Suuri paasto16

”Minä olen Joosef”: sovinto ja paaston kirkastuva sydän

“Joosef paljastaa itsensä veljilleen.”

Kohtaamisen hetki

Suuren paaston ehtoopalvelusten Vanhan testamentin lukeminen on kulkenut Joosefin kärsimyksen kautta siihen hetkeen, jolloin koittaa kohtaaminen. Nälänhätä tuo veljet Egyptiin. He seisovat sen miehen edessä, jonka he kerran heittivät kaivoon. He eivät tunnista häntä, mutta Joosef tunnistaa heidät.

Tämä on paaston yksi syvimmistä hetkistä.

Ilman kostoa, kohti sovintoa

Kertomus huipentuu sanoihin:

”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin.”
(1. Moos. 45:4, KR92)

Tässä ei ole kostoa. Ei syytöstä. Ei nöyryyttämistä. On itku ja sovinto. Joosef näkee veljiensä synnin, mutta hän näkee myös Jumalan työn sen keskellä:

”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi.”
(1. Moos. 50:20, KR92)

Katumus ja anteeksianto

Paaston neljäs viikko asettaa eteemme tämän salaisuuden: katumus ja anteeksianto kuuluvat yhteen. Ilman katumusta ei synny sovintoa, mutta ilman anteeksiantoa ei paasto kanna hedelmää. Joosefin sydän on puhdistunut kärsimyksen ja vuosien hiljaisuuden kautta. Hän ei enää elä loukkauksen varjossa.

Paaston hengessä tämä on ratkaisevaa. Voimme pidättäytyä ruoasta, mutta jos sydän ei luovu katkeruudesta, paasto jää ulkonaiseksi. Profeetta Jesaja kysyy:

”Tällainenko on paasto, jota minä tahdon…?”
(Jes. 58:5, KR92)

Todellinen paasto vapauttaa toisen syyllisyyden kahleesta. Se ei kiellä pahaa, mutta ei myöskään anna pahan määrätä tulevaisuutta.

Lempeyden voima

Joosefin sanat veljilleen ovat kuin esikuva Kristuksen ristiltä lausumasta rukouksesta. Veljien pelko muuttuu lohdutukseksi. Syyllisyys ei enää hallitse, koska armo astuu sen paikalle. Paaston tie alkaa paratiisin kaipuusta, kulkee kamppailun ja kärsimyksen kautta, ja nyt se avautuu sovinnon valoon.

Sananlaskujen kirja muistuttaa:

”Lempeä vastaus taltuttaa kiukun.”
(Sananl. 15:1, KR92)

Joosefin lempeys ei ole heikkoutta. Se on hengellisen kilvoituksen kypsä hedelmä. Hän on käynyt oman sisäisen paastonsa Egyptin vuosina. Hän on oppinut luottamaan Jumalan kaitselmukseen silloinkin, kun kaikki näytti pimeältä.

Paaston päämäärä

Neljännen viikon keskivaiheilla kirkko antaa meille tämän kertomuksen, jotta ymmärtäisimme: paaston päämäärä ei ole pelkkä itsehillintä, vaan muuttunut sydän. Sydän, joka pystyy sanomaan: ”Minä olen veljesi.” Sydän, joka ei enää elä erossa, vaan etsii yhteyttä.

Kohti Suuren viikon salaisuutta

Ja näin Vanhan testamentin lukeminen johdattaa meitä lähemmäksi Suuren viikon salaisuutta. Sovinto veljien välillä ennakoi suurempaa sovintoa — sitä, jonka Kristus tekee Jumalan ja ihmisen välillä. Paaston kirkastuva sydän alkaa jo nähdä pääsiäisen valon, vaikka matka ei ole vielä päättynyt.
---
Aleksanteri
---
(Kuvassa Gustav Doren puupiirros "Joosef paljastaa itsensä veljilleen" [public domain])

---

Kuuntele artikkeli YouTube-videolta.