- tai ortodoksia-aiheisia kirjoja ja historiallisia romaaneja, muun muassa ’Timanttiristi’, ’Unen laiva’, ’Karjalan maa’, ’Venäläistä teetä’, ’Pojan tie’.