Enkeli

(mm.Dimitri Padalkan mukaan)

Sana enkeli (kreik. angelos, lat. angelus, ven. angel) merkitsee sanansaattaja tai lähettiä. Sana ei ilmaise olemusta ja luontoa vaan virkaa ja tehtävää. Enkelit, jotka kuuluvat näkymättömään eli hengelliseen maailmaan, luotiin ennen ihmistä (1 Moos. 1:1), sillä enkelit lasketaan ortodoksisen kirkon opin mukaan kuuluviksi taivaaseen.

Enkeleiksi nimitetään niitä luotuja olentoja, jotka eroavat ihmisistä ja kaikista muistakin näkyväisen maailman olennoista. Ne ovat persoonallisia ja kuolemattomia. Pyhien kirkkoisien mukaan ne ovat korkeamman valon heijastuksia.

Enkelien ominaisuuksia

Enkelillä on kaikki hengelliset kyvyt: ymmärrys (älykkyys), (moraalinen) tahto ja tunne, mutta suurempina ja täydellisempinä kuin ihmisellä. (2 Piet. 2:11). Enkelit voivat liikkua paikasta toiseen tavattoman nopeasti, koska ne ovat vapaita ruumiin lihallisista kahleista, siksi niille on symbolisesti kuvattu taiteessa siivet.

Pyhyydessään ja luontonsa sekä ominaisuuksiensa puolesta enkelit muodostavat eräänlaisen keskiasteen ihmisen ja Jumalan välillä. Ainainen oleminen hyveessä, läheinen ja katkeamaton yhteys Jumalaan, palava rakkaus Jumalaan ja toisiinsa sekä tehokas osallistuminen ihmisten pelastamiseen ovat enkelien ilon ja iankaikkisen autuuden lähteitä.

Hierakiat

Enkeleitä on valtavasti (Daniel 7:9-10 / Matt. 26:53) ja paljous muodostaa erityisen valtakunnan, jota Jumala hallitsee. Valtakunnassa on erilaisia enkelien arvoluokkia, hierarkia. Raamattu mainitsee seuraavat yhdeksän taivaallista hierarkian astetta:

serafit (Jes. 6:2) kerubit (1 Moos. 3:24) voimat (Room. 8:38) valtaistuimet herraudet hallitukset vallat (Kol. 1:16 / Efes. 1:21; 3:10) ylienkelit (1 Tess. 4:6) enkelit (1 Piet.3:22 / Room. 8:38)

Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden tarkoitus on ylistää häntä.

Kerubit kuvataan Raamatussa (Hes. 1:5-12) mm. "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi, joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä niillä oli kotkan kasvot". Kerubit ovat pyhien paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvia.

Kristillisen enkeliopin muokanneessa Dionysios Areiopagian teoksessa ”Taivaalliset hierarkiat” on esitetty enkelien arvoluokitus. Enkelit jaetaan sen mukaan, kuinka lähellä Jumalan kirkkautta kukin on, kolmeen hierarkiaan ja kukin hierarkia kolmeen joukkoon eli kuoroon:

Korkein hierarkia: serafit, kerubit, valtaistuimet Keskihierarkia: herraudet, voimat, vallat Alin hierarkia: hallitukset, ylienkelit, enkelit (Dogmaattinen Jumaluusoppi, ss. 197-198) Enkelit ikoneissa Ikoneissa enkelit kuvataan parrattomina, lyhyttukkaisina roomalaiseen asuun pukeutuneina nuorukaisina. Enkelien kuvaamisessa lähtökohtana lienevät antiikin taiteen siivekkäät henkiolennot.

Valtaistuimet kuvataan tulisina pyörinä, joissa on siipiä ja siivissä silmiä. Normaalisti pyörissä on kuusi siipeä. Joskus valtaistuinta kuvaa nuorukainen. Valtaistuimen yllä on piispan jumalanpalveluspuku kädessään evankeliumikirja. Valtailstuimet innoittavat ihmisiä rakastamaan, palvelemaan Jumalaa ja toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Herraudet kuvataan ikoneissa tavallisesti parrattomina nuorukaisina, joilla on yllään diakonin jumalanpalveluspuku, oikeassa kädessä suitsutusastia ja vasemmassa ympyrän muotoinen kiekko, jossa voi olla kuvattuna risti tai Kristuksen monogrammi. Herraudet valvovat alempiarvoisia enkeleitä ja auttavat ihmisiä vapautumaan eripuraisuudesta ja kaikesta maallisesta, mikä heitä kahlitsee.

Voimat kuvataan ikoneissa nuorukaisina, joilla on yllään sotilasasu, kypärä ja kädessä miekka. Vallat taas kuvataan parrattomina nuorukaisina yllään hovipuku, kädessä valtikka ja päässä kruunu. Voimat antavat ihmisille jumalaista katoamatonta voimaa ja vallat kuvaavat inhimillisen järjen rajoituksia ja mahdollisuuksia. Vallat ovat usein mukana ihmeissä.

Hallitukset kuvataan myös parrattomina nuorukaisina, joilla on yllään pitkä vyötetty, hihallinen, vaatekappale - kitoni, jonka päällä on viitta. Oikeassa kädessä enkelillä on pitkä sauva ja vasemmassa kädessä kilpimäinen kiekko. Hallitukset ovat kansojen ja kaupunkien suojelijoita, ihmisten auttajia.

