AK33: Igumenin valinta Laatokan Valamossa 1933

Aamun Koitto 1933 / nr. 22 / 2.6.1933

teksti
Aamun Koiton nr. 22/1933 kansi

Herra arkkipiispa Herman Valamon igumenin vaalin johdosta

Kuten tiedetään, Valamon luostarin johtaja, igumeni Pavlin vetäytyi vanhuuden lepoon nauttimaan pitkäaikaisen, rasittavan ja edesvastuullisen työn jälkeen, joka työ hoitaa maamme itsenäistymisestä asti luostarin johtajan virkaa vaati suurta ymmärtämystä, maltillisuutta, tahdikkuutta ja hallinnollista kykyä. Ikävuosien ollessa jo 67 sekä hänen ruumiinsa että sielunsa kalpasi lepoa. Uuden igumenin vaalin oli herra arkkipiispa määrännyt toimitettavaksi 14 p:ksi toukokuuta ja sen toimittajaksi luostarien valvojan, Konevitsan luostarin johtajan, igumeni Mavrikjin.

12 p;nä klo 13 luostarin höyrylaiva »Sergei» lähti Sortavalasta vieden mukanaan herra arkkipiispa Hermanin, Sortavalan pappisseminaarin rehtorin, rovasti N. Varfolomejeffin, luostarien valvojan, igumeni Mavrikjin, muutamia vaaleihin osallistumaan meneviä Valamon munkkeja, jotka ovat erilaisissa tehtävissä ulkopuolella varsinaista luostaria, sekä joukon pappisseminaarilaisia ja pyhiinvaeltajia.

Ilma oli erinomaisen kirkas, aurinkoinen ja järven pinnalla tuuli vain vähän leikitteli.

Kahden ja puolen tunnin matkan jälkeen tervehti liputettua sinistä laivaamme 16 000 kiloa painava luostarin pääkirkon kello . . . Satamassa herra arkkipiispan vastaanottivat asianomaiset luostarin viranomaiset, jotka lausuen kirkkokunnan päämiehen tervetulleeksi johtivat hänet ajoneuvoille, jonka eteen valjastettu kookas nuori hevonen levottomasti odotti lähtöhetkeä.

Snamenjan tsasounan edessä pysähdytään. Siellä odotti herra arkkipiispaa ristisaatto. Pukeuduttuaan mantiaan sekä otettuaan piispansauvan astuu esipaimen ristin, kirkkolippujen ja ipodiakonien jälkeen pyhien porttien luo, jossa munkkiveljestö, osa kirkkopuvuissa ja osa munkkikaavuissa vastaanottaa päällikkönsä laululla. Kun herra arkkipiispa on suudellut pyhää ristiä ja vihmonut itseään pyhitetyllä vedellä, lähtee koko kulkue pääkirkon alakirkkoon. Rukoiltuaan Valamon luostarin perustajien pyhien Sergein ja Hermanin sarkofagin luona astuu esipaimen alttariin, kunnes veljestö toimittaa lyhyen rukoushetken. Loppusiunauksen lausuu herra arkkipiispa ja pitää lyhyen puheen, jossa selitettyään alussa edessä olevien vaalien merkitystä luostarille sekä koko arkkipiispakunnallemme hän kehoittaa kaikkia seuraamaan Vanhan testamentin ajoista asti käytännössä olevaa ja Jeesuksen Kristuksen mieskohtäisellä esimerkillä pyhitettyä tapaa valmistautua suorittamaan tärkeätä tehtävää paastolla ja rukouksella, jotta Herra Jumala pyhien Sergein ja Hermanin esirukouksien tähden itse osoittaisi luostarille nykyhetkellä sopivimman henkilön, jonka veljestö sittemmin valitsisi.

Siunattuaan yksityisesti veljestön jäsenet sekä maallikot herra arkkipiispa nautti igumenin asunnossa luostarin johtokunnan kanssa teetä.

Klo 17 herra arkkipiispan asuntoon nk. keisarin huoneisiin, kokoontui »museon toimikunta». Kuten lukijamme muistavat, mainitun toimikunnan alotteesta kirkollishallitus päätti laajentaa Valamossa sijaitsevaa arkkipiispakuntamme museota. Toimikunta menikin katsomaan nykyisen museon sijoitusmahdollisuuksia. Sittemmin pidettiin kokous, jossa keskusteltiin havainnoista.

