Luukas Evankelista

Pyhä evankelista Luukas maalaa Vladimirin Jumalanäiti ikonin
ikoni 1500-luvulta.
Kuva Wikipedia

Evankelista Luukas
(© Pyykkönen)

Apostoli ja evankelista Luukas oli syntyperältään Antiokian kreikkalainen ja ammatiltaan lääkäri, minkä apostoli Paavali ilmoittaa Raamatussa Kolossalaiskirjeessä (Kol.4:14):

"Teille lähettävät terveisiä myös rakas veljemme lääkäri Luukas sekä Demas."

Ensimmäinen ikonimaalari, apostoli ja evankelista

Edellä mainittujen asioiden lisäksi Luukas on tullut tunnetuksi maalarina ja erikoisesti ensimmäisenä ikonimaalarina. Hänen sanotaan maalanneen ensimmäisen Jumalansynnyttäjän, Neitsyt Marian ikonin, Hodigitria - suomeksi: oppaan, taluttajan, tiennäyttäjän, jo Marian eläessä. Hänen siveltimestään on kerrottu syntyneen myös ensimmäisten ikonien Pietarista ja Paavalista.

Apostolina Luukas luetaan mukaan ns. seitsemänkymmenen apostolin joukkoon, jotka Herra lähetti julistamaan evankeliumia.

Evankelistana hänet tunnetaan Raamattuun sisältyvien Luukkaan evankeliumin ja sen jatko-osan, Apostolien tekojen kirjoittajana.

Apostoli Luukas

Historioitsijat kiistelevät siitä tunsiko ja näkikö apostoli Luukas Kristuksen elinaikanaan vai ei. Ortodoksisen tradition mukaan hän kulki pääsiäisaamuna Kleopaan kanssa Emmauksen tiellä, kun ylösnoussut Kristus ilmestyi heille. Vasta hänen murtaessaan leipää apostolit ymmärsivät puhuneensa Kristuksen kanssa (Luuk.24:16-24).

Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina apostoli Luukas oli paikalla Jerusalemissa yhdessä Jumalanäidin ja muiden apostolien kanssa.

Toisen käsityksen mukaan apostoli Luukas ei tuntenut Kristusta hänen eläessään, vaan kääntyi kristityksi vasta apostoli Paavalin vaikutuksesta noin vuoden 42 aikoihin. Tätä näkemystä puolsi esimerkiksi pyhä Johannes Krysostomos.

Luukas ja Paavali tekivät paljon yhteistyötä. Luukas oli muun muassa mukana Paavalin toisella lähetysmatkalla ja liittyi kesken mukaan myös kolmannelle lähetysmatkalle.

Luukas oli Paavalin omien sanojen mukaan mukana Paavalin marttyyrikuolemaan saakka (2.Tim.4:11):

"Vain Luukas on täällä kanssani."

Evankelista Luukas

Apostoli ja evankelista Luukas kirjoitti oman Luukkaan evankeliuminsa ennen apostoli Paavalin kuolemaa. Tosin tästäkin on kiistaa, historioitsija Eusebius väittää näin, mutta Hieronymos sanoo sen tapahtuneen Paavalin kuoleman jälkeen.

Tyypillistä Luukkaan evankeliumissa on se, että se selvästikin on kirjoitettu ei-juutalaisille kristityille. Luukkaan kertomat tapahtumat sisältävät usein sellaisia henkilöitä, jotka eivät olleet juutalaisia.

Luukas on ainoana tallettanut evankeliumiinsa vertauksen kadonneesta lampaasta, laupiaasta samarialaisesta, fariseuksesta ja publikaanista sekä rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.

Evankeliumi korostaa Kristuksen rakkautta ja sääliä ihmiskuntaa kohtaan, mutta myös yksilötasolla Kristuksen rakkautta ja huolenpitoa köyhistä ja muista elämän murjomista ihmisistä. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo näkyy Luukkaan evankeliumissa.

Evankeliuminsa jatkoksi apostoli ja evankelista Luukas kirjoitti vielä Apostolien teot omistaen tämän Akhaian maaherralle Teofilokselle, joka oli kääntynyt juuri kristinuskoon. Myös tämän kirjoitusajankohdasta kiistellään, sijoittuuko kirjoitusaika Paavalin vankeusajalle vai vasta Paavalin kuoleman, vuoden 67 jälkeen. Apostolien teot ovatkin kunnianosoitus apostoli Luukkaan oppi-isälle apostoli Paavalille, jonka työstä kirjassa muun muassa kerrotaan.

Luukkaan kuolema

Apostoli ja evankelista Luukkaan kuolemastakin on olemassa monenlaisia näkemyksiä.

Toisen näkemyksen mukaan hän kuoli kirjoitettuaan Apostolien teot. Tässäkin tosin jotkut väittävät kirjoituksen jääneen kesken.

Toisen perimätiedon mukaan Luukas koki 84-vuotiaana marttyyrikuoleman julistettuaan evankeliumia Italiassa, Dalmatiassa ja Makedoniassa.

Apostoli ja evankelista Luukas kuoli marttyyrikuoleman Boiotiassa. Pakanat vangitsivat hänet, kiduttivat ja naulasivat kiinni oliivipuuhun.

Luukkaan muisto

Apostoli ja evankelista Luukkaan haudalla tapahtui paljon ihmeitä. Konstantinos II (v. 316 - 340) siirsi reliikit kuitenkin Konstantinopoliin ja ne sijoitettiin siellä Pyhien apostolien kirkkoon. Siellä ne saivat olla rauhassa aina vuoteen 1204 saakka, jolloin roomalaiskatoliset ristiretkeläiset varastivat ja veivät ne Roomaan.

Luukasta pidetään lääkärien ja ikonimaalareiden (taiteilijoiden) suojelijana. Hänen symbolinsa (siivekäs) härkä tulee profeetta Hesekieliltä ja Ilmestyskirjasta ja se on saanut alkunsa jo 2. vuosisadalta.

Ortodoksinen kirkko muistelee apostoli ja evankelista Luukasta vuosittain aina lokakuun 18. päivänä.

Tropari ja kontakki

Tropari, 5.säv.

Ylistäkäämme jumalallisilla veisuilla pyhää apostoli Luukasta, Kristuksen riemuisan evankeliumin kirjuria ja apostolien tekojen kirjoittajaa, sillä hänen kirjoituksensa ovat todistuksena Kristuksen Kirkolle; hän on inhimillisten heikkouksien ja vaivojen parantaja. Hän parantaa sielujemme haavat ja rukoilee jatkuvasti sielujemme pelastuksen puolesta.

Kontakki, 4.säv.

Tultuasi Jumalan Sanan opetuslapseksi | sinä valaisit Paavalin kanssa koko maailman. || Kirjoittamalla Kristuksen jumalallisen evankeliumin sinä karkotit pois synkän pimeyden.

Minea

• Minea 18.10.

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - lokakuu
  • Pyhä apostoli ja evankelista Luukas s. 232-236
• Kirkkovuoden pyhät I
  • Apostoli ja evankelista Luukas s. 149-151