Toiminnot

Ero sivun ”Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: '''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(6 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
= Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko =
'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' '''(UAOK)''' perustettiin vuonna 1921 Kiovassa kirkolliskokouksessa ja sen päämieheksi vihittiin metropoliitta Vasil (''Lipkivski''). UAOK oli tuolloin täysin itsenäinen eli [[Autokefalia|autokefaalinen]] suhteessa muihin [[paikalliskirkko]]ihin. Kirkko sai kuitenkin virallisen autokefaalisen statuksensa vasta muutama vuosi tuon jälkeen, vuonna 1924, kun [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka]] [[Gregorios VII]] antoi tomos -asiakirjan Kiovan Rus-Ukrainan metropoliittakunnan (''hiippakunnan'') uudelleen perustamisesta autokefaalisena kirkkona. Vastuu uuden piispainkokouksen perustamisesta annettiin Varsovan metropoliitta-arkkipiispa Dionisij’lle (''Waledinskij'').


'''Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko''' (UAOK) oli historiallinen ukrainalainen ortodoksinen kirkko, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1921. Se oli yksi niistä kirkollisista yhteisöistä, jotka pyrkivät ukrainalaiseen autokefaliaan ja kirkolliseen itsenäisyyteen.
Venäjän hajoamisen yhteydessä tämä kirkko haki [[autonomia]]a Moskovan patriarkaatilta. Tämän seurauksena neuvostohallitus alkoi sen sijaan vainota kirkkoa ja Venäjän ortodoksinen kirkko myös esti jonkin aikaa UAOK:n sijoittumista sen kirkolliseen [[jurisdiktio]]on. Sotien välillä UAOK hyväksyttiin Venäjän kirkkoon ja sen sallittiin toimia Ukrainan neuvostotasavallan alueella.


UAOK lakkasi olemasta erillinen kirkko vuonna 2018, kun se osallistui Kiovassa 15. joulukuuta 2018 pidettyyn yhdistymiskokoukseen. Tämän kokouksen seurauksena muodostettiin uusi kirkollinen kokonaisuus, [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]], jolle [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti]] antoi autokefalian tomoksen 6. tammikuuta 2019.
Vuonna 1941 UAOK:n edustajat päättivät pitää Ukrainan kirkon Saksan Ukrainan miehityksen aikanakin kanonisessa yhteydessä Moskovan patriarkaattiin. Arkkipiispa Oleksij (''Hromadski'') ilmoitti olevansa tämän kirkon [[metropoliitta]], jota harhaanjohtavasti kutsuttiin ''”autonomiseksi kirkoksi”''.


== Historiaa ==
Lokakuun 8. päivä 1942 arkkipiispa Nikanor ja UAOK:n piispa Mstislav ja autonomisen kirkon metropoliitta Oleksij kirjoittivat liittosopimuksen Svjato-Uspenska Potschajivskan lavrassa yhdistäen nämä kaksi kirkkoa. Saksan miehitysviranomaiset ja autonomisen kirkon venäjämieliset piispat saivat metropoliitta Oleksijn kuitenkin perumaan allekirjoituksensa. Metropoliitta Oleksij teloitettiin Voliniassa toukokuun 7. päivänä 1943 UPA-kapinallisten toimesta. (''UPA'' [ukrainaksi: ''УПА''] = ''Українська Повстанська Армія / Ukraiens’ka Povstans’ka Armija / Ukrainan kapinallisarmeija'')


Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko perustettiin Kiovassa vuonna 1921. Sen synty liittyi pyrkimykseen vahvistaa ukrainalaista kirkollista elämää sekä irrottaa se Moskovan alaisuudesta. Kirkon ensimmäinen tunnettu johtaja oli metropoliitta Vasil Lipkivski.
[[Venäjän ortodoksinen kirkko]] sai yleisen kirkollisen yksinoikeuden toisen maailmansodan jälkeen Ukrainan neuvostotasavallassakin. Useimmat muista kirkoista pakotettiin neuvostohallinnon toimesta tunnustamaan Venäjän vallankumouksesta henkiin elpynyt Moskovan patriarkaatti ainoana laillisena kirkkona Neuvostoliitossa. Useat syyttivät sitä kuitenkin kommunistisen puolueen marionetiksi, nukketeatteriksi. Moskovan patriarkka [[Tiihon Moskovalainen|Tiihon Moskovalaisen]] epäilyttävän kuoleman jälkeen nämä autokefaaliset kirkot anoivat itsenäisyyttä – asiaa, jota Moskovassa ei siedetty sodan jälkeen, etenkään kun useita Ukrainan ortodoksisen kirkon papiston jäsentä, jotka eivät olleet liittoutuneet Moskovan kanssa, oli paennut Saksaan tai Yhdysvaltoihin. UAOK Ukrainassa likvidoitiin tuolloin neuvostoviranomaisten toimesta Moskovan patriarkaatin avustuksella. Jokainen UAOK:n piispa ja pappi, joka jäi Ukrainaan ja kieltäytyi liittymästä Venäjän kirkkoon teloitettiin tai lähetettiin keskitysleirille.


Neuvostovallan aikana UAOK joutui vainon kohteeksi, ja sen toiminta Ukrainassa käytännössä lakkautettiin 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana kirkollinen elämä elpyi lyhyeksi ajaksi, mutta sodan jälkeen toiminta jatkui ennen kaikkea diasporassa.
Muutama vuosi myöhemmin samat asiat tapahtuivat Ukrainan kreikkalaiskatoliselle kirkolle Länsi-Ukrainassa ja Transkarpatiassa eli Taka-Karpatiassa (ukrainaksi: ''Закарпатська область, Zakarpatska oblast'') eli Karpatoukrainassa tai Karpatian Ukrainassa (ukrainaksi ja ruteeniksi: ''Карпатська Україна, Karpatska Ukraina'', tsekiksi ja slovakiaksi: ''Karpatská Ukrajina''). Toinen jälkiseuraus näistä UAOK:a kohdanneista toimista oli Anglikaaninen ortodoksinen kirkko (''AOK''), joka perustettiin Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa vuonna 1963 rovasti James Parker Deesin toimesta (''vaikka AOK:n juuret ovat UAOK:ssa, sen liturgia ja opin ja uskon perusta on melkein samanlainen kuin protestanttisten reformaatikkojen'').


Neuvostoliiton loppuvaiheessa ja Ukrainan itsenäistymisen yhteydessä UAOK elpyi jälleen myös Ukrainassa. Se oli yksi niistä ortodoksisista yhteisöistä, jotka toimivat erillään [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän ortodoksisen kirkon]] yhteydessä olleesta kirkollisesta rakenteesta.
Saatuaan takaisin valtiollisen tunnustuksen Yhdysvalloilta myöhään 1980-luvulla, kirkkoa johdettiin alkuun ulkomailta käsin patriarkka Mstislavin toimesta ja hänen kuoltuaan vuonna 1993 juuri perustetun ja itsenäiseksi julistautuneen [[Ukrainan ortodoksinen kirkko - Kiovan patriarkaatti|Ukrainan ortodoksisen kirkon – Kiovan patriarkaatin]] toimesta tapahtumia seuranneen lyhyen yhteisen liiton ajan.


== Vuoden 2018 yhdistyminen ==
Maantieteellisesti kirkko toimii lähes yksinomaan läntisessä Galitsian maakunnassa ja kirkolla on tukijoita vain vähän muualla. Aikaisemmin useita seurakuntia ulkomailla Ukrainan ulkopuolella Kanadan ja Yhdysvaltojen emigranttiyhteisöissä kuului UAOK:oon, mutta useimmat näistä seurakunnista lopulta vaihtoivat jurisdiktiota ja ovat nyt järjestäytyneet Kanadan ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon tai Yhdysvaltojen ukrainalaiseen ortodoksiseen kirkkoon, jotka molemmat kuuluvat Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon. UAOK:n seurakuntia on myös Canberrassa Australiassa ja yksi myös Palermossa Italiassa. Myös Iso-Britannian Bradfordista Yorkshirestä löytyy tämän kirkon seurakunta.