Seuraavana päivänä herra arkkipiispa seurueineen oli varhaisliturgiassa (klo 5-7) sekä rukoili pyhittäjien Sergein ja Hermanin sarkofagin luona, rehtorin, rovasti N. Varfolomejeffin, toimittaessa rukoushetkeä.

Kirkosta lähdettyä esipaimen kävi tervehtimässä arkkimandriitta Pavlinia, jonka luona juotiin aamutee.

Sitten herra arkkipiispa rehtori N. Varfolomejeffin ja igumeni Mavrikijn seurassa kävi arkkipiispakunnan kirkkokalustoesineiden varastossa, ikonien maalaussalissa ja pääkirkon yläkirkon alttarissa suoritettavia seinämaalaustöitä katsomassa, minkä jälkeen levättiin ja juotiin teetä Sortavalassa sijaitsevan Valamontalon isännöitsijän, pappismunkki Mihein, keljassa.

Päivällisen ja lyhyen levon jälkeen herra arkkipiispan johdolla igumenin asunnossa pidettiin klo 14 Valamon poikakodin johtokunnan kokous, jossa keskusteltiin useista kasvattien kesäajanviettoa ja -töitä koskevista kysymyksistä.

Klo 19—23 alakirkossa toimitettiin juhlallinen vigilia, johon osallistuivat herra arkkipiispa, 11 pappismunkkia, rehtori, rovasti N. Varfolomejeff, arkkidiakoni ja kaksi munkkidiakonia. Munkkien mieskuoron laulaessa vanhoja valamolaisia sävelmiä ihminen huomaamatta irtautuu maailmasta, unohtaa sen huolet, hälinän ja turhuuden, ilot ja viettelykset, unhoittaa omat himot ja heikkoudet ja siirtyy sielullaan ikään kuin puhtaaseen ja korkeaan ilmapiiriin nauttien rauhaa ja joutuen ylevän mielialan valtaan ollessaan ikään kuin kosketuksessa autuuden maailman asukasten kanssa. Vaikka munkkikuoro vaikuttavasti esitti muutamia uudenaikaisiakin sävellyksiä, kuitenkin olisi toivottavaa, etteivät ne torjuisi pois vanhoja valamolaisia sävelmiä jotka kasvattavat enemmän hengellisesti.

Seuraavana päivänä klo 8 alkoi liturgia, jonka toimittamiseen osallistuivat samat henkilöt kuin edellisen illan vigiliaan. Erikoistapahtumana siinä oli entisen igumenin Pavlinin vihkiminen arkkimandriitan arvoon »pienen saaton» aikana. Saarnasi Esipaimen.

»Elämä on erämaa. Sielu kuihtuu jokapäiväisessä turhuuden tavoittelemisessa ja syntien ja viettelyksien kiusauksissa. Elävän veden lähde, josta olisi meidän joka päivä juotava, on Jeesuksen Kristuksen samarialaiselle vaimolle osoittama Jumalan sana. Jos kuka siitä ammentaa itselleen joka päivä virkistystä, sen sielu ei kuihdu koskaan, vaan se vesi tulee sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.»

Liturgian loputtua oli juhlapäivän saatto »Puhtaimman» kanssa kirkosta ruokasaliin. Pyhä leima on luostarin aterioimistavassakin. Alussa laulettiin joukko rukouksia ja pääsiäisveisuja, sitten esipaimen siunasi juhlaruuat. Keskellä ruokasalia korokkeella seisoo munkki, joka saatuaan siunauksen koko aterioimisajan lukee päivän evankeliumitekstin selityksiä eri teoksista. Vaalipäivän johdosta päivällinen erosi tavallisen sunnuntain päivällisestä vain siinä, että makarooniliemen sijaan oli kalaliemi, ja että jokaiselle annettiin appelsiini. Aterioimisen päätyttyä laulettiin kiitosrukouksia ja pääsiäisylistyslauluja ja jumalanpalvelusvuorossa olevat pappismunkki ja diakoni jakoivat kaikille »Puhtaimman». Siunattuaan yleisellä siunauksella kaikki herra arkkipiispa siirtyi igumenin asuntoon, jossa johtokunnan jäsenten sekä rehtori Varfolomejeffin, poikakodin johtajan, pastori L. Mitrosen, Kyyrölän seurakunnan vt. esimiehen, pappismunkki Isaakijn, Sortavalassa olevan Valamon talon sekä Hermanin skiitan (Syskysalmen tilan) isännöitsijäin, pappismunkkien Mihein ja Pioonin, kanssa joi teetä.

