The 'Latin' within the 'Greek' (väitös)

The 'Latin' within the 'Greek': The Feast of the Holy Eucharist in the Context of Ruthenian Eastern Rite Liturgical Evolution in the 16th–18th Centuries

TM Maria Takala-Roszczenko

Väitös kirkkomusiikin alalta
Väittelijä: TM Maria Takala-Roszczenko
Väitösaika ja –paikka: 13.12.2013, AT100, Agora-rakennus, Joensuun kampus, Joensuu

Roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon rinnakkaiselo synnytti Pyhän Eukaristian juhlan 1600–1700-lukujen vaihteen Puola-Liettuassa

Roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiirien raja-alueilla on syntynyt merkittävää kulttuurivaihtoa. 1500–1700-luvuilla Puola-Liettuassa vaikutteet kulkivat pääasiassa lännestä itään.

Teologian maisteri Maria Takala-Roszczenkon väitöstutkimus selvittää kahden liturgisen perinteen vuorovaikutuksesta syntyneitä ilmiöitä Puola-Liettuan ruteeniväestön keskuudessa 1500-luvun lopulta varhaiselle 1700-luvulle. Tutkimus osoittaa, miten Pyhän Eukaristian juhla luotiin mukauttamalla latinalaisen Corpus Christi -juhlan sisältö itäiseen, 'kreikkalaiseen' jumalanpalvelusjärjestykseen.

Tutkimus valaisee ruteenien ortodoksisen liturgisen perinteen kehitystä erityisesti Rooman kirkon alaisuuteen vuonna 1596 siirtyneiden niin sanottujen uniaattien parissa. Tutkimus tarkastelee liturgista evoluutiota yhteiskunnallisten, kielellisten ja kirkkopoliittisten prosessien taustaa vasten ja esittää, että roomalaiskatolisten vaikutteiden omaksuminen itäiseen jumalanpalveluskäytäntöön oli luonnollinen seuraus kirkollisesta rinnakkaiselosta.

Idän ja lännen kirkon perinteiden synteesissä kehittyi uniaattien parissa ortodoksiselle traditiolle aiemmin tuntemattomia käytäntöjä, toimituksia ja juhlapyhiä. Näitä ovat muun muassa pyhitetyn ehtoollisleivän kunnioittaminen liturgian ulkopuolella, hiljainen liturgia ja litaniat sekä Neitsyt Marian saastaton sikiäminen. Toimitukset ja juhlat sovitettiin itäiseen perinteeseen muun muassa luomalla niille latinalaisten esikuviensa pohjalta kirkkoslaavinkieliset liturgiset tekstit.

Tutkimus perustuu liturgisten tekstien käsikirjoituslähteisiin ja varhaispainoksiin. Se on ensimmäinen ruteenien Pyhän Eukaristian juhlaa käsittelevä väitöstutkimus.

Väitöskirja

TM Maria Takala-Roszczenkon väitöstutkimus "The 'Latin' within the 'Greek': The Feast of the Holy Eucharist in the Context of Ruthenian Eastern Rite Liturgical Evolution in the 16th–18th Centuries" tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Przemyslaw Nowakowski CM Krakovan Paavi Johannes Paavali II:n yliopistosta ja kustoksena professori Matti Kotiranta Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöskirja on julkaistu yliopiston julkaisuna:

Itä-Suomen yliopisto, 2013, Filosofinen tiedekunta.
Väitöskirja

Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology., no 50
ISSN: 1798-5633
ISBN: 978-952-61-1302-9

ja se on ladattavissa PDF-tiedostona yliopiston sivuilta osoitteesta: The 'Latin' within the 'Greek'

Väittelijä

Maria Takala-Roszczenko kirjoitti ylioppilaaksi Ilomantsin lukiosta vuonna 1996. Hän valmistui Joensuun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2003 ja teologian maisteriksi vuonna 2005. Hän on toiminut kanttorina ja kirkkomusiikin opettajana ja asuu Jyväskylässä.

Suomenkielinen tiivistelmä väitöskirjasta

‘LATINALAINEN’ ‘KREIKKALAISESSA’: PYHÄN EUKARISTIAN JUHLA RUTEENIEN ITÄISEN RIITUKSEN LITURGISEN EVOLUUTION KONTEKSTISSA 1500–1700-LUVUILLA

Tässä ortodoksisen kirkkomusiikin väitöskirjassa analysoidaan bysanttilaisen liturgisen riituksen evoluutiota Puola-Liettuassa varhaisella Uudella ajalla. Tutkimus keskittyy erityisesti evoluution myötä kehittyneeseen Pyhän Eukaristian juhlaan. Kyseisen juhlan perustana oli latinalainen Kristuksen Ruumiin (Corpus Christi) juhla, jolla ei ole vastinetta bysanttilaisessa ortodoksisessa perinteessä. Pyhän Eukaristian juhla kehittyi ns. uniaattikirkkoon kuuluvan ruteeniväestön parissa, joka oli solminut unionin roomalaiskatolisen kirkon kanssa 1500-luvun lopulla säilyttäen itäisen riituksensa. Varhaisimmat todisteet juhlaperinteen kehityksestä ilmaantuivat 1600-luvun puolivälissä. Juhla lisättiin virallisesti uniaattien kirkolliseen kalenteriin Zamośćin synodissa vuonna 1720, minkä jälkeen se vakiintui liturgiseen käytäntöön ja sille luotiin omat kirkkoslaavinkieliset liturgiset (hymnografiset) tekstinsä.