Ukrainan kirkollinen tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2018. Kiovassa pidettiin 15. joulukuuta 2018 yhdistymiskokous, johon osallistuivat Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko, Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti sekä osa Ukrainan ortodoksisen kirkon – Moskovan patriarkaatin piispoista.

Yhdistymiskokouksen seurauksena muodostettiin [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]]. Tämän jälkeen Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko lakkasi olemasta erillinen kirkollinen rakenne.

== Merkitys ==

Ukrainan autokefaalisella ortodoksisella kirkolla oli tärkeä merkitys ukrainalaisen kirkollisen identiteetin historiassa. Vaikka sen asemaa ei tunnustettu ortodoksisessa maailmassa yleisesti, se säilytti ajatuksen ukrainalaisesta autokefalisesta kirkosta sekä Ukrainassa että diasporassa. Tässä mielessä sillä oli huomattava historiallinen vaikutus myöhempään ukrainalaisen autokefalian kehitykseen.

== Katso myös ==

* [[Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko]]
* [[Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti]]
* [[autokefalia]]

[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]


[[Luokka:Ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Ukraina]]
[[Luokka:Ukraina]]
[[Luokka:Hallinto]]

Nykyinen versio 10. huhtikuuta 2026 kello 13.01

Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko

Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko (UAOK) oli historiallinen ukrainalainen ortodoksinen kirkko, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1921. Se oli yksi niistä kirkollisista yhteisöistä, jotka pyrkivät ukrainalaiseen autokefaliaan ja kirkolliseen itsenäisyyteen.

UAOK lakkasi olemasta erillinen kirkko vuonna 2018, kun se osallistui Kiovassa 15. joulukuuta 2018 pidettyyn yhdistymiskokoukseen. Tämän kokouksen seurauksena muodostettiin uusi kirkollinen kokonaisuus, Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko, jolle Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti antoi autokefalian tomoksen 6. tammikuuta 2019.

Historiaa

Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko perustettiin Kiovassa vuonna 1921. Sen synty liittyi pyrkimykseen vahvistaa ukrainalaista kirkollista elämää sekä irrottaa se Moskovan alaisuudesta. Kirkon ensimmäinen tunnettu johtaja oli metropoliitta Vasil Lipkivski.

Neuvostovallan aikana UAOK joutui vainon kohteeksi, ja sen toiminta Ukrainassa käytännössä lakkautettiin 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana kirkollinen elämä elpyi lyhyeksi ajaksi, mutta sodan jälkeen toiminta jatkui ennen kaikkea diasporassa.

Neuvostoliiton loppuvaiheessa ja Ukrainan itsenäistymisen yhteydessä UAOK elpyi jälleen myös Ukrainassa. Se oli yksi niistä ortodoksisista yhteisöistä, jotka toimivat erillään Venäjän ortodoksisen kirkon yhteydessä olleesta kirkollisesta rakenteesta.

Vuoden 2018 yhdistyminen

Ukrainan kirkollinen tilanne muuttui ratkaisevasti vuonna 2018. Kiovassa pidettiin 15. joulukuuta 2018 yhdistymiskokous, johon osallistuivat Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko, Ukrainan ortodoksinen kirkko – Kiovan patriarkaatti sekä osa Ukrainan ortodoksisen kirkon – Moskovan patriarkaatin piispoista.

Yhdistymiskokouksen seurauksena muodostettiin Ukrainan ortodoksinen autokefalinen kirkko. Tämän jälkeen Ukrainan autokefaalinen ortodoksinen kirkko lakkasi olemasta erillinen kirkollinen rakenne.

Merkitys

Ukrainan autokefaalisella ortodoksisella kirkolla oli tärkeä merkitys ukrainalaisen kirkollisen identiteetin historiassa. Vaikka sen asemaa ei tunnustettu ortodoksisessa maailmassa yleisesti, se säilytti ajatuksen ukrainalaisesta autokefalisesta kirkosta sekä Ukrainassa että diasporassa. Tässä mielessä sillä oli huomattava historiallinen vaikutus myöhempään ukrainalaisen autokefalian kehitykseen.

Katso myös

HAP