Ylienkelit kuvataan ikoneissa siivekkäinä nuorina miehinä yllään diakonin jumalanpalveluspukua muistuttava vaate. Ylienkelit painavat ihmissieluun jumalallisen leiman, joka valaisee ihmisen ymmärrystä.

Ylienkeli Mikael kreikkalaisessa ikonissa (kuva: HAP) Nimettyjä enkeleitä Joillekin enkeleille – etekin heille, jotka ovat lähellä Jumalaa - löytyy Raamatusta nimiä, kuten

Mikael Gabriel Rafael Näitä enkeleitä kutsutaan usein myös arkkienkeleiksi eli sotajoukkojen johtajiksi Dionysios Areiopagian teoksessa arkkienkeleitä sanotaan olevan seitsemän.

Mm.apokalypitisia kirjoituksia sisältävässä intertestamentaarisessa, etiopialaisessa Henokin kirjassa nimetään edellä mainittujen enkelien lisäksi myös:

Uriel Raguel Sariel Remiel Juutalaisissa apogryfisissä, varhaiskristillisissä, tuntematonta alkuperää olevissa kirjoituksissa on nimetty muitakin enkeleitä

Ylienkeli Gabriel kreikkalaisen luostarin seinämaalauksessa (kuva: HAP)

Mm. Johannes Krysostomos sanoi, että on olemassa paljon muitakin nimettyjä enkeleitä, joita meille ei tässä elämässä ole ilmoitettu, mutta jotka tulevat tutuiksi tulevassa elämässä.

Enkelit Jumalan välikappaleina

Enkelit palvellessaan Jumalaa esiintyvät usein maailman ja erityisesti ihmisten kaitsemisen välikappaleina. Enkelien kautta tuhottiin Sodoma ja Gomorra (1 Moos. 19:13), hävitettiin rutolla suuri joukko Israelin asukkaita (2 Sam. 24:15-17), kuohuttiin vesi Jerusalemissa ja annettiin sille parantavan voiman (Joh. 5:4). Enkelit ilmoittivat Vanhassa Testamentissa Jumalan tahdon Aabrahamille (1 Moos. 22:15-18), Lootille (1 Moos. 19:12-13), Danielille (Dan. 9:22). Uudessa Testamentissa Sakariaalle (Luuk. 1:13), Marialle (Luuk. 1:26-38), yrttien tuojille (Matt. 28:5-7) ja apostoleille (Apt 1:10-11).

Enkeleitä kreikkalaisessa seinämaalauksessa (kuva: HAP)

Toisille enkeleille Jumala on uskonut kokonaisten yhteiskuntien – kaupunkien, alueitten ja valtakuntien – suojelemisen (Dan. 10-12 luvut) ja toisille on uskottu huolehtiminen yksityisistä ihmisistä. Näitä nimitetään usein suojelusenkeleiksi (Matt 18:10).

Enkelien rajoituksia ja erityisiä kykyjä

Ylienkelit Mikael ja Gabriel romanialaisessa ikonissa (tekstit ikonissa kreikaksi) Enkelit eivät koskaan ole olleet ihmisiä, kuolleet ihmiset, vainajien henget eivät siis pääse enkeleiksi. Molemmat - niin enkelit kuin ihmisetkin - ovat rajallisia olentoja, riippuvaisia Jumalasta ja vastuussa Jumalalle kaikista teoistaan. Enkeleille on annettu kyky ilmestyä ihmisille näkyväisessä hahmossa ja he voivat esiintyä ihmisinä. Yksikään enkeleistä ei ole kaikkivoipa vaan kaikki ovat rajallisia. Enkelien voima on aina Jumalasta lähtöisin ja he käyttävät voimaansa Jumalan edustajina, eivät koskaan omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Enkeleistä käytetään Raamatussa joskus myös nimitystä Jumalan pojat, silti enkelillä ei ole sukupuolta, he eivät synnytä uusia enkeleitä eivätkä mene avioon (Matt. 22:30). Enkelien voimat ylittävät ihmisten voimat ja he ovat älykkäämpiä kuin ihmiset sekä kuolemattomia. Ruumiittomina enkeleillä ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene tai kuole.

Langenneet enkelit

Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä, Saatanasta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Ilmestyskirjan 12. luvun viiteen ensimmäiseen jakeeseen sisältyy eräänlainen Saatanan minihistoria. Tämän mukaan Saatanan langetessa muitakin enkeleitä liittyi häneen. Pahuuden alkuna oli vallanhalu, tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan. Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: mm. Lucifer, Perkele, Belsebub (suomeksi ’kärpästen herra’ eli ’saastan herra’), Paholainen, Kiusaaja.

HAP

Katso myös: Ylienkeli Mikael ja Mikkeli Ylienkeli Gabriel Akatistos Arkkienkeli Mikaelille, taivaallisten sotajoukkojen johtajalle Kirjallisuutta: Dimitri Padalka: Ortodoksisen kirkon uskonoppi, 1941, ss. 131 – 138 Ron Rhodes: Enkelit keskuudessamme, 1996 C. Leslie Miller: Enkeleitä – onko heitä, 1973 Olli Seppälä (toim.): Enkeli, taivaallinen sanansaattaja, 2003