Pyhät rinnallamme 1: Pyhän valitseminen

Pyhät rinnallamme 1: Pyhää ei tarvitse osata valita oikein

Deesis eli esirukousasetelma: Jumalansynnyttäjä ja Johannes Edelläkävijä kääntyvät Kristuksen puoleen. Pyhien esirukoukset kuuluvat kirkon yhteiseen rukoukseen. Kuva: ©
(Kuva: © Ortodoksi.net)

Kun läheinen sairastuu, jokin asia huolestuttaa tai omat voimat tuntuvat vähäisiltä, moni pyytää toiselta ihmiseltä: ”Muistaisitko minua rukouksissasi?” Ortodoksisessa kirkossa saman pyynnön voi esittää myös pyhälle. Sen taustalla on luottamus siihen, ettei kuolema katkaise yhteyttä Kristuksessa. Pyhät kuuluvat samaan kirkkoon kanssamme, ja heiltä pyydetään esirukouksia aivan kuten täällä eläviltä lähimmäisiltä.

Tämä ei edellytä laajaa pyhien tuntemusta eikä oikean nimen löytämistä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Rukoukseen saa tulla sen kanssa, mikä juuri nyt painaa mieltä. Jumalaa voi aina lähestyä suoraan. Pyhien esirukousten pyytäminen ei vie hänestä kauemmaksi, vaan on osa yhteistä rukousta hänen edessään.

Läheisyys voi kasvaa vähitellen

Kaikki pyhät eivät tunnu yhtä tutuilta, eikä tarvitsekaan. Jonkun elämäkerrassa voi olla jotakin, mikä koskettaa omaa elämää: vaikeita menetyksiä, sitkeää toivoa, lähimmäisistä huolehtimista tai uskollisuutta tavallisten tehtävien keskellä. Joskus yksi pieni tapahtuma jää mieleen paremmin kuin pitkä luettelo suurista saavutuksista.

Läheisyys voi syntyä myös tutun ikonin, kirkon tai rukouksen kautta. Pyhän nimi on ehkä kuulunut lapsuudenkodin puheisiin, tai hänen muistopäiväänsä on vietetty omassa seurakunnassa. Toisinaan kiinnostus herää vasta myöhemmin, kun jokin elämässä muuttuu ja aikaisemmin etäiseltä tuntunut kertomus alkaakin puhutella.

Pyhään tutustumisessa ei tarvitse kiirehtiä. Hänen elämästään voi lukea vähän kerrallaan ja pohtia, mikä siinä rohkaisee. Tarkoitus ei ole verrata omaa arkea pyhän elämään ja todeta itseään kelvottomaksi. Esikuva voi pikemminkin auttaa huomaamaan, että uskoa eletään todeksi monenlaisissa oloissa ja hyvin erilaisin voimin.

Esirukoilija, ei vaatimusten vartija

Pyhien kunnioittamisen keskuksessa on Jumala. Kirkko kunnioittaa pyhissä hänen työtään ja armoaan. Pyhää ei ajatella itsenäisenä voimana, jonka avulla saataisiin varmasti haluttu tulos. Häneltä pyydetään rukousta Jumalan puoleen.

Siksi ei tarvitse pelätä, että rukous menisi väärään osoitteeseen, jos pyhän elämä tai hänelle omistettu rukousteksti ei ole tuttu. Omin sanoin voi pyytää yksinkertaisesti: ”Pyhä Jumalan palvelija, rukoile puolestani.” Valmiit rukoukset voivat auttaa, mutta rukous ei ole muistamisen koe.

Pyhien puoleen voi kääntyä myös ilossa ja kiitollisuudessa. Kaiken ei tarvitse olla huonosti ennen kuin muistaa rukouksen. Hyvä päivä, läheisen saama apu tai pitkään vaivanneen asian selviäminen voivat yhtä hyvin pysäyttää kiittämään Jumalaa.

Rukouksessa saa olla keskeneräinen

Joskus rukous sujuu, joskus mielessä pyörivät aivan muut asiat. Väsynyt ei ehkä jaksa kuin muutaman sanan. Silloinkin voi pyytää toisia rukoilemaan puolestaan. Kirkon yhteinen rukous kantaa myös silloin, kun omat sanat ovat vähissä.

Pyhien esirukouksissa onkin pohjimmiltaan kyse yhteydestä: kristitty ei rukoile irrallaan muista. Kirkon rukoukseen kuuluvat sekä lähellä että kaukana olevat, tässä ajassa elävät ja jo Jumalan luo siirtyneet.

Kaikkia pyhiä ei tarvitse tuntea. Voi aloittaa yhdestä, jonka elämä herättää kiinnostusta, tai pyytää kaikkien pyhien esirukouksia. Olennaisinta ei ole osata valita oikein, vaan uskaltaa rukoilla ja luottaa siihen, ettei tarvitse olla yksin.

Ortodoksi.net
1.11.2026

Lähteet ja tausta-aineisto

• Orthodox Church in America: Praying to the Saints. Pyhien esirukoukset ja kirkon yhteys kuoleman rajan yli.
• Orthodox Church in America: The Orthodox Faith – Intercessory Prayer. Esirukous osana kristittyjen yhteistä elämää.
• Orthodox Church in America: The Orthodox Faith – Prayer. Rukouksen perusteet sekä Jumalansynnyttäjän ja pyhien esirukoukset.

---

Lue myös Pyhät rinnallamme 2: Pyhän "erikoistumminen"|seuraava osa 2. JUlkaistaan 8.11.2026