Klo 13.20 herra arkkipiispa toimitti viiden pappismunkin ja rehtori Varfolomejeffin sekä arkkidiakoni Augustinuksen avustamana rukoushetken p. Sergein ja Hermanin sarkofagin luona, toimitus, jolla aloitettiin johtajan varsinainen vaali. Lauloi kuoro. Kirkossa oli joukko siviiliväkeäkin. Paljon hartautta saattoi huomata läsnäolijoissa, kun rukoiltiin pyhien kilvoittelijain ja luostarin perustajani esirukouksia Korkeimman edessä johtajan vaalin menestymiseksi heille rakkaassa luostarissa.

Täsmälleen klo 14 alkoi vaalikokous veljestön ruokasalissa. Kun oli yhteisesti veisattu kolmasti pääsiäistropari »Kristus nousi kuolleista», ja esipaimen oli siunannut kokoontuneet, ja kaikki olivat asettautuneet paikoilleen, herra arkkipiispa piti puheen, jossa hän vakuutti, että

Jumala aina osoittaa johtajan paikalle ajan vaatimuksille vastaavan sopivan henkilön, kun veljestö sitä hartaasti on rukouksissaan toivonut. Kerran Herra osoittaa rakentajan, kerran ankaran kurin järjestäjän, kerran syvästi kehittyneen hengen miehen jne. Levolle siirtynyt igumeni, jonka tuli johtaa luostarin elämää aivan uusissa oloissa itsenäisessä Suomessa ilman suurta aineellista apua Venäjältä, jonka tuli etsiä veljestön ja luostarin ylöspitoon uusia keinoja, jonka tuli hoitaa luostaria suurien ja ikävien ajanlaskuriitojen aikoina, jonka tuli järjestää suhteet maamme uusiin virastoihin jonka tuli etsiä teitä oikeitten suhteitten järjestämiseen venäläisen veljestön ja suomalaisen väestön kesken sekä luostarin ja kirkollisen esivallan kanssa, on saanut kokea paljon ja kärsiä paljon vastoinkäymisiä, mutta kaikki on Herran avulla mennyt menestyksellisesti, ja hänen lähellään olevien apulaistensa vakuutuksien mukaan hän oli aivan paikallaan niissä oloissa. Väsyneenä ruumiillisesti sekä sielullisesti viidentoista vuoden hermostuneen ja väsymättömän toiminnan jälkeen, kun ikävuodetkin ovat jo eläkkeeseen viittaavat yli 67 niin hän arvokkaasti vetäytyi levolle, antaen tilaa uusille voimille. Arkkipiispakuntamme esivalta on täydellisesti arvioinut igumeni Pavlinin ansiokkaan toiminnan, ja herra arkkipiispa on palkinnut hänet arkkimandriitan arvolla.

Sittemmin korkeastisiunattu puhuja viitaten luostarin asemaan nykyaikana sekä vaatimuksiin, joita luostarien ohjesäännöt asettavat luostarin johtajalle, kehoitti valitsijoita näiden vaatimuksien näkökannalta suhtautumaan ehdokkaaseen ja toivoi, ettei muu, kuin luostarin paras, johtaisi sydämiä kirjoittamaan ehdokkaan nimen.

Sen jälkeen herra arkkipiispan määräämä puheenjohtaja, luostarien valvoja, igumeni Mavrikij, avasi kokouksen. Saliin sallittiin jäädä vain valitsijoiden, so. Suomen kansalaisuuden omaavien luostarin veljien. Kun oli valittu kaksi äänten laskijaa (rahastonhoitaja, pappismunkki Grigori ja rippi-isä, skeemapappismunkki Efrem), uskottumies, joka kirjoittaisi nimet vanhoille, sairaille ja kirjantaitamattomille (munkki Nathanael) sekä kaksi pöytäkirjan tarkastajaa (munkki Mavrikij ja ent. Petsamon luostarin johtaja, skeemaigumeni Johannes), puheenjohtaja kutsui veljiä nimiluettelon mukaan ottamaan vaaliliput, jotka olivat numeroidut ja sinetöidyt. Läsnä oli 80:sta Suomen kansalaisesta 66. Nimijärjestyksessä valitsijat panivat sitten lippunsa uurnaan.

Mielenkiintoista oli seurata uskonnollista hurskautta asianomaisissa. Uskottumies, astuttuaan eri nurkkaan sijoitetun pöydän luo kauan ja hartaasti rukoili ennen siirtymistään toimitukseen. Samoin munkit ennen nimen kirjoittamista rukoilivat sydämensä kammiossa siunaten itseään ristinmerkillä, toiset siunasivat itseään lipunlaskemisen jälkeenkin. Joka askeleella olivat he yhteydessä Jumalan kanssa. Mikä ihana mieliala!

Moninkertaisen laskemisen ja lippujen lukumäärän tarkistuksen jälkeen puheenjohtaja ilmoitti vaalin tulokset 66 äänestä:

• Pappismunkki Hariton sai 41,
• Andrei 17,
• Joil 3,
• Apollinari 1,
• Filagri 1,
• Grigori 1,
• Isaakij 1,
• Samuil 1.

Näin ollen pappismunkki Hariton sai yli 62 % annetuista äänistä.

Kun puheenjohtaja oli kysynyt valitsijoilta, onko kenellä mitään sanomista vaalien sääntöjenmukaisuuteen nähden, ja tunnustetaanko vaalit tapahtuneiksi laillisesti, ei kukaan lausunut yhtäkään muistutusta, vaan kaikki tunnustivat vaalit oikein toimitetuiksi. Sen jälkeen puheenjohtaja ilmoitti kokouksen päättyneeksi.

Laulettuaan rukouksen herra arkkipiispa kääntyi veljestön puoleen lausuen tyytyväisyytensä vaalin tuloksen johdosta, koska kaikille on tunnettu valitun sekä hengellinen askeettisuutta lähenevä kehitys että hänen suuri kokemuksensa luostarin taloudellisen elämän alalla kuin myös erinomainen kyky sovinnossa järjestää asioita. Hän lausui valitulle esipaimenelliset hyvät toivomuksensa uudessa vaikeassa ja edesvastuullisessa toimessa sekä lopuksi kehoitti veljestöä laulamaan valitulle »pitkää ikää». Kun sen jälkeen arkkidiakoni oli herra arkkipiispalle toivonut pitkää ikää, ja veljestö laulanut, lausui esipaimen toivomuksensa, että luostarille rukoiltaisiin laulamalla vanhan tradition mukaan vaikuttava »Pelasta, Kristus Jumala».

Lopuksi valittu pappismunkki Hariton kiitti liikutetuin mielin ja lämpimin sanoin luottamuksesta, lausuen samalla tietävänsä menevänsä nyt vaikealle ristinkantamisen polulle. Viitaten siihen, että hän koetti vetäytyä hänen sielulleen niin rakkaaseen yksinäisyyteen Johannes Kastajan skiittaan, mutta että nyt hänen tulee uudestaan heikkona ja iäkkäänä mennä lainehtivalle merelle, sekä siihen, että nykyaikana igumenin toimi on monta kertaa vaikeampi kuin ennen vallankumousta, hän pyysi apua, tukea ja esirukouksia . . . Monet, monet pyyhkivät kyyneleitä silmistään . . .

Kun esipaimen sekä veljestö olivat onnitelleet valittua, hajaannuttiin kokoussalista. Ulkona oli joukottain munkkeja odottamassa vaalien tulosta.

Tavan mukaan igumenin asunnossa tarjottiin uudelle johtajalle, johtokunnalle ja muutamille kutsuvieraille teetä.

Luultavasti pappismunkki Haritonin valitsemista luostarin johtajan paikalle kaikissa piireissä ulkopuolella Valamoa tervehditään tyydytyksellä: onhan hän hyvin tunnettu omasta mieskohtaisesta herttaisuudestaan sekä hallinnollisista kyvyistään.

Klo 16 luostarin kauniit hevoset kuljettivat herra arkkipiispan, rehtori Varfolomejeffin, pappismunkki Haritonin ja rahastonhoitajan Grigorin Miikkanaan, poikakotiin, jonne esipaimenta poikakodin johtaja aikaisemmin kutsui.

Lapset sekä koko palveluskunta olivat kokoontuneet alakirkkoon, jossa kodin johtaja, pastori L. Mitronen, otti Esipaimenen vastaan. Lyhyen tavanmukaisen rukouksen jälkeen esipaimen piti lapsille puheen päivän pyhän ihmisen Serafionin elämästä, osoittaen kuinka tulee juoda Jeesuksen Kristuksen, elävän veden, lähteestä evankeliumista, nimittäin pitää toteuttaa opetukset elämässä kuten Serafion, joka jokaiseen tehtävään eri tilaisuuksissa suhtautui sen mukaan, kuinka »käskee evankeliumi». Puhuja sitten kertoi useita mielenkiintoisia tapahtumia Serafionin elämästä.