Tutkimus keskittyy varhaisimpaan juhlaa varten luotuun hymnografiaan ja sen sisältöön liturgisen evoluution valossa. Analyysi tuo esiin teksteissä ilmeneviä latinalaisen ja bysanttilaisen liturgisen ja teologisen perinteen vaikutteita. Lähteinä käytetään useita aiemmin tutkimattomia käsikirjoituksia ja varhaispainoksia. Primäärilähteinä on kaksi liturgisten tekstien kirkkoslaavinkielistä kokoelmaa, Apograf (s.a.) ja Voslědovanija (1738). Juhlan kehityshistoriaa luodataan arkistolähteiden, käsikirjoitusten ja varhaispainosten avulla taaksepäin 1600-luvun puoliväliin.

Pyhän Eukaristian juhlan kontekstina tutkimuksessa on Puola-Liettuan ruteenien itäisen riituksen evoluutio 1500-luvulta 1700-luvulle. Liturgisen perinteen evoluution taustalla oli muun muassa Puola-Liettuan yhteiskunnassa voimakkaasti vaikuttanut roomalaiskatolinen kirkollinen kulttuuri. Aiempi tutkimus on yleisesti käsitellyt ruteenien liturgista perinnettä ja teologisia näkemyksiä itäisen riituksen latinalaistumisen näkökulmasta. Tässä väitöskirjassa liturgiseen evoluutioon paneudutaan käsittelemällä siihen vaikuttaneita yhteiskunnallisia ja kirkkopoliittisia tekijöitä. Tutkimus luo näin laajemman kontekstin latinalaisesta riituksesta omaksuttujen vaikutteiden (juhlat, jumalanpalvelukset, tapakulttuuri) tarkastelulle. Pyhän Eukaristian juhlan ehdotetaan olleen evoluution luonnollinen ilmentymä, sen sijaan että se nähtäisiin itäiseen riitukseen yhdistyneenä keinotekoisena lisäkkeenä.

Hymnografian analyysi osoittaa, että latinalaiseen perinteeseen pohjautuvasta Corpus Christi -juhlasta mukautui uniaattien parissa ‘kreikkalaisen’ riituksen juhla, kun sen sisältö sovitettiin itäiseen hymnografiseen muotoon ja liturgiseen rakenteeseen. Uudet liturgiset tekstit luotiin joko lainaamalla olemassa olevista bysanttilaisista lähteistä (pääsiäistä edeltävän Suuren viikon hymnografiasta tai ehtoollista edeltävistä rukouksista) tai sepittämällä uusia veisuja itäistä hymnografista perinnettä seuraten. Latinalaisten tekstien käännökset kirkkoslaaviin ovat lukumäärältään vähäisempiä mutta sitäkin kiinnostavampia, esimerkiksi Ambrosius Milanolaisen De sacramentis -teokseen pohjautuvat veisut. Analyysi osoittaa, että Apograf- ja Voslědovanija-tekstikokoelmien tekijät tunsivat Italian bysanttilaisen riituksen Corpus Christi -perinteen. Pyhän Eukaristian juhla sovitettiin itäiseen liturgiaan myös musiikilliselta rakenteeltaan: veisut merkittiin kuuluviksi perinteiseen bysanttilais-slaavilaiseen kahdeksansävelmistöjärjestelmään (oktoekhos).

Tutkimuksessa sivutaan myös eukaristiaa koskevaa teologista keskustelua 1600-luvun lopulla. Keskeisenä kysymyksenä oli eukaristisen konsekraation toteutuminen ns. asetussanojen (roomalaiskatolinen näkemys) tai epikleesi-rukouksen kautta (itäisessä perinteessä korostunut näkemys). Asetussanojen korostuminen ruteenien hymnografiassa nähdään tutkimuksessa heijastuksena paitsi Pyhän Eukaristian juhlan latinalaisesta alkuperästä, myös ruteenien teologisen ajattelun yleislinjasta 1600-luvulla sekä asettumisesta laajenevaa Moskovan ortodoksista kirkkoa ja sen yhtenäistämispolitiikkaa vastaan.

Tämä väitöskirja on ensimmäinen uniaattien Pyhän Eukaristian juhlaan keskittyvä monografiatutkimus. Siinä esitellään useita käsikirjoituslähteitä ja varhaispainoksia juhlan hymnografiasta. Kaksi varhaisinta, 1700-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä painettua juhlatekstien kokoelmaa on tutkimuksen liitteinä

(Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote)