Jumalan rakkaus

Jumala on rakkaus.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Jumalan rakkaus ei ole sellainen tunne, joka kumpuaa sielussa niin huomaamattomasti, ettei sitä voi tietää eikä erottaa. Se ei myöskään ala liikehtiä kenessäkään pelkän kirjoitusten tuntemisen tuloksena. Eikä kukaan voi pakottaa itseään rakastamaan Jumalaa.

Kirjoitusten lukemisen, tarkastelemisen ja tuntemisen avulla mieli voi vastaanottaa kunnioituksen tuntua, joka tulee Jumalan suuruuden muistamisesta, sekä arvostelukykyistä pelkoa Häntä kohtaan – joko lasten pelkoa tai orjien pelkoa. Mieli voi kohota hengellisen loiston kaipaukseen ja hyvän polttavaan ikävöintiin tarkkaavaisuuden avulla. Mutta jos joku lupaa, opettaa tai edes itsekseen kuvittelee, että ihminen voi itse saada aikaan sen, että Jumalan rakkaus saa hänessä hahmoa – mikä voi tapahtua asetettujen lakien noudattamisen tuloksena tai muusta vastaavasta tai pakottamalla, taistellen, tapojen tai muiden ihmiskonstien tuloksena –, niin hän ei edes tiedä mitä on sanomassa. Jumalaa ei voi rakastaa edes Hänen itsensä antaman lain tai rakastamiskäskyn varassa. Laista saa pelkoa mutta ei kaipausta.

Niin kauan kuin ihminen ei ole saanut ilmestysten Henkeä eikä sielu kaikenlaisine liikkeineen ole yhdistynyt maailman yläpuolella olevaan viisauteen ja alkanut tiedostaa omassa olemuksessaan Jumalan yleviä piirteitä, hän ei voi päästä lähelle tätä kunniakasta makua. Joka ei ole itse juonut viiniä, ei tule humalaan viinistä kertovista tarinoista. Samalla tavalla sellainen, joka ei ole itse tullut Jumalan korkeuksien tuntemisen arvoiseksi, ei voi juopua Hänen rakkaudestaan.

Iisak Niniveläinen

(käännös syyriasta © munkki Serafim)

---

<- katso edellinen opetusteksti: Täydellinen palvelus ~ katso seuraava opetusteksti: Silmä ja mieli kulkivat ->