Siunattuaan kasvatit sekä poikakodin toimihenkilöt yksityisellä siunauksella esipaimen seurueineen meni luokkahuoneeseen, jossa oli ohjelmallinen hetki. Poikakodin johtajan lausuttua pitkässä puheessaan herra arkkipiispan sekä muut vieraat tervetulleiksi poikien kuoro kirkkailla äänillään rohkeasti ja varmasti esitti kirkollisia sekä isänmaallisia lauluja, lausui runoja ja jälleen lauloivat. Erikoisesti kiinnitti huomion luostarin kuoronjohtajan, munkki Auksentin, poikakotia varten suomentama Kievin sävelmän pohjalle sovitettu »Totisesti on kohtuullista», jonka poikien kuoro opettaja Halavan, neiti Haarlen ja pastori Mitrosen avustamana esitti. Mielenkiintoinen oli myös kodin toimihenkilöitten keskeinen trio, joka lauloi muutamia vigilian lauluja. Kun ohjelma oli suoritettu herra arkkipiispa kiitti kaikkia, lausuen tyytyväisyytensä siitä, että toimihenkilöitten vaivat ja työ eivät ole menneet hukkaan. Hän kehoitti lapsia ahkerasti harjoittelemaan kirkkoveisuja, koska luostari tahtoo järjestää heille kesällä huvimatkan Sortavalaan. Silloin he olisivat läsnä herra arkkipiispan toimittamissa jumalanpalveluksissa sekä itsekin osallistuisivat lauluun.

Juotuaan teetä kaikki vieraat katsoivat pojille järjestettyä työhuonetta ja poikien järjestämää urheilukenttää. Kun oli käyty onnittelemassa pastori Mitrosta rouvineen heidän lapsensa kastamisen johdosta ja nautittu heidän vieraanvaraisuudestaan, vieraat palasivat luostariin poikakodin kirkon kellojen soiton kaikuessa kosteassa ilmassa.

Klo 20 oli herra arkkipiispan asunnon ruokasalissa juhlaillallinen. Illalliseen osallistuivat paitsi herra arkkipiispaa kaikki vieraat, johtokunnan jäsenet, arkkimandriitta Pavlin, vastavalittu uusi johtaja Hariton, kuoronjohtaja Auksenti ym.

Seuraavana päivänä esipaimen oli läsnä varhaisliturgiassa.

Klo 10 syötiin päivällinen johtohenkilöitten kanssa ja klo 12 lähdettiin paluumatkalle. Luostarin kellojen soidessa esipaimen kuljetettiin hevosilla laiturille. Siellä oli suuri joukko munkkeja ja yleisöä. Siunattuaan yksityissiunauksella kaikki saattajat herra arkkipiispa astui laivalle. Kuoro lauloi kreikaksi »pitkää ikää» ja slaaviksi »Totisesti on kohtuullista». Rannalla siellä ja täällä oli munkkeja, jotka kumarruksin sanoivat esipaimenelle hyvästi. Kun pääkirkon kellojen soitto vaikeni, alkoi kuulua Nikolskin skiitan tapulista kellojen kaunis soitto. Kulkiessaan viimeisen skiitan ohi matkustajat siunasivat itseään ristinmerkillä, kumartaen kirkon puoleen.

Järvi tiheässä sumussa. »Sergein» vihellykset toistuvat lakkaamatta . . . Puolitoista tuntia on kulunut Markatsin on lähellä, mutta missä? »Sergei» hiljentää vauhtia, vielä ja vielä ... Ei voida tietää, ollaanko oikealla reitillä. Kuluu puoli tuntia varovaisuudessa. Yhtäkkiä koneet rupeavat tuimimaan täyttä vauhtia ollaan selvillä. Tiheässä sumussakin kokenut laivan johtaja, todellinen »merikarhu», oli pysynyt aivan oikealla kulkuväylällä. Kohta olimmekin Sortavalassa, jossa sumua ei ollut ollenkaan.

Kiitoksia ja hyvästi, ja jokainen lähtee omaan kotiinsa.

Lue myös

• Aamun Koitto 1933: Igumenin tehtävään asettaminen